Mielenilmaus Ruotsin vakoilulakia vastaan 31.12. Helsingissä

Joukko viestintäsalaisuuden katoamisesta huolestuneita järjestöjä ja kansalaisia järjestää Helsingissä uudenvuodenaattona mielenilmauksen Ruotsissa kesällä hyväksyttyä FRA-lakia vastaan. FRA-laki antaa Ruotsin armeijan tiedustelulaitokselle, FRA:lle (Försvarets radioanstalt), valtuudet muun muassa lukea sähköpostien ja tekstiviestien sisältöä sekä kuunnella puheluita. Oikeudet koskevat kaikkea Ruotsin rajat ylittävää tietoliikennettä, mikä käytännössä tarkoittaa esimerkiksi lähes kaikkea Suomesta ulkomaille suuntautuvaa viestintää. Myös suuri osa suomalaisten keskinäisestä viestinnästä kulkee Ruotsin kautta. Lain päätarkoituksena epäillään olevan Venäjään kohdistuva vakoilu, sillä FRA:n valvontaan tulisi jopa 80 % Venäjältä ulkomaille suuntautuvasta viestiliikenteestä. Laki tulee voimaan 1.1.2009.

Mielenilmaus alkaa senaatintorilta 31.12. klo 12.00, josta siirrytään kauppatorille Ruotsin suurlähetystön edustalle. Paikalla pidetään puheita ja lasketaan viestintäsalaisuuden muistokynttilät suurlähetystön eteen.

Ohessa järjestäjätahojen yhteinen FRA-lakia koskeva julkilausuma.

Eduskunnassa olleet kirjalliset kysymykset FRA-laista:
KK 547/2008 vp (Jyrki Kasvi /vihr)
KK 558/2008 vp (Paavo Arhinmäki /vas)

Lisätietoa FRA-laista:
Valvonta.info

FRA-laki voimaan vuoden alussa – viestintäsalaisuus katoaa

Yhden jäsenen ajatuksia vuodelle 2009, erityisesti tammikuulle

Tämä kirjoitelma on lähetetty päivää aikaisemmin Piraattipuolueen sähköpostilistalla. Mikäli sähköpostilista on sinulle tuntematon, voit liittyä sille. Sähköpostilistalle voi lähettää kuka tahansa (ainakin toistaiseksi), mutta viestimäärä on vielä varsin vaatimaton.

Vuosi 2008 lähenee loppuaan ja puolet on kasassa tarvittavista kannattajakorteista. Syyskuussa kun aloitimme keräyskorttikampanjaa, moni optimisti (näin jälkiviisaasti sanottuna) elätteli ajatusta että korttienkeräys olisi ohi kolmessa viikossa ja useampi uskoi maksimissaan kolmeen kuukauteen. Kun puolet urakasta on jäljellä ja eurovaaleihin pääsyn kannalta niukka kuukauden palautusaika, mietin olenko optimisti.

Onnistuisiko kuukaudessa päästä puoleen siitä mitä jotkut uskoivat tapahtuvan muutamassa viikossa? Onko jotain muuttunut, voiko jotain muuttua jotta pääsemme nopeasti puoluerekisteriin? Ehkäpä, jotain on saattanut tapahtua salaa, huomaamattamme.

Toukokuussa, perustuskokouksessa Tampereella meitä oli noin 50 henkeä jotka liittyivät jäseneksi. Vuoden loppua kohti kulkiessamme huomaamme että hyväksyttyjä jäseniä on vähän alle 900 ja luku lienee hieman ylikin jos mukaan lasketaan hyväksyntää odottavat. Ruotsissa on saatu sadoittain jäseniä DreamHack-tapahtumasta sekä jäseneksikannustamispäivästä. Olemme toiminnan kannalta pari vuotta jäljessä Ruotsin puoluetta, mutta jäsenmäärämme (suhteellinen) kasvu on mielestäni samalla tasolla. Meillä on vielä sekin haittanamme, etteivät ihmiset tiedä Piraattipuolue ry:n olemassaolosta. Muutama viikko sitten sai kuulla ihan kasvokkain ”Ai te ette olekaan mikään vitsi!”.

Jossain vaiheessa odotin itsekin pientä eksponentiaalisen kasvun kaltaista piikkiä korttien keräämisessä. Tämän ajatuksen takana oli että saisimme kerättyä korttien kerääjiä: nämä taas levittäisivät sanaa ja saisimme lisää kerääjiä sanan levitessä. Ajatus teoriassa hieno, käytännön esteet iskivät ajatuksen tielle. Se vähä mitä olen oppinut kerääjien keräämisestä on seuraava: kerääjä on yleensä kiinnostunut puolueen toiminnasta yleisemminkin ja kannattaa tiedottaa ja kannustaa häntä mukaan esim. paikallistoimintaan. Toisin sanoen, kerääjä on nyt tai tulevaisuudessa puolueen jäsen ja häntä kannattaa kohdella siten vaikkei näin olisikaan. Tai sitten poikkeustapauksissa ovat jonkun puolueaktiivin hyviä kavereita, jolloin tiedotus ei ole välttämätöntä.

Tietyssä mielessä 5 000 kannattajakorttia kuukaudessa oli realistinen: ajattelutavan ”jokainen jäsen kerää vähintään 6 kannattajakorttia” mukaan korttitavoite olisi saavutettu pian. Elämme nyt tilanteessa jossa olemme huomanneet ettei jokaisen jäsenen voi odottaa keräävän kortteja. Ehdotan nyt seuraavaa tavoitetta: ”jokainen kerääjä kerää tästä päivästä eteenpäin vähintään 40 korttia, tavoiteajan ollessa ’kortit perille ennen kuukauden loppua’ ”. Otan tuon joka tapauksessa omaksi keräystavoitteekseni, mutta jos myös 59 muuta henkilö pystyy tuohon, saamme puuttuvia kortteja 2 400 kokoon, ehkä jopa 2 500. Eurovaalioikeus riippuu mielestäni tästä.

Vaikka tavoitteen asettaisi itselle alemmaksikin ja allekirjoita.fi:n kautta tilatuista saataisiin alle tarvittava määrä takaisin tammikuun aikana, näen että puuttuvat kortit on joka tapauksessa parempi kerätä lähiaikoina. Eurovaaliehdokkaiden kampanjoinnin ollessa kuumimmillaan korttien kerääminen tulee olemaan hankalaa: huonoimmat kannattajienkeräysviikot tähän mennessä olivat kunnallisvaaleja edeltäneet viikot.

Tässä vaiheessa tarvitsemme palavaa sydäntä kylmää päätä enemmän: niin harva tietää vielä asiastamme ja toisaalta me tiedämme ja haemme oikeudenmukaisemman yhteiskunnan edellytyksiä suunnista jonne eivät vanhat puolueet eksy. Viestiä olemassaolostamme on levitettävä: Australian Piraattipuolueen tuntemattomuus lienee yksi osasyy siihen miksi ’The Australian Sex Party’ perustettiin. Toisaalta, mahdollisuus saada uusia aktiiveja mukaan toimintaan on myös omista toimista kiinni: täällä Turussa kokoonnuttiin kahden-neljän voimin melkein puoli vuotta enen kuin homma alkoi näyttää hyvin toimivalta. Sitkeys palkittiin, ensin forum-tiedotuksen kautta ja myöhemmin muilla tavoin (paperimainokset jne.) mukaan saatiin fiksuja ihmisiä.

Jokainen paikallistoiminnasta kiinnostunut on varmaan pohtinut miten saisi omalle paikkakunnalle pp-toimintaa. Suosittelen että pohdinnan sijaan ryhdytte toimiin: toimeen tarttumalla lakkaa murehtimasta varsinkin jossittelun osalta ja ei sitten tarvitse enää pohtia jos tietää. Hyviä neuvoja saa varmaan jos kysyy, mutta niin kuin aikaisemmin mainitsin, ’enemmän palavaa sydäntä’. Jokainen tarttukoon toimeen niin pian kuin pystyy ja parhaaksi katsomallaan tavalla, Piraattipuolue ei ole kuitenkaan hierarkia-keskusjohto-kellokoneisto-organisaatio. Kannattajakortteja kerätessäkin on varaa mokailla (mutta mieluummin sitten oman kokemattomuuden vuoksi) kun kortteja tarvitaan kuitenkin vain 5 000 eikä 500 000.

Tavallaan on ihan oikein että 5 000 korttia pitää kerätä. Ei se puolueen perustaminen liian helppoakaan saa olla ja puoluetta pitää olla perustamassa tarpeeksi monta ihmistä. Jos perustaminen tapahtuu liian vähällä väellä niin miten ihmeessä voisi puolue onnistua perustamisen jälkeisissä tavoitteissakaan?

Mutta se kannattajakorteista ja järjestäytymisestä paikallisesti: seuraavassa ajatuksiani mitä sitten kun kannattajakortit on kerätty ja vuotena on 2009.

Puolueen tuntemattomuus voidaan katsoa haitaksi, mutta on siitä etuakin. ”Varkaiden puoluettako tässä ollaan perustamassa?”- tyyppiset lumiukkojournalismin helmet eivät varsinaisesti herätä kenenkään mielenkiintoa suuntaan jos toiseenkaan, ja onkin parempi lähestyä suoraan kannattajia ja potentiaalisia jäseniä heidän elämänsä maisemassa, olipa kyse esim. oppilaitoksista, kuppiloista tai työpaikoista. Konkreettinen läsnäolo karkoittaa epäilykset ja meidän on oltava määrätietoisia tämän asian kanssa. Jos luotamme näkyvyyden saamisessa vain mediaan, voimme mielestäni lopettaa korttien keräämisen tähän: media voi parhaimmillaan edistää asiaamme meidän hyväksi, muttei koskaan meidän puolestamme.

Marginaalikulttuureista on myös hyvä ottaa tukea, ja ne puolueen jäsenet jotka ovat keskustelleet esim. animekulttuurin tekijänoikeuskysymyksistä ovat tehneet esimerkillistä työtä. Historiantunnilla ainakin minulle väitettiin Neuvostoliiton moninkertaisten miehistö- ja materiaalitappioiden johtuneen talvisodassa osittain siitä että neuvostojoukot eivät juuri poikenneet teiltä muualle edetessään ja olivat näin helppoja väijyttäviä. En pysty kuvittelemaan lähitulevaisuudessa tilannetta jossa esim. SDP olisi julkisesti kiinnostunut animekulttuurin tekijänoikeusongelmista, joten lisää tällaisia kysymyksiä vuodelle 2009 ja siitä eteenpäin. On sitten enemmän valtteja kun aletaan nousta ulos poliittisesta marginaalista.

Lopuksi sanoja ja lyhenteitä, joilla piraattipuolue tulee mielestäni menestymään tulevaisuudessakin: tee-se-itse, crowdsourcing, verkostoituminen, jakaminen

Hyvää tulevaa vuotta 2009!

TTVK:n toimintatavat eivät kestä eettistä tarkastelua

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus (TTVK) hätyyttelee suomalaisten nuorten perheitä väitettyjen tekijänoikeusloukkausten takia (Kaleva 16.12.). Jutussa ihailtiin esimerkiksi Ranskan ja Ison-Britannian toimia piratismin vastaisessa taistelussa. Samalla unohdettiin mainita, kuinka Euroopan parlamentti on tyrmännyt nettiyhteyden katkaisemiset liian rajuna keinona puuttua musiikin kopiointiin.

Myös palveluntarjoajien velvoittaminen tekijänoikeuspoliiseiksi on hyvin kyseenalainen tavoite. Siinä missä postikaan ei vaivaa päätään kirjeiden sisällöllä, ei asiakkaiden netinkäyttö kuulu palveluntarjoajille. TTVK haluaa vain siirtää tekijänoikeusrikkomusten käsittelyn puolueettoman oikeuslaitoksen ulkopuolelle.

Kun maailman suurimpia levy-yhtiöitä edustava taho lähettää keskituloiselle perheelle tiukkasävyisen kirjeen, jossa käsketään maksaa tietty summa, ovat vaihtoehdot vähissä. Raskas oikeusprosessi ja sen päätteeksi uhkaavat kohtuuttomat jättikorvaukset eivät ole todellinen vaihtoehto. Kyseessä on ”tarjous, josta ei voi kieltäytyä”. Näin TTVK saa rahaa ilman oikeudenkäyntiä. Sillä olevia todisteita väitetyistä tekijänoikeusrikkomuksista ei siten tarvitse saattaa puolueettomaan arviointiin.

Tiedossa on lisäksi, että TTVK:n ”tarjouksiin” sisältyy vaitiolovelvollisuus ”sopimuksen” sisällöstä. Mikä mahtaa olla salassapidon tarkoitus? Järjestön nykyiset toimintatavat eivät anna hyvää kuvaa tahosta, joka väittää ajavansa pienen ihmisen, eli taiteilijoiden, asiaa.

Musiikkiteollisuus on jo lähes vuosisadan ajan ollut teknisen kehityksen arkkivihollinen. Musiikin radiosoitosta jukeboksiin ja C-kasetteihin se on ensin pyrkinyt kieltämään uuden teknologian, ja sitten sopeutunut siihen. Näin tulee käymään nytkin. On vain surullista, että sitä ennen TTVK katsoo asiakseen sekoittaa monen suomalaisperheen elämän.

Kirjoitus julkaistiin Kalevassa 18.12.2008 otsikolla ”TTVK:n toimintatavat eivät anna hyvää kuvaa”. Kirjoitus oli vastine 16.12. julkaistuun juttuun ”Laiton lataus jo nuorten yleisin rikos”.

Laillisuus voittaa tiedostonjakamisen

Olemme alusta alkaen sanoneet, ettei tiedostonjakaminen ole mikään väistämätön kuolinisku kulttuuriteollisuudelle – sen tarvitsee vain mukautua uusiin ehtoihin ja kehittää Internet-aikaan sopivat liikemallit. Olenkin varsin tyytyväinen voidessani todeta, että näin on todella käymässä. Tästä kahtena hyvänä esimerkkinä ovat verkkokauppapalvelut Spotify ja Steam.

Spotify on Ruotsissa perustettu palvelu, joka striimaa kympillä kuussa rajattomasti kaikkien isojen levy-yhtiöiden musiikkia. Sitä voi vaihtoehtoisesti käyttää myös ilmaiseksi, jos ajoittaiset mainokset eivät häiritse. Valitettavasti ilmaistili vaatii tällä hetkellä kutsun joltain maksavalta käyttäjältä, mutta maksettu tili on mahdollista hankkia ihan vain yhdeksi kuukaudeksi. Tilauksen päättyessä tili konvertoituu ilmaistiliksi, jonka luomiseen ei ole kutsua tarvittu.

Kokeilin palvelua kokonaisen viiden minuutin ajan ennen kuin hankin itselleni maksetun jäsenyyden, ja olen näillä näkymin jatkamassa tilausta hamaaseen tulevaisuuteen. Palvelusta löytyy vähän kaikkea, niin kansainvälisestä isosta (Madonna, Elvis Presley) kansainväliseen keskisuureen (Alice Cooper, Loreena McKennitt, Pet Shop Boys, Depeche Mode) ja obskuuriin (Carbon Based Lifeforms) ja suomalaisesta isosta (CMX, Teräsbetoni, Hector) suomalaiseen kulttikamaan (Absoluuttinen Nollapiste). Kaikilta artisteilta ei ole saatavissa aivan kaikkia kappaleilta, mutta varsin suurin määrä kuitenkin. Berlin Bangkokin Eero kävi läpi Helsingin Sanomien vuoden 2008 parhaiden levyjen saatavuutta palvelusta, positiivisin tuloksin:

Sam Amidon, Erykah Badu, Buika, Children of Bodom, Coldplay, Cut Copy, Dans Les Arbres, Toumani Diabete, Dido, Duffy, Eleanoora Rosenholm, Fleet Foxes, Glasvegas, Hercules and Love Affair, Herra Ylppö ja Ihmiset, Frida Hyvönen, Johanna Iivanainen & 1N , Iiwanajulma, Mikko Innanen, Ismo Alanko Teholla, Bon Iver, Kiki Pau, Kuusumun Profeetta, M83, Mariza, MGMT, Melingo, Opeth, Portishead, The Raconteurs, R.E.M., Ruudolf, Kauko Röyhkä & Riku Mattila, The Soundtrack of Our Lives, Bobo Stenson, Stepa, Sväng, Rokia Traore, Vampire Weekend, Maija Vilkkumaa, ja lopulta Hank Williams III.

26/41 löytyy, 15/ 41 kateissa. Osalla artisteista (esimerkiksi Maija Vilkkumaalla) on kaikki muut levyt listattuna muttei Hesarissa mainittua, uusinta tuotosta. Ihan hyvä tulos – ja Spotify lisää jatkuvasti uusia levy-yhtiöitä ja artisteja listalleen. Parasta tässä taitaa kuitenkin olla se, että striimattaviss on suuret määrät pienehköjä levy-htiöitä kokonaisuudessaan. Joku voisi tietysti napista siitä ettei AC/DC tai Metallica ole kuunneltavissa, mutta itse en ole kokenut näitä rajoitteita kovin pahoina.

Myös elokuvien ja TV-sarjojen soundtrackeja näytti pikaisella silmäilyllä löytyvän kohtalaisesti. Palvelua käytetään lataamalla sitä varten oma sovelluksensa ja kirjoittamalla sen hakukenttään mitä haluaa, mikä toimii varsin hyvin. Aivan suoraa selailumahdollisuutta ei ole, mutta olemassa on kylläkin mahdollisuus hakea esimerkiksi kaikki tietyn genren tiettyinä vuosina tehdyt levyt ja kappaleet.

Kappaleet striimataan noin 160 kbp/s -laatuisina, ja p2p-teknologiaa hyödyntävä palvelu siirtää ne todella nopeasti. Muutaman tunnin kokeilun aikana jokainen kappale on lähtenyt soimaan sekunnin-muutaman sisällä sen tuplaklikkaamisesta, ja vain kerran on tullut pätkäisyä kesken kappaleen. Sovelluksen voi myös integroida Last.fm -palveluun, mikäli sitä käyttää.

Henkilökohtaisesti pidän myös collaborative playlists -ominaisuudesta. Soittolistoja voi muodostaa lennosta oikeaklikkaamalla kappaletta tai albumia ja valitsemalla ”save to playlist”. Jos soittolistan merkkaa (kahdella hiirenpainalluksella) kollaboratiiviseksi ja lähettää sitten sen osoitteen kaverilleen, kaverikin voi muokata tai käyttää soittolistaa omalta Spotify-tililtään. Musiikkikokemuksien jakaminen ei ehkä koskaan ole ollut näin helppoa.

Ainoana merkittävänä haittapuolena mitä Spotifystä voi keksiä on, että sitä ei tällä hetkellä ole saatavilla Linux-ympäristöön (mutta toimii kuulema hyvin Winen alla), ja että sen kappaleet ovat puhtaasti streameja, eivät suoraan tallennettavissa. Sen pitäisi kuitenkin tarjota linkit sivustoille joista kunkin kappaleen voi ostaa omakseen (tällä hetkellä tosin en ole vielä nähnyt yhtäkään kappaletta, jossa tämä toiminto toimisi). Ja nykyaikana alkaa jo olla mahdollista olla halutessaan kaikkialla netin – ja lakkaamattoman musiikkivirran – päässä.

Steam on tietokonepelejä myyvä verkkokauppa, joka sai alkuaikoinaan runsaasti huonoa mainetta lukuisten ongelmiensa vuoksi. Nykyään se on kuitenkin palvelua käyttävien ystävieni mukaan ryhdistäytynyt, ja muuttunut käteväksi ja sujuvaksi tavaksi hankkia itselleen pelejä. Sen toimintaperiaate on vähän samanlainen kuin Spotifynkin: käyttäjät saavat ostettua ja ladattua pelejä suoraan, ilman tarvetta tuhlata aikaansa fyysisten medioiden hankkimiseen. Miinuspuolena on, että osa peleistä joutuu aina käynnistämisen yhteydessä autentikoimaan Steamissä, jolloin ne eivät toimi jos verkkoyhteys tai koko Steam on matalana. Toisaalta tämä pitää ne aina päivitettyinä, sillä järjestelmä tarkistaa ja lataa uusimmat päivitykset aina käynnistyksen yhteydessä. Joillakin julkaisijoilla on lisäksi vielä Steamin päällä omia DRM-ratkaisujaan, joka vaikeuttaa joidenkin pelien asennusta.

Helppouden lisäksi Steamissa houkuttaa myös kohtalaisen halpa hinta, etenkin juuri nyt. Tammikuun toiseen päivään asti on menossa jouluale, joka tarkoittaa 10 – 75% alennusta kaikkiin tuotteisiin. Esimerkiksi viime vuoden arvostelumenestys BioShock on myynnissä vain viidellä eurolla, ja id Softwaren superpack (Commander Keen, kaikki Wolfenstein 3Dt, Doomit, Quaket, ja Heretic/Hexenit) 35 eurolla.

Monen pelin kohdalla olisi vielä varaa pudottaa hintaa ennestäänkin alaspäin, ja olisi hyödyllistä jos useampi julkaisija luopuisi autentikoinnin tarpeesta peleissään, mutta suunta on hyvä.

Molemmat palvelut – ja varmasti monet muut vastaavat, joita en tässä maininnut – ovat selkeää kehitystä kohti juuri sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikki kulttuurin ystävät haluavatkin olla: kaikki ihmiskunnan tuottama kulttuuri on kaikkien saatavilla, laillisesti, edulliseen hintaan ja siten, että alkuperäisetkin tekijät saavat korvauksen. Tiedostonjakamisen ’ongelma’ voidaan päihittää yksinkertaisesti tuomalla saataville palveluita, jotka ovat laadukkaita, käteviä ja kohtuuhintaisia. Kun nämä ehdot täyttyvät, ei kenellekään ole edes tarvetta harrastaa ”perinteistä” tiedostonjakamista, kun parempiakin vaihtoehtoja on tarjolla.

Kaikki tämä, ilman minkäänlaista tarvetta tehdä tiedostonjakamista laittomaksi ja polkea kansalaisoikeuksia sen nimessä. Mutta luuleeko kukaan tosissaan, että tämänlaisten palveluiden olisi koskaan annettu kehittyä näin nopeasti, jos aktiivinen tiedostonjakaminen ei olisi pakottanut vanhoja teollisuudenaloja mukautumaan?

Hyvää piraattijoulua!

Jottei joulun tarkoitus unohtuisi, nyt on aika muistella nasaretilaisen antiikin filosofin ja ihmemiehen, Jeesuksen, nykyäänkin ajankohtaista sanomaa kopioinnista. Ainoa kaikissa neljässä evankeliumissa mainittu Jeesuksen ihmeteko ylösnousemuksen lisäksi oli se, että hän kopioi viidestä leivästä ja kahdesta kalasta ruokaa 5 000 miehelle perheineen. Mutta mitä kaikkea voikaan tehdä vertaisverkoissa! Tiedon ja kulttuurin jakaminen ihmisten kesken onnistuu helposti – kiitos nykytekniikan. Joulun henkeen sopivaa onkin levittää erityisen ahkerasti ihmiskunnan henkistä perintöä ottamalla osaa sellaisiin kulttuurinjakamisprojekteihin kuin Wikipedia ja Bittorrent. Hyvää piraattijoulua kaikille!

Ps. Joulusaunanlämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat löytäneet allekirjoita.fi-sivustomme ja tilanneet sen kautta reilussa parissa viikossa ziljoona biljoonaa korttia! Vielä kun palautatte ne täytettynä reippahasti niin olemme jo roiman harppauksen lähempänä eurovaaleihin osallistumista.

Pps. Luanikast joulu! Raum o ain Raum, joulunakin. Siksipä 27.12. kaikki raumalaiset käykääpä Puistokahvilassa (Valtakatu 26) kello 14.30 täyttelemässä kannattajakortteja.

EIT: syyttömien DNA-tietoja ei saa tallentaa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) totesi tuomiossaan 4.12.2008 (lyhyehkö selostus videona), että Iso-Britannia rikkoi kahden rikoksesta epäillyn ihmisoikeuksia. Viranomaiset säilyttivät heidän sormenjälki- ja DNA-tietojaan siitä huolimatta, että kumpaakaan ei loppujenlopuksi todettu syylliseksi mihinkään rikokseen. EIT suomi Britanniaa melko jyrkin sanankääntein. Tietojen säilyttäminen syyttömyydestä huolimatta ”ei ollut tarpeellista demokraattisessa yhteiskunnassa”. EIT oli ”tyrmistynyt” siitä, että maan lait sallivat tällaisen tietojen säilyttämisen ja katsoi, että ”julkiset ja yksityiset intressit eivät olleet tasapainossa”.

Tuomio on mielenkiintoinen siksi, että sormenjäljet ovat tulossa passeihin EU:n laajuisesti. Suomessa sormenjäljet aiotaan tallentaa rekisteriin, johon poliisin piti alun perin saada laajat oikeudet rikosten ehkäisy- ja tutkintakäytössä. Rekisterin käyttötarkoitusta aiotaan nyt kuitenkin rajoittaa lausuntokierrokselta saadun kielteisen palautteen perusteella. EIT:n tuomion perusteella näyttäisi olevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista säilyttää rekisterissä sormenjälki- ja DNA-tietoja sellaisilta ihmisiltä, joita ei ole todettu syylliseksi rikokseen. Näinollen myös passien yhteydessä kerättävän sormenjälkirekisterin pitäisi loogisesti olla ihmisoikeussopimuksen vastainen. Saa nähdä miten tähän reagoidaan.

Pirkanmaan miitti

On jälleen aika tavata Tampereella!

Lauantaina 20.12. klo 14-16 kahvila Wanhassa Vaniljassa (Kuninkaankatu 15)

Paikan päällä on tarkoitus keskustella Piraattipuolueen osallistumisesta Assembly Winter 2009:n, jotka järjestetään 20.-22.2.2009 Tampereella, sekä kaikesta maan ja taivosen välillä. Kannattajakortteja keräämme edelleen, joten nyt jokainen allekirjoittamaton liikenteeseen! Voit myös ottaa kortteja mukaasi täytettäväksi, sekä palauttaa täytettyjä kortteja. Kortteja voi myös tilata osoitteesta http://allekirjoita.fi

Tervetuloa!

Pilvilinnafilosofiaa pidettävä haitallisena

Tiedostonjakamis- ja tekijänoikeuskeskusteluissa asetetaan aina silloin tällöin (no okei, jatkuvasti) kysymyksiä, joiden aiheena ovat moraaliset arvot. Tämänlaisia kysymyksiä ovat:

  • Miksi ihmisellä pitäisi olla oikeus nauttia tuotteesta josta hän ei ole maksanut?
  • Miksi ihmisillä pitäisi olla oikeus hyötyä rahallisesti toisten työstä?
  • Eikö tekijänoikeuden lieventäminen vähentäisi taiteen moraalista arvoa?

Ja niin edelleen.

Kaikille näille kysymyksille yhteistä on, että niiden vastaukset ovat täysin subjektiivisia. Olen useamman kerran koettanut vastata niihin, mutta joka kerran olen todennut, että niistä seuraava väittely on loputon suo. Kumpikin osapuoli perustaa kantansa puhtaasti subjektiivisille arvoille, joihin ei ole rationaalisella väittelyllä mahdollista vaikuttaa. Tilanne on sama, kuin jos uskontokriittinen ateisti ja harras uskovainen koettaisivat väitellä Raamatun moraalisesta arvosta.

Tämän vuoksi olenkin todennut, ettei tämänlaisiin väittelyihin kannata lähteä mukaan lainkaan. Puhtaan filosofisten, käytännön maailmasta irrallisten teoreettisten rakennelmien pyörittely on kieltämättä hauskaa, mutta niiden ruotiminen on tässä tapauksessa silkkaa ajanhukkaa. Voisin halutessani keksiä miljoona upouutta eettistä periaatetta joiden mukaan toimia, mutta ellen jollain tapaa yhdistä niitä tosimaailmaan, ei niillä ole mitään merkitystä. Onkin siis hedelmällisempää puhua puhtaasti asioiden käytännön seurauksista, ja asioista joita on mahdollista kokeilla käytännössä. Tällöin on jopa mahdollista osoittaa toisen olevan oikeassa tai väärässä.

Ylläoleviin kysymyksiin kannattaisikin vastata jotenkin näin:

Kysymys: Miksi ihmisellä pitäisi olla oikeus nauttia tuotteesta josta hän ei ole maksanut?
Vastaus: Ihmisten mahdollisuuksia harrastaa tiedostonjakamista ei ole käytännössä mahdollista rajoittaa ilman, että yksityisyyttä tai oikeusturvaa tallotaan rajusti. Kysymys ei ole mitenkään oleellinen – mikään vastaus siihen ei tee tiedostonjakamisen rajoittamista millään tapaa helpommaksi tai vaikeammaksi. Voidaan ottaa se harkintaan sitten, jos joku onnistuu ehdottamaan todellista vaihtoehtoa tiedostonjakamisen laillistamiselle.

Tai jos kansalaisoikeusaspekti jostain syystä sivuutettaisiin täysin? Tiedostonjakamisen leviäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsemme lähemmäs pistettä, jossa jokaisella ihmisellä on hiirenpainalluksella pääsy maapallon kaikkeen koskaan tuotettuun kulttuuriin. Tämän pääsyn ei välttämättä tarvitse olla sellaista, joka on tällä hetkellä laitonta, sillä tiedostonjakamisen yleistyminen ajaa myös kaupallisia palveluita pudottamaan hintojaan, parantamaan laatuaan ja pudottamaan keinotekoisia rajoitteita saatavuudelle. Sen yleistyminen hyödyttää pieniä tekijöitä ja kytkee laadun ja hinnan tiukemmin toisiinsa. Sen ei ole todettu käytännössä tuottavan kulttuurielämälle minkäänlaista hallaa, vaan itseasiassa kasvattavan monien tekijöiden myyntituloja. Oli vastaus kysymykseesi mikä tahansa, ei se muuta sitä, että tiedostonjakaminen tuo kulttuuria paremmin kaikkien saataville ja rikastuttaa koko yhteiskuntaa.

Kysymys: Miksi ihmisillä pitäisi olla oikeus hyötyä rahallisesti toisten työstä?
Vastaus: Jos ihmiset voivat kaupallisesti uudelleenkäyttää vanhaa kulttuuria, syntyy siitä enemmän työpaikkoja, kulttuurin saatavuus paranee ja hinta laskee. Orpojen teosten ongelma katoaa ja katoamisvaarassa olevaa kulttuuria saadaan pelastettua. Uuden kaupallisen kulttuurin tekeminen vanhaa hyödyntämällä tulee helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi. Se tulee myös tasavertaisemmaksi, kun taskujen syvyys ei enää rajoita sitä, mitä osuutta kulttuurista pystyy hyödyntämään. Oli vastaus kysymykseen mikä tahansa, ei se muuta näitä käytännön tosiseikkoja.

Kysymys: Eikö tekijänoikeuden lieventäminen vähentäisi taiteen moraalista arvoa?
Vastaus: Jos ”taiteen moraalisen arvon” ylläpitäminen on tärkeää, täytyy sen olla tärkeää siksi, että kyseisen arvon muutoksilla on vaikutuksia tosimaailmaan. Mikäli tämä pitää paikkansa, on kysymyksesi mahdollista muotoilla uudestaan siten, että se puhuu pelkästään näistä käytännön vaikutuksista eikä viittaa lainkaan subjektiivisiin arvorakennelmiin. Voimme siis palata asiaan, kun sinulla on kysymys joka käsittelee puhtaasti empiirisiä, testattavia väitteitä.

Yksitysyys, sananvapaus, demokratia ja tekijänoikeudet pinnalla

Parin viime viikon aikana on suoranaisena ryöppynä tulvinut uutisia yksityisyyteen, sananvapauteen, demokratiaan ja tekijänoikeuksiin liittyen. Ensin tarkoitukseni oli kirjoittaa niistä kaikista lyhyesti tähän blogiin, mutta uutisten määrä on niin suuri, että päädyin toiseen ratkaisuun. Osa linkeistä johtaa Piraattipuolueen keskustelupalstan ”Uutisia maailmalta” -osioon, osa taas suoraan asiaa käsittelevään uutiseen. Salaisena agendana tässä on mainostaa uudistunutta keskustelupalstaamme ja aktivoida sitä. Tähän on koottu vain omasta mielestäni merkittävimmät jutut. Lisää löytynee seuraavasta tiedottajamme ylläpitämästä mainiosta uutiskirjeestä.

Tässä yhteydessä ei ole uutisia Lex Nokiasta eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen DNA-näytteiden tallentamista koskevasta päätöksestä, jolla saattaa olla vaikutusta Suomen passilakiuudistukseen. Kummastakin asiasta on tulossa erillinen kirjoitus.

Yksityisyys

EU kaavailee verkon kautta suoritettavia ”kotietsintöjä” ihmisten tietokoneille
EU haluaa lapsiystävällisemmän internetin
Ajoneuvovero ajettujen kilometrien mukaan?

Sananvapaus

Belgialainen poliitikko törttöili kännissä ja päätyi blogiin –  pitää blogeja uhkana
Wikipediaa sensuroitiin Britanniassa ja vahingossa vähän Suomessakin
Verkkovaltuutetusta halutaan netinkäyttäjien edunvalvoja – foorumien kyttäyksen ohessa
Volvo uhkailee Voima-lehteä
Poliisi aloittaa rikostutkinnan Halla-ahosta
Tanskan Pirate Bay -sensuuri korkeimpaan oikeuteen

Demokratia

Presidentti Sarkozy jyräsi EU-parlamentin enemmistön, p2p-käyttäjien nettiyhteydet vaarassa
Kansalaisjärjestöt: Piia-Noora Kaupille EU-parlamentin pahin eturistiriita -palkinto
Sähköistä äänestystä ei jatketa eurovaaleissa
Euroopan neuvoston raportti: Suomen sähköinen äänestys ei täyttänyt demokratian perusvaatimuksia

Tekijänoikeudet

Ruotsin IPRED-laki on Lex Karpela potenssiin kaksi
Teosto: hyvitysmaksu usb-muisteihin ja musakännyköihin

Lyhty kampanjoi hyvitysmaksuja matkapuhelimiin
Hyvitysmaksut ajettiin läpi tulostimille ja skannereille Saksassa
Antipiraatit pommittavat tuhansia brittejä teineistä vanhuksiin pornokiristyskirjeillä

Tunteettomat lakimiehet

RIAA sakotti sairaalassa maannutta teiniä

Allekirjoita.fi avattu

Kannattajakorttikampanjan vauhdittamiseksi on avattu erillinen sivusto, allekirjoita.fi, jossa Pekka Piraatti esittää tiivistetysti syyt kannattajakortin allekirjoittamiseen, ja jonka kautta voi veloituksetta tilata itselleen haluamansa määrän kortteja. Lähetys sisältää oletuksena valmiiksi maksetun palautuskuoren osoitteineen ja viisi tyhjää kannattajakorttia.

Ilmeisesti sivusto on iskenyt ihmisiin tavalla jolla pelkkä korttitilauslomake ei iskenyt, sillä sen kautta on vain muutaman päivän aikana tilattu yli tuhat korttia osoitteista ympäri maan. Siitä saattaa hyvinkin koitua suurin yksittäinen jymymenestys koko korttikampanjassa.

Suosittelemmekin, että kaikki jotka eivät ole vielä kortteja täyttäneet, tekevät sen nyt – meille olisi kriittistä saada kortit kasaan mahdollisimman nopeasti, jotta ehtisimme ajoissa eurovaaleihin. Ja riippumatta siitä, oletteko allekirjoittaneet vai ette, levittäkää linkkiä – korttien tilaaminen, täyttäminen ja palauttaminen on nyt helpompaa kuin koskaan ennen.