Melkein ilmaista musiikkia

Tero Kallion vieraskirjoitus, julkaistu 6.11.2008.

Kaikki ovat varmasti huomanneet, että viimeiset vuodet musiikkiteollisuudessa ovat olleet todella ”kivuliaita”. Teollisuus itse syyttää oikeastaan kaikesta Internetiä, vastapuoli huutaa aina täysin vastakkaista viestiä. Eiköhän se totuus ole jälleen perinteisesti siellä jossain välimaastossa. Oli syynä sitten mikä tahansa, niin fakta on kuitenkin se, että musiikkiteollisuus on auttamatta jäänyt kehityksen jalkoihin. Uusia bisnesmalleja ei kehitetä, vaikka tarvetta selkeästi on. Klassista vanhasta kiinnipitämistä siis havaittavissa ja tuo on historian aikana johtanut käytännössä 100%:een tuhoon.

Aivan viime aikoina on oikeasti alkanut kuitenkin näkyä mielenkiintoista kehitystä. Nokian astellessa Internet-yhtiöksi on sen yhdeksi kivijalaksi suunniteltu musiikkia, ja se kiinnostava seikka tässä kivijalassa on se, että Nokia pyrkii siihen, että musiikki ainakin tuntuu käyttäjälle ilmaiselta. Mediafuturisti Gerd Leonhardin ”Music like Water”-mallia siis lähestytään vahvasti Nokian visiossa. Tottakai Nokialla on oma lehmä ojassa ja rahaakin pitää tulla, mutta Nokian ydinbisneshän on kuitenkin puhelimet ja niitä yhä uudelleen myymällä pyritään saamaan rahat välillisesti musiikin kautta. Nokia on antanut palvelulleen nimeksi ”Comes with Music”.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että ostamalla ”nokialaisen”, jossa tuo palvelu on mukana pääsee lataamaan Nokia Music Storesta vapaasti kaikkea sen sisältää vuoden ajan ja lataamansa musiikin saa pitää myös tilauksen umpeuduttua. Mutta entäs se hinta? Ensimmäinen malli, jossa tuo ”Comes with Music” tulee olemaan, on Nokia 5310, joka Briteissä maksaa nykyään ilman ”Comes with Musicia” n. 100£. Kun tuo palvelu julkaistaan saa tuota samaa mallia hintaan 130£ ja silloin siis saa vapaasti latailla musiikkia. Eli kuukausihinnaksi tulee tuollaiset 2,5£/kk (vähän reilut 3 euroa). Kuulostaako houkuttelevalta?

Toki tuolla on huonojakin puolia, kuten jonkinlaisia DRM-rajoituksia, mutta visio on kuitenkin oikean suuntainen (ja tuota kuuluisaa haudattua koiraa yritän myös löytää tästä tarjouksesta, mutta ainakaan vielä en ole siihen törmännyt). Ja Nokian lihaksilla tuo voidaan oikeasti jopa saada toimimaan. Jos kuitenkin unohdetaan Nokia tästä visiosta ja katsotaan maailmaa hieman korkeammalta. Samanlainen malli voitaisi toteuttaa hyvinkin maailmanlaajuisesti Leonhardin mallia mukaillen. Ihmiset maksavat kuukausimaksun ja sen jälkeen kaikki on ”ilmaista” tai ainakin se tuntuu siltä. Tottakai pitää olla joku organisaatio, joka kerää nuo maksut, mutta systeemistä olisi helppo tehdä hyvin yksinkertainen ja läpinäkyvä, kun rahavirtoja olisi vähemmän.

Henkilökohtaisesti olisin hyvinkin valmis maksamaan 10 euroa kuukaudessa tuollaisesta ”oikeudesta”. Jos lasketaan pelkkiä Suomen lukuja niin maksajia voisi olla teoriassa ehkä maksimissaan 2 miljoonaa (aivan kuten televisiolupiakin). Tuolla määrällä vuositulot digitaalisesta vapaasta musiikista nousevat jo 240 miljoonaan euroon. Teosto jakoi viime vuonna vähän reilut 54 miljoonaa euroa oikeudenomistajille, joten tuo 240 miljoonaa on aika iso summa, josta kiva palanen lohkaistaan varmasti myös Teostolle ja muille vastaaville organisaatioille. Ja luonnollisesti tuo on siis pelkästä ilmaisen tuntuisesta digimusiikista. Tottakai maailmassa olisi silti olemassa monenlaisia fyysisiä tuotteita, joilla rahavirtoja pystytään lisäämään.

Levy-yhtiöt maalailevat nykyään edelleen uhkakuvia maailmanlaajuisesta ”pahan akselista”, johon kuuluvat kaikki maailman nettilataajat. Itse ainakin luotan kuitenkin hieman enemmän ihmisten oikeudenmukaisuuden tajuun. Jos oikeasti on helposti saatavilla laillinen kanava, joka tarjoaa oikeaa sisältö oikeaan hintaan, niin varmasti ihmiset ovat valmiita myös maksamaan.

Tero Kallio on Noise.fi -musiikkinettilehden perustaja ja päätoimittaja. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia pyritään julkaisemaan kerran viikossa aina torstaisin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

0 vastausta artikkeliin ”Melkein ilmaista musiikkia

  1. Tällainen kuukausimaksu-malli on monella tapaa houkutteleva. Sitä luulisi olevan esimerkiksi aika helppo myydä myös oikeudenomistajille, tekijänoikeusjärjestöille jne. Kuukausimaksu-mallissa ongelmana on kuitenkin rahanjaon oikeudenmukaisuus. Teostolta menee rahaa vain joillekin suomalaisille musiikin tekijöille, mutta entä jos kuuntelee vain ulkomaista musiikkia? Tai jos kuuntelee vain pieniä yhtyeitä, mutta suurin osa rahoista menee kuitenkin muutamille tähdille?

    Tekijänoikeusjärjestöjen kilpailutus voisi tuoda jonkinlaisen ratkaisun tähän ongelmaan. Nythän EU-tasolla on ruvettu avaamaan myös tekijänoikeusmaksuja unioninlaajuiselle kilpailulle. Esimerkiksi DJ:t voivat päättää maksaa Teoston sijaan lisenssimaksut ulkomaiselle tekijänoikeusjärjestölle, joka tarjoaa ne halvemmalla.

    Jos kuluttaja voisi kilpailuttaa EU-maiden to-järjestöjä, saattaisi syntyä erikoistumista. Esimerkiksi olisi heavy metalliin keskittynyt to-järjestö, jonka kautta hevarit voisivat ohjata kuukausimaksunsa hevibändeille ympäri Euroopan tai maailman. Tämä toisi jonkin verran oikeudenmukaisuutta rahanjakoon.

    Kuukausimaksu yhdistettynä to-järjestöjen kilpailutukseen olisi parannus nykyiseen, mutta en pidä sitä riittävänä ratkaisuna. Kuukausimaksu-tyyppisissä jutuissa kun on loppujen lopuksi kyse tietylle ammattialalle maksettavasta veronluonteisesta erityisedusta.

    Piraattiagendalle kuukausimaksujen laaja käyttöönotto saattaisi myös olla haitallista. Suurin osa ihmisistä siirtyisi lailliseen kulutukseen ja kun suuria ihmismassoja ei kriminalisoitaisi, tekijänoikeusjärjestelmän muut ongelmat unohtuisivat helposti. Esimerkiksi tekijänoikeuden suoja-ajan lyhentämisen ja muiden vastaavien tavoitteiden ajaminen olisi todennäköisesti vaikeampaa.

  2. Puuhkaja kirjoitti: ”Teostolta menee rahaa vain joillekin suomalaisille musiikin tekijöille, mutta entä jos kuuntelee vain ulkomaista musiikkia? Tai jos kuuntelee vain pieniä yhtyeitä, mutta suurin osa rahoista menee kuitenkin muutamille tähdille?”

    Jakohan perustuu luonnollisesti latauksien suhteeseen. Kyllä ne ulkomaalaiset samalla tavalla saavat rahaa Suomestakin. Ei Teosto rahoja jaa pelkästään suomalaisille, vuonna 2007 itseasiassa alle puolet (47%) tuli suomalaisille. Eli ei sillä ole merkitystä minkämaalaista musiikkia kuuntelet. Ei myöskään sillä minkä kokoluokan bändiä kuuntelet (olettaen, että he kuuluvat kuitenkin johonkin to-organisaatioon). Sehän on vain oikeudenmukaista, että ne joiden musiikkia eniten käytetään saa myös suurimman korvauksen.

    Puuhkaja kirjoitti: ”Esimerkiksi olisi heavy metalliin keskittynyt to-järjestö, jonka kautta hevarit voisivat ohjata kuukausimaksunsa hevibändeille ympäri Euroopan tai maailman. Tämä toisi jonkin verran oikeudenmukaisuutta rahanjakoon.”

    Miten tämä lisäisi oikeudenmukaisuutta? Kyllä se raha menee hevibändille, jos pelkkää heviä latailet. Sehän olisi täysin järjetöntä, että asiakas päättäisi jotenkin etukäteen mille to-järjestölle rahat menisivät.

    Puuhkaja kirjoitti: ”Kuukausimaksu-tyyppisissä jutuissa kun on loppujen lopuksi kyse tietylle ammattialalle maksettavasta veronluonteisesta erityisedusta.”

    Millä tavalla tämä nyt veroa on? Sähän ostat tuossa tuotteen ihan normaalisti, ethän sä ruokakaupassakaan sano, että porkkanankasvattaja saa jotain erikoista veronluonteista etua sun maksamasta myyntihinnasta.

    Puuhkaja kirjoitti: ”Suurin osa ihmisistä siirtyisi lailliseen kulutukseen ja kun suuria ihmismassoja ei kriminalisoitaisi, tekijänoikeusjärjestelmän muut ongelmat unohtuisivat helposti. Esimerkiksi tekijänoikeuden suoja-ajan lyhentämisen ja muiden vastaavien tavoitteiden ajaminen olisi todennäköisesti vaikeampaa.”

    Toisaalta eihän myöskään olisi mitään ongelmaa tuolloin enää siitä, että esim. musiikkikappaleen oikeudet omistaa joku vaikka 1000 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Mitä väliä sillä silloin enää on, koska et erikseen enää joudu heille maksamaan, vaan se menee ”tuossa kuorman mukana”. Ja eikö laillisen kuluttamisen tavoite ole jo aika jees-meininkiä vai onko Piraattiagendan tavoite muka vain laillistaa laiton. Se nyt vaan on niin, että ilmaista lounasta ei ole olemassa eli ilmainen musiikkikin on vain utopiaa.

  3. Taisinpa sotkea keskenään Teoston keräämät rahat yleensä ja kasettimaksun. Ainakin Wikipedian mukaan yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu menee kokonaan suomalaisille oikeudenomistajille ja eräille muille suomalaisille järjestöille.

    Kun puhuin veronluonteisesta erityisedusta, tarkoitin itse asiassa niitä kaavailtuja ideoita, että ihmiset maksaisivat laajakaistansa kuukausimaksun yhteydessä erityistä tekijänoikeusmaksua, joka sitten oikeuttaisi lataamaan vertaisverkoista niin paljon kun lähtee. En siis tarkoittanut kuukausimaksulla toimivia verkkomusiikkikauppoja, niissä ei tietenkään ole mitään ongelmaa. En ole nyt ihan varma kumpaa missäkin kohdassa tarkoitit.

    Tällaista ”laajakaistavero”-systeemiä olisi osuvaa verrata nimenomaan kasettimaksuun, käytännössähän se olisi sellainen. Sitä, kuinka paljon ihmiset vertaisverkoista mitäkin lataavat, ei tietenkään voi mitenkään järkevästi tilastoida hyvitysmaksutarkoituksiin. Tältä osin pidän väitteitäni relevantteina.

    Mikä tarkalleenottaen olisi järjetöntä to-järjestöjen kilpailuttamisessa? Ainakin suomalaiset DJ:t ovat kovasti tyytyväisiä.

    Ongelma pitkissä tekijänoikeusajoissa ja tekijänoikeusjärjestelmässä muutenkin on se, että kuluttajat eivät pääse hyödyntämään kulttuuria haluamallaan tavalla. Kuluttajathan eivät ole vain passiivisia kuluttajia vaan myös luovat itse kulttuuria, esimerkiksi muokkaamalla aiempia teoksia (YouTube, jne.). Paremmat musiikin lailliset levityskanavat eivät siis ratkaise perusongelmaa, mutta saattaisivat saada tietoyhteiskuntaan perehtymättömät päättäjät luulemaan niin.

    Tavoite laillisesta kuluttamisesta on hyvä. Se saavutetaan helpoimmin laillistamalla kuluttajien sellaiset kuluttamistavat, jotka eivät ole millään tavalla haitallisia yhteiskunnalle. Suosittelen tutustumaan Piraattipuolueen artikkeliin epäkaupallisen kopioinnin vapauttamisesta (http://piraattipuolue.fi/kulttuuri/epaekaupallinen-kopiointi).

  4. Termeissä tosiaan sekaannusta. Avattuna pitää paikkansa, vaikkei esim. tuolla kasettimaksulla (tai vastaavalla) olekaan mitään tekemistä tämän blogipostauksen kanssa.

    Puuhkaja kirjoitti: ”Mikä tarkalleenottaen olisi järjetöntä to-järjestöjen kilpailuttamisessa?”

    En olekaan mitään sellaista väittänyt, että kilpailuttamisessa olisi mitään järjetöntä vaan siinä, että kuluttaja voisi jotenkin vaikuttaa siihen mihin raha menee jollain muulla tavalla kuin latauskäyttäytymisellään, mihin ilm. viittasit tuolla aikaisemmalla ”Esimerkiksi olisi heavy metalliin keskittynyt to-järjestö, jonka kautta hevarit voisivat ohjata kuukausimaksunsa hevibändeille ympäri Euroopan tai maailman. Tämä toisi jonkin verran oikeudenmukaisuutta rahanjakoon.” postauksellasi. Vai ymmärsinkö jotain väärin tuosta?

    Toki tekijöillä pitäisi olla samanlainen kilpailutusmahdollisuus kuin millä tahansa muullakin sektorilla. Teoston yksinvaltius on oikeastaan aika outo järjestely.

    Mitä tulee tuohon tekijänoikeuskysymykseen, niin totta joo, että tuo ”kierrätetty kulttuuri” on periaatteessa laitonta, muttei sen mahdollistaminen mielestäni silti vaadi oikeuksien poistamista. Tuollaisessa kuukausimaksullisessa palvelussa (tai vaikka maailmanlaajuisessa maksussa) tuosta ei olisi myöskään mitään ongelmaa varmaankaan tekijälle, jos hän kuitenkin saisi rahaa (siitä isosta kakusta siis) siitä, että joku on tehnyt hänen teoksestaan oman version.

    Ts. tuo epäkaupallisen kopioinnin vapautus ei olisi enää relevanttia, koska sellaista ei oikeastaan enää edes olisi – kaikki vain olisi kaupallista, vaikka se käyttäjälle oikeastaan tuntuisikin ilmaiselta.

  5. Nythän TErolla on sellainen oletus, että musiikin lataamisella ja kuuntelemisella olisi jokin suora yhteys. Varsinkaan tilanteessa, jossa on helppo ladata ihan mitä vaan ilman maksua tai ilman ainakaan näkyvää maksua, tulee kyllä ladattua ihan satunnaisesti kaikenlaista. Sitten ehkä kuunnellaan kerran ja heitetään menemään tai jätetään lojumaan siihen asti, että Windows räjähtää ja alustetaan kiintolevy. Rahat siis eivät jakaudu sen mukaan, kenelle tahtoisit niitä antaa tai kenen biisejä oikeasti viitsit kuunnella yli 0-1 kertaa.

    Latailujen suhteessa rahojen jakaminen ei siis ole täydellinen systeemi (ja mitä enemmän musiikia ladataan, sitä huonompi se on). Tottakai se jotain osviittaa antaa. Järjestelmää olisi myös todennäköisesti helppo huijata tekemällä koneella vaan ohjelman joka lataa samaa biisiä uudestaan ja uudestaan ja sitten sinulle tilitetään aina rahaa.

    Mitä muita keinoja sitten on saada raha oikeaan osoitteeseen? Ei varmaan oikein mitään. Ehkä latauksista voisi saada krediittejä, joita voisi sitten lahjoittaa haluamilleen artisteille? Olisihan se myös hienoa, että mediasoitin voisi ilmoittaa aina biisin kuuntelemisesta, mutta siinä tulee taas yksityisyydensuoja-asiat ongelmaksi.

    (Nykyäänkin tosin markkinoinnin avulla saadaan ”huijattua” ihmisiä ostamaan levyjä vaikka millä mitalla. Hyvä esimerkki on vaikkapa Idols. Kyllä Antti Tuiskun levyä menee hyvin kaupaksi kuukauden ajan hirveän hypekoneiston vauhdittamana ja kansan villitsemisellä, mutta aika monella jää sen jälkeen levy hyllyyn. Toinen malli on myydä yksittäisiä biisejä kokonaisen levyn hinnalla, eli tyypillinen yksi hittibiisi + roskaa asetelma. Tulevaisuudessa onneksi nämäkin ovat jatkuvasti huonompia tapoja yrittää rahastaa teoksilla, koska kulutus syntyy ennen mahdollista maksua.)

  6. No menee kyllä jo hiusten halkomiseksi, jos aletaan rahat jakamaa aitojen kuuntelukerojen määrän kanssa. Kyllä tuo lataukset keskimäärin kuitenkin antaa RIITTÄVÄN oikean jakotuloksen. Toimiihan tuo nykyinenkin systeemi vain myyntien mukaan eikä kuuntelujen mukaan. Ei se tekijä sen enempää rahaa saa vaikka kuuntelisit yhtä ja samaa biisiä lopun elämäsi. Miksi tämä pitäisi muuttua digipuolella. Toisaalta voidaan se muuttaa, mutta kuten jo sanoitkin, niin yksityisyydensuoja tulee vastaan aika nopeasti.

    Tuo automaattilataajahan on helppo estää sillä, että sinun pitää olla kirjautuneena (mikä nyt oikeastaan on jo muutenkin pakollista, mistä muuten tietää onko käyttäjä maksanut kk-maksun) ja uudelleenlataukset eivät merkkaa mitään. Eli vaikka lataisit miljoona kertaa oman biisisi, niin se lasketaan vain yhdeksi.

    Tuollainen krediitti-malli ei mielestäni voisi toimia mitenkään tosielämässä. Eihän siinä olisi mitään järkeäkään. Miksi kuluttajan pitäisi vielä tehdä erillinen päätös jostain tulonjaosta omistajille, kun hän on tuon päätöksen jo tehnyt ladatessaan biisin. Tuo olisi myös epäreilu mielestäni tekijää kohtaan, koska moni kuitenkin aivan varmasti boikotoisi niitä isoja nimiä jakaessaan krediittejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*