Copy Encouraged – musiikin tekemistä toisin

Ville Könösen (Blanket) vieraskirjoitus, julkaistu 23.10.2008.

Vieraskirjoitusten tahti hidastuu tästä lähtien yhteen viikossa, joka torstaisin.

Perustin Blanket-yhtyeen vuonna 1998 kolmen ystäväni kanssa. Kymmenessä vuodessa olemme kolunneet Helsingin ja lähialueiden perussoittopaikat ja käyneet läpi suurimman osan pienten kotimaisten rock-bändien tavanomaisista vaiheista. Ensimmäisten demojemme jälkeen levy-yhtiöt eivät – hyvästä syystä – tarjonneet meille levytyssopimuksia ja perustimme oman levymerkin, Independent Fruit Companyn, jonka kautta julkaisimme omaa musiikkiamme paikallisesti omilla rahoillamme.

2000-luvulla musiikin luvattoman internet-levityksen yleistyttyä EMI:n lanseeraama kopiointisuojauskonsepti ”Copy Controlled Technology” tuntui monesta tyhmältä idealta. Oma kokemukseni musiikin kopioinnista musiikin tekijänä ja kuluttajana oli pelkästään positiivinen; olin vihdoin onnistunut haalimaan netistä lempiyhtyeitteni harvinaiset raidat ja vain Jenkeissä julkaistujen sinkkujen b-puolet. Mietin viimeisiä levyostoksiani ja huomasin että usein olin saanut kavereiltani ks. levystä poltetun kopion tyyliin ”tsekkaa tää, tää on hyvä” tai vähintään olin kuunnellut mp3:n etukäteen netistä ennen ostopäätöstä.

Henkilökohtaisesti minulla oli paljon hyviä kokemuksia shareware-softasta ja kädestä-käteen-tyyppisestä ruohonjuurimarkkinoinnista. Opiskeluaikoinani vältin muutamana kesänä kesätyöt shareware-softastani saaduilla tuloilla ja pystyin keskittymään tennis-rankingini kehittämiseen. Kirjoittelin vastavedoksi tälle kopiosuojausteknikalle ”Copy Encouraged Technologyn”; konseptin jonka CD-levyt soisivat kaikissa soittimissa ja joiden biisejä saisi – tai jopa pitäisi – levittää netissä. Periaatteessa sama kuin tietokonesoftan shareware-konsepti, mutta musiikille. Vain levy puuttui. :)

Kun Blanket-yhtyeeni aloitti esikoislevynsä ”This is the New Wave of Political Rock” äänittämisen, halusimme tehdä monia asioita toisin. Soitin Teostolle ja juttelin innoissani ”Copy Encouraged” -konseptista, mutta vastaanotto oli jäätävä. Irtisanoimme asiakkuutemme Teostosta ja päätimme laittaa levyn yhteyteen erilliseen pahvikoteloon valmiin kopion, jonka voisi antaa kaverille tai lähettää sukulaisille. Haaveilimme jopa seuraavamme mihin levyn kopiot päätyisivät, mutta resurssimme loppuivat kesken. Lisensoimme levyn Creative Commonsin by-nc-sa -lisenssillä ja sovelsimme bisnesmalliamme, jossa musiiikki itsessään ei ole kauppatavara, vaan promootioväline jolla yritämme saada enemmän ihmisiä kiinnostumaan bändistämme, tulemaan keikoille ja ostamaan bändin t-paitoja – ja tietenkin levyn fyysisiä kopioita.

Nyt reilu vuosi levyn ilmestymisen jälkeen, voi arvioida että onnistuimme tavoitteissamme ihan tyydyttävästi. Myymättömiä levyjä on treenikämpän nurkassa vielä laatikoittain, mutta odotettua hiljaisempi myynti kertoo todennäköisesti enemmän levyllä olevan musiikin kuin markkinointikonseptin puutteista. Levyn tekeminen oli meille niin iso projekti itsessään ettei sen aktiiviselle promotoimiselle enää riittänyt energiaa.

Kun musiikin jakelu siirtyy yhä enemmän digitaaliseksi, ero tietokonesoftan ja musiikin jakelun välillä kapenee. Siksi on yllättävää että erilaisia tietokoneohjelmien myyntitapoja ja lisenssimalleja on melkein yhtä paljon kuin ohjelmiakin, mutta musiikkia lähes yksinomaan jaetaan edelleen levyinä tai yksittäisinä kappaleina rahaa vastaan. Softamaailmassa kuitenkin toimivat sulassa sovussa satojen tuhansien eurojen tietojärjestelmät ja ilmaiset yhden asian pienohjelmat. Pienelle toimijalle, jolla ei ole markkinointibudjettia tai jakelukanavia, on usein taloudellisestikin järkevämpää antaa softa ilmaisjakeluun ja yrittää kasvattaa asiakaskuntaa sitä kautta. Tuottoa voi sitten halutessaan yrittää tehdä välillisillä keinoilla, myyden tukipalveluja tai softan lisäominaisuuksia tai jopa mainoksia.

Karkeimmin tämä ero softan ja musiikin välillä tuli vastaan väännössämme Gramexin kanssa. Teoston sopimuksen voi irtisanoa, eikä Teosto sen jälkeen määrittele teoksesi lisensointihintaa. Toisin on Gramexin kanssa; lain mukaan Gramexilla hallinnoi kaikkien kaupallisesti julkaistujen äänitteiden julkista esittämistä eikä sen vaikutuspiiristä pääse vaikka haluaisi. Halusimme antaa eräälle nettiradiolle levymme ilmaiseksi soitettavaksi vaikka öisin kun muuta ohjelmaa ei ole. Heille vähemmän hiljaisuutta, meille enemmän soittoaikaa radiossa. Kaikesta soitetusta musiikista olisi kuitenkin pitänyt maksaa normaali listan mukainen korvaus Gramexille huolimatta siitä että me emme korvausta halua emmekä ole missään sopimussuhteessa Gramexiin. Olimme siis tämän julkisen esittämisen suhteen samalla viivalla Coldplayn ja Metallican kanssa, jota emme monellakaan mittarilla ole. Softamaailmassa vastaavaa olisi että sadan euron ongelmaan pitäisi ostaa tuhannen euron softa, kun niiden lisensoinnista vastaisi lain osoittama instituutio eikä tekijä itse voisi määritellä teoksensa myyntihintaa kuluttajalle.

Olemme pieni bändi, jolle soittaminen on rakas harrastus. Harrastukseemme uppoaa enemmän rahaa kuin sieltä tulee takaisin. Siksi on ollut helppoa antaa musiikkimme vapaasti kopioitavaksi, kun se ei muuta taloudellista tilannettamme mihinkään. Jos joku katsoisi levymme olevan tyhjän cd:n ja kopioimisvaivan arvoinen, olisi se meille jo pieni voitto itsessään. Ja rehellisyyden nimissä musiikkimme julistaminen vapaasti kopioitavaksi on ollut yhtä paljon yritys saada ilmaista julkisuutta kuin vilpitön pelin avaus jähmettyneelle musiikkibisnekselle.

Lisätietoja: Blanket, Copy Encouraged.

Ville Könönen on Blanket -yhtyeen kitaristi ja laulaja. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia pyritään julkaisemaan kerran viikossa aina torstaisin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

0 vastausta artikkeliin ”Copy Encouraged – musiikin tekemistä toisin

  1. Gramexin tapaus on juuri näitä ikäviä ”sivuoireita” siitä miten järjestelmästä voi olla suurtakin haittaa jos toimintatapoja ei uusita silloin kun selkeää tarvetta on, vaan noudatetaan vanhoja kaavoja ilman kiinnostusta kehittymisestä.
    Teoston osaltakin samantyyppistä ongelmaa on, vaikka Teostosta haluaisi erota, aiempien tuotosten vapaata käyttöoikeutta ei enää takaisin saa, eikä Teosto edes hyväksy CC lisenssejä kuten aiemmassa blogikirjoituksessa tuotiin esille.

    Minua kiinnostaisi erityisesti se, oletteko laskeneet ikinä tarkemmin paljonko levyä pitäisi myydä/saada keikkoja jotta voisi laskea sen toimivan jo päätyönä? Läheskään kaikkihan eivät musiikista halua itselleen työtä vaan haluavat sen pitää harrastuksena, mutta monelle aloittelevalle / toimivalle bändille se taas voi olla tavoite ammatiksi.
    Entä onko ikinä käynyt mielessä vaihtoehto, jossa palkkaisi jonkun hoitamaan bändin promoamista ja levyjen myyntiä esim. provikkapalkalla, jolloin ei ainakaan tappiolle voisi jäädä jos levy/keikat ei myykkään vai hoitaako levymerkkinne IFC tätä roolia?

    Itse uskon tietynlaiseen yrittäjähenkisyyteen (vaikkei yrittäjäksi rupeaisikaan) tuotoksen saamisessa maailmalle ja siinnä olette selkeästi onnistuneet mainiosti, toivotan onnea jatkoon ja kiitän, kirjoitus oli hyvä ja varmasti monelle valaiseva.

  2. Kiitos kommentista!

    Scoffa: ”Gramexin tapaus on juuri näitä ikäviä “sivuoireita” siitä miten järjestelmästä voi olla suurtakin haittaa jos toimintatapoja ei uusita silloin kun selkeää tarvetta on, vaan noudatetaan vanhoja kaavoja ilman kiinnostusta kehittymisestä.”

    Joo, tää Gramexin tapaus on tietysti ihan marginaalinen, mutta kuitenkin ihan järjenvastainen ja meillä oli kiinnostavaa kirjeenvaihtoa Gramexin juristin kanssa kun yritimme rimpuilla irti siitä valvonnasta. Siellä on mm. määritelmä kuinka tämä pakkovalvonta koskee ”vain kaupallisesti julkaistua musiikkia”, joka on ihan hyödytön ilmaus. Voiko tehdä niin mitäänsanomatonta musiikkia ettei sillä ole mitään mahdollisuutta olla jollain tavoin tekijälleen ”kaupallista”? :)

    Scoffa: ”Minua kiinnostaisi erityisesti se, oletteko laskeneet ikinä tarkemmin paljonko levyä pitäisi myydä/saada keikkoja jotta voisi laskea sen toimivan jo päätyönä?”

    Emme ole laskeneet, kun en ole ainakaan itse ikinä kuvitellutkaan tekeväni tätä päätyönä. Tietenkin toiminta olisikin ihan erinäköistä jos siitä olisi leipä kiinni, mutta meidän tavoitettavissa olevilla tuloilla ei mielestäni voisi pärjätä ilman ulkopuolisten (kuten Kelan) tukea. Levymyynnin ja keikkapalkkioiden pitäisi olla ihan toista luokkaa. Markkinoita on sotkemassa niin moni tappiota tekevä yritys (kuten me!); jota ei monella muulla alalla ole, en ole kuullut monen siivousfirman toimivan ”ihan vaan rakkaudesta lajiin”.

    Voidaan sanoa että levyn ensimmäisen kopion tekeminen on kallista ja sitten se helpottaa, ja sitä se onkin jos ja kun joutuu ostamaan tiettyjä työvaiheita ulkopuolisilta. Me yritimme säästää äänityksissä ja ostimme miksauksen ja masteroinnin ulkopuolelta ja pelkästään niiden kulujen peittämiseksi saa myydä tosi paljon levyjä. Sen takia meidänkin on ollut hankala pudottaa levymme hintaa ihan ”midprice”-hintoihin kun pitäisi ne aloituskustannukset – eikä pelkästään paino- ja jakelukustannukset – peittää.

    Scoffa: ”Entä onko ikinä käynyt mielessä vaihtoehto, jossa palkkaisi jonkun hoitamaan bändin promoamista ja levyjen myyntiä esim. provikkapalkalla?”

    Ulkopuolisen palkkaaminen näin jälkiviisaana olisi ollut hyvä idea, mutta en usko että provikkapalkalla kovin eteviä halukkaita olisi löytynyt. Me emme ole entisiä lomaosakemyyjiä ja markkinointi on meille todella vaikea rasti; ongelma on alalla hyvin yleinen. Laskimme ehkä liikaa tämän saavamme huomiota tän”Copy Encouraged” -konseptin takia ja muu ns. perusvääntö jäi tekemättä. Hirveä määrä keikkoja levyn julkaisun jälkeen olisi ollut levymyynnin kannalta ehdottomasti paras ratkaisu.

    Kiitoksia!

    ville k.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*