Rekisteröitymisuutisia

Kuten tiedätte, Piraattipuolue on tällä hetkellä odottavassa tilassa: ennen kuin voimme alkaa keräämään kannattajakortteja, joudumme odottamaan, että Patentti- ja rekisterihallitus ensin hyväksyy meidät yhdistykseksi.

Viime viikolla tuli sitten PRH:ltä seuraavanlainen sana:

Tervehdys

Patentti- ja rekisterihallitus tulee kirjallisesti pyytämään oikeusministeriöltä lausunnon Piraattipuolue *nimisen yhdistyksen säännöistä puoluelain kannalta.

Asian käsittelyn kannalta olisi eduksi, jos yhdistyksen säännöt jo lausuntopyyntövaiheessa vastaisivat mahdollisimman hyvin puoluelain ja vaalilain vaatimuksia.

Kuten aikaisemmassa viestissä toin esille yhdistyksen säännöissä tulisi vielä tarkentaa yhdistyksen tarkoitusta ja järjestörakennetta (säännöissä ei esimerkiksi määräyksiä paikallisyhdistyksistä, kunnallisjärjestöistä jne). Ehdotan, että kysyisitte näihin kohtiin puhelimitse vielä asiantuntija mielipidettä oikeusministeriöstä (Vaalien vastuualue).

Tämän jälkeen tekisitte sääntöihin tarvittavia tarkennuksia ja toimittaisitte tarkennetut säännöt yhdistysrekisteriin.

Viestissänne kysyttiin puolue sanan käytöstä yhdistyksen säännöissä. Mikäli yhdistys sääntöjensä puolesta on sellainen, että se voitaisiin merkitä puoluerekisteriin, niin en näe estettä, että yhdistyksen säännöissä käytettäisiin puolue *termiä. Tällöin säännöissä tulisi olla selventävä määräys siitä, että ”yhdistystä kutsutaan näissä säännöissä puolueeksi”.

Kirjallisen lausunnon pyytäminen Oikeusministeriöltä kuulostaa hivenen levottomuutta herättävältä – tulee mieleen se miten kannabiksen laillistamista ajaneelta yhdistykseltä evättiin rekisteröintioikeus koska sitä pidettiin ”hyvän tavan vastaisena”. Toivottavasti kyseessä on vain jokin puolueiksi pyrkiviin yhdistyksiin sovelletteva rutiinitarkastus, eikä yritys vastaavasti sensuroida meitä kokonaan. Viivästystä tuollainen ainakin rekisteröitymiseen tuo, mikä on vähintäänkin ärsyttävää.

PRH myös pyysi tarkentamaan sääntöjämme paikallisyhdistysten suhteen, joka oli hivenen huvittavaa kun meillä ei sellaisia ole – näkee että yhteiskunta olettaa puolueiden kaikkien noudattavan samaa kangistunutta kaavaa. Tämän viikon aikana työstimme sitten sääntöjä uuteen, kaavaa noudattavaan kuosiin. Nyt meillä on (ainakin paperilla) vaalipiireittäin paikallisjärjestöjä, ja Piraattipuolueeseen liittyvät jäsenet liitetään automaattisesti oman vaalipiirinsä paikallisjärjestöön elleivät erikseen toisin toivo. Paikallisjärjestöjen tehtävänä on mm. asettaa puolueen listoille ehdokkaat. Jos valittavia ehdokkaita on enemmän kuin yksi, tehdään valinta siirtoäänivaalitapaa käyttäen. Uudistetut säännöt lähetettiin PRH:lle eilen, mikäli ne nyt niille kelpaavat niin pyytävät seuraavana sitä Oikeusministeriön lausuntoa.

Toivotaan parasta.

Taiteilijoiden palkat ja tarjonta

Tavoitteita kuten tiedostonjakamisen laillistamista ja tekijänoikeuksien rajoittamista vastustetaan aina välillä sillä, että luovaa työtä tekevillä oli vaikeaa pärjätä jo ennen tiedostonjakoajan alkua. Harva kuitenkaan pysähtyy miettimään tätä argumenttia kunnolla. Mistä se on merkki?

Asia näkyy ehkä selvimmin kirjallisuuden puolella. Kirjoista maksettavat palkkiot eivät kovin heppoisia ole – sain ensimmäisestä kirjastani 1100 euron kertapalkkion, puolen vuoden työstä. Se on noin 183 euroa kuukautta kohti. Toinen, työn alla oleva kirjani nettoaa minulle sopimuksen mukaan 16% myyntivoitoista. Tämä tarkoittaa noin neljää euroa per kirja. Suomalainen kirjailija ei työllään elä, ja valtaosa niistäkin jotka elävät, tekevät sen valtion apurahan turvin. Lainatakseni Helsingin Sanomien artikkelia siitä, miten kirjailijana ei elä:

Kesällä julkaistun Suomen kirjailijaliiton kyselyn mukaan kirjailijat ansaitsevat tekijä- ja julkaisupalkkioina sekä erityiskorvauksina keskimäärin 2000 euroa vuodessa. Keskituloa nostavat muutamat paljon myyvät kirjailijat; 35 prosenttia Kirjailijaliiton kyselyyn vastanneista sanoi ansaitsevansa kirjailijantyöllään vuosittain 0–850 euroa. Vastanneita oli 249.

Luulisi että tämänlaisessa tilanteessa juuri kukaan ei tahtoisi kirjailijaksi. Mutta tämä ei pidä paikkaansa – kustantamoille lähetetyistä käsikirjoituksista julkaistaan vain noin prosentti. Toisin sanoen näinkin alhaisilla palkkioilla käsikirjoituksia tarjotaan satakertainen määrä tarpeeseen nähden.

Jos kaikki nämä kirjailijat päättäisivät yhtäkkiä lopettaa käsikirjoitusten lähettämisen kunnes kustantamot lupaisivat heille isommat palkkiot, nousisi kirjailijoiden elintaso. Kenties kirjailijana voisi sitten jopa elää. Samaan aikaan kirjojen hinta nousisi ja niitä todennäköisesti ostettaisiin vähemmän. Mutta näin ei tule käymään, koska aina löytyy lukemattomia ihmisiä, jotka ovat valmiita myymään kirjansa näillä hinnoilla vain, jotta saisivat sen julkaistuksi. (Minäkin olen yksi heistä.) Osa on jopa valmis itse maksamaan saadakseen työnsä julkaistua. Kirjailijoista on yksinkertaisesti ylitarjontaa, vaikka palkkiot ovatkin olemattomia – ja tämän vuoksi palkkiot pysyvätkin niin pieninä.

Johtopäätökset tämän näkökulman relevanttiudesta ”mutta kulttuurin teko romahtaisi jos siitä tienaisi enää yhtään vähempää”-väitteisiin voi jokainen vetää itse.

(Sanomattakin on selvää että tämä argumentti ei päde aivan kaikkiin kulttuurin aloihin, etenkään niihin joissa on korkeat tuotantokustannukset.)

Miksi rajoittaa tekijänoikeuksia?

(Laajennettu aiempaan blogimerkintääni kirjoittamastani kommentista. Kiitän Virallista Valvojaa linkkivinkeistä. Kierrätin tähän myös materiaalia edellisestä blogauksestani: leikkasin ne Karvinen- ja Civilization- esimerkit tänne, kun tuntuivat tänne paremmin sopivan. Jos luitte ne jo, voitte lopettaa kun tulette niihin, sillä heitin ne aivan loppuun. Lisäesimerkit ovat edelleen tervetulleita.)

Viimeksi käsittelin sen, miksi tiedostonjakaminen pitäisi laillistaa. Mutta Piraattipuolueen tavoitteena on myös yleisen tekijänoikeuden lyhentäminen 5-10 vuoteen. Miksi näin?

Leikitään, että olemme yhteiskunnassa jossa tekijänoikeutta ei valmiiksi ole. Meille tuodaan ehdotus sellaisen luomisesta. Toisin sanoen annamme teoksen luojalle yksinomaisen oikeuden päättää, ketkä ja millä ehdoilla saavat teosta käyttää tai levittää. Mitkä ovat sen hyödyt ja haitat?

Ensimmäiseksi pitää muistaa, mikä tekijänoikeuksien perimmäinen tehtävä on. Se ei ole varmistaa minkään tietyn ihmisryhmän toimeentuloa, vaan kannustaa tekemään kulttuuria. Lainsäädäntöä ei koskaan voida tehdä sillä perusteella, että tietyn ammattikunnan toimeentuloa pyrittäisiin suojaamaan – tavoite on aina suojata sen ammattikunnan tuotteet, jos ne nähdään tarpeellisiksi. Ei ole perusteltua (esimerkiksi) lailla rajoittaa autojen tehdastuotantoa siksi, että useampi niistä jotka haaveilevat käsityöläisen urasta autoja rakentamassa palkattaisiin siihen työhön. Tämä kasvattaisi autojen hintoja ja olisi siten epäoikeudenmukaista kaikille muille. Tekijänoikeuksien tehtävä on siis kannustaa luomiseen.

Oletetaan vaikka, että meille ehdotetaan tekijänoikeutta, jonka kesto on “tekijän elinikä + 70 vuotta”. Ei ole perusteltua olettaa, että teoksen tekohetkellä kovinkaan montaa tekijää motivoi ajatus siitä, että heidän sukunsa tulee saamaan tästä teoksesta tuloja vielä monta vuotta heidän itsensä kuoleman jälkeen. Vastaavasti jos vaikuttaa siltä, etteivät ihmiset ajattele 20 vuoden päähän luodessaan uuden teoksen, vaan ajattelevat pelkästään (esim.) seuraavaa kymmentä vuotta, ei ole mitään erityistä perustetta tehdä tekijänoikeuksien kestosta kymmentä vuotta pidempää. (Toki mikäli ihmiset eivät ajattele kymmenen vuoden päähän, mutta käytännössä pitkä tekijänoikeus päätyy silti antamaan heille sen kymmenenkin vuoden päästä tarpeeksi tuloja jotta he ehtivät luoda enemmän kuin muuten ehtisivät, on tällöin pidempi tekijänoikeus perusteltua.)

Tämä on siis tekijänoikeuksien hyöty: on tietty suoja-aika X jonka kestoisena tekijänoikeudet lisäävät kulttuurin tuotantoa, ja sen pidentäminen X:n ylitse ei enää merkittävästi vaikuta tuotantoon. Meillä on siis motivaatio säätää tekijänoikeus sen mittaiseksi. Taloustieteen professorien Boldrin & Levine teoksessa Against Intellectual Monopoly todetaan, ettei tekijänoikeuksien pidentäminen alkuperäisestä 14 vuodesta historiallisesti lisännyt kulttuurin tuotantoa juuri lainkaan, joten merkittävästi yli 14 vuoden mittainen ei optimaallinen suoja-aika ainakaan liene. Entä haitat?

Koska käyttöoikeuksien saamiseksi vaaditaan sekä aikaa että rahaa, pääsevät harvemmat tahot hyödyntämään teosta, esimerkiksi jälleenmyymällä sitä, käyttämällä sitä elokuvassa tai TV-sarjassa, tai käyttämällä sitä jonkin muun asian yhteydessä. Mikäli jonkin teoksen oikeuksienomistaja käy syystä tai toisesta epäselväksi tai ei ole tavoitettavissa, käy teoksen käyttäminen ylipäätään mahdottomaksi kunnes teossuoja raukeaa. Sen lisäksi että harvempi ihminen pääsee nauttimaan teoksesta, ja vanhaan teokseen perustuvia uusia teoksia tehdään vähemmän, saattavat myös alkuperäiset tekijät itse kärsiä taloudellisesti: kun teosta ei uskalleta vapaasti käyttää, kohtaavat harvemmat ihmiset sen – mukaanlukien sellaiset, jotka muuten ostaisivat sen suoraan tekijöiltä tai näille provikkaa maksavalta taholta. Kuten mikä tahansa monopoli, tekijänoikeus pitää hinnat korkeina – koska vain yksi taho saa (esim.) tuottaa ja levittää levyjä jälleenmyyntiin, ei samalla tavalla pääse syntymään mahdollisuutta hintakilpailuun. Samalla tavalla kuin nettilevitys saattaakin päätyä lisäämään levitettävän teoksen kokonaismyyntiä, kun se tulee sellaistenkin ihmisten tietoon jotka ostavat sen heti kuultuaan, saattaa esim. bändin levyn massiivinen myynti puoli-ilmaiseksi ja provikkaa maksamatta tuoda yhtyeen niidenkin tietoon jotka kyllä ostavat yhtyeelle provikkaa maksavalta jälleenmyyjältä.

Yksi motiivi tekijänoikeuksien rajoittamiseen on tavallaan juuri se sama, jolla koetetaan vastustaa tiedostonjakamisen laillisuutta: ihmiset ovat motivoituneempia tekemään jotain, jos siitä on mahdollista saada rahaa. Tämä koskee aivan vastaavasti aiemman kulttuurin kierrättämistä uuteen käyttöön: jos voin ilmaiseksi ja lupia hankalasti kyselemättä luoda johonkin aiempaan työhön perustuvaa kulttuuria, ja vielä ehkä ansaita sillä, teen sen herkemmin kuin jos joutuisin erikseen anomaan lupaa ja saisin silti tehdä sen vain epäkaupallisesti, tai jos joutuisin maksamaan alkuperäiselle tekijälle osuutta voitostani. (Usein tässä kohtaa kuullaan vastalause ”mutta tekijällä on oikeus saada rahaa työstään”, jolla itse asiassa tarkoitetaan sanoa ”tekijällä on oikeus saada rahaa työnsä kaikista käyttökerroista”. Tarkemmin mietittynä tämä on kuitenkin varsin outo väite, sillä sitä ei sovelleta mihinkään muuhun kuin kulttuuriin. Jos olen rakennusmiehenä rakentamassa kauppakeskusta, ei kukaan oleta minun saavan provikkaa jokaisesta ostoksesta joka rakentamassani kauppakeskuksessa tapahtuu. Minulle maksetaan palkka omasta työstäni, ei siitä mitä muut työlläni tekevät.) Mutta myös täysin ilmainen, harrastuspohjalta pyörivä kulttuurintuotanto hyötyy.

Muutamina esimerkkeinä: animemusiikkivideot (AMV:t) syntyvät, kun animesarjoista leikellään jonkin tietyn (yleensä kaupallisen) kappaleen tahtiin sopivia kohtauksia, niin että muodostuu rytmikäs kokonaisuus. AMV-sivusto animemusicvideos.orgista löytyy tällä hetkellä reilusti yli satatuhatta animemusiikkivideota, lukemattomista eri sarjoista. Videoiden itsensä genret vaihtelevat myös, huumorista toimintaan ja draamaan. Se, että tekijänoikeus uhkaa näiden tekemistä ei ole mikään kuvitelma: Lawrence Lessigin artikkelissa kerrotaan, miten Wind Up Records -yhtiön musiikkia käyttävät 3000 AMV:tä pyrittiin lakiteitse siivoamaan pois verkosta.

Mahdollisuus käyttää kulttuurituotteita laajemmin mahdollistaa myös kokonaan uuden taiteen luomisen: Internetissä on viime aikoina saanut suurta suosiota sarjakuva Karvinen miinus Karvinen. Se ottaa Karvinen-strippejä ja kuvankäsittelyä hyödyntämällä poistaa niistä Karvisen itsensä kokonaan, jättäen vain Eskon puheet, jotka tulkitaan skitsofreenisen ja järkensä menettäneen ihmisparan houreiksi. Monien mielestä tämä sarjakuva on selkeästi alkuperäistä hauskempi ja parempi, mutta vanhanmallisen tekijänoikeuslainsäädännön ollessa voimassa olisi tämän sarjakuvan laillisuus varsin kyseenalainen. Sen sijaan että sen luoja palkittaisiin kulttuuriteosta, olisi hän altis oikeustoimillle. (Jim Davis on onneksi ilmaissut pitävänsä sarjasta, mutta kaikki luojat eivät olisi niin myöntyväisiä – fanifiktiosivustoja on uhattu oikeustoimilla joidenkin kirjailijoiden tahoilta.)

Toinen hyvä esimerkki on PC-pelin Civilization IV fanimuokkaus Fall from Heaven, joka muuntaa alkuperäisen pelin ympäristön oikeasta maailmasta fantasiamaailmaksi. Fall from Heavenia on tätä kirjoitettaessa ladattu 154 000 kertaa, se on saanut hyvät arvostelut pelialan lehdissä, ja monien pelaajien mielestä se on huomattavasti parempi kuin alkuperäinen peli. Tässä ei itsessään ole mitään laitonta – alkuperäisen pelin tekijä Firaxis Games sisällytti Fall from Heavenista kopion pelin ensimmäisen laajennusosan mukaan, ja palkkasi sen tehneen tiimin tekemään lisäsisältöä toiseen laajennusosaan – mutta Fall from Heaven uudelleenkäytti ja uudelleenkäyttää edelleen luvattomasti taidetta muista kaupallisista tietokonepeleistä. Syynä tähän on yksinkertaisesti tekijäpula – etenkin alkutaipaleellaan tekijätiimissä ei vielä ollut kovinkaan monta taiteilijaa, joten siinä käytettävä taide oli otettava muista lähteistä. Nykymuotoisen tekijänoikeuslain aggressiivinen soveltaminen olisi siis saattanut tuhota yhden kulttuuriteoksen lisää ennen kuin se olisi koskaan päässyt kehdostaan.

Nykyäänkin laki sallii periaatteessa muissa taideteoksissa olevan materiaalin uudelleenkäyttämisen mikäli teoskynnys ylittyy. Käytännössä on kuitenkin hyvin epävarmaa, milloin kynnyksen katsotaan ylittyvän, eivätkä kovinkaan monet uskalla laskea sen varaan. Vapaan käytön salliminen poistaisi tämänkin ongelman ja lisäisi kulttuurintuotantoa huomattavasti. Tekijänoikeuskeskusteluissa kiinnitetään tyypillisesti eniten huomiota musiikkialaan, mutta niiden kesto raju lyhentäminen auttaisi kaikkea kulttuuria.

Miksi vapauttaa tiedostonjakaminen?

Kirjoitin allaolevan viestin alunperin Piraattipuolueen foorumeille. Koska pidän sitä edelleen varsin hyvänä yhteenvetona kannastani tiedostonjakamisen (sekä ei-kaupallisen käytön ylipäätään) vapauttamiseen, ajattelin ottaa sen uudestaan esille. Muokkasin sitä jonkun verran ja päivitin siihen uusimmat tapahtumat mukaan.

EDIT: Leikattu pois esimerkit ei-kaupallisen käytön hyödyistä, ne menevät enemmänkin tekijänoikeuksien 5-10 vuoteen rajoittamisen perusteluihin.

—————

Piraattipuolueen tavoitteisiin kuuluu epäkaupallisen kopioinnin täydellinen vapauttaminen.

Tämän kohdan perustelut lepäävät kahden pääpilarin varassa:

* Nykyistä lainsäädäntöä on mahdoton ylläpitää ilman kansalaisoikeuksien ja oikeusvaltion merkittävää heikentämistä.
* Vapaan kopioinnin mahdollistaminen olisi suurin edistysaskel kulttuurille sitten julkisten kirjastojen.

1: Nykyistä lainsäädäntöä on mahdoton ylläpitää ilman kansalaisoikeuksien ja oikeusvaltion merkittävää heikentämistä.

Tällä hetkellä ei-ansiotarkoituksessa tapahtuva kopiointi rehottaa valtoimenaan. Ruotsalaisista muusikoista yli puolet on syyllistynyt musiikin luvattomaan kopiointiin [1], ja Ruotsin elokuvateollisuus arvioi että 700 000 ruotsalaista tulee vuoden 2008 aikana lataamaan elokuvia luvattomasti, luku joka on 100 000 suurempi kuin vuonna 2007 [2]. Tiedostonjakopalvelu PirateBay, joka on Internet-sivustojen suosiota arvioivan Alexa-palvelun mukaan Suomen 31. suosituin [3] ja Ruotsin 12. suosituin sivusto [4], rikkoi 10 miljoonan käyttäjän rajan vuonna 2008 [5]. Suomessa tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:n tutkijat tekivät yhteistyössä Digitodayn, Taloussanomien ja Mikrobitin kanssa kyselyn, johon vastanneesta yli 6000 hengestä lähes 80% oli käyttänyt vertaisverkkoja luvattomaan tiedostojen lataamiseen [6].

Mikäli tiedostonjakaminen olisi helposti valvottavissa, ei laiton toiminta olisi voinut levitä koko yhteiskunnan laajuiseksi tämänkaltaisella läpikotaisuudella. On todettu [7], että tekijänoikeudet syntyivät aikana, jolloin niiden valvonta oli vielä mahdollista: taloudellisesti merkittävät tekijänoikeusrikkomukset olivat luvatta levitettyä fyysistä materiaalia joka saatettiin löytää ja tuhota, tai luvattomia esityksiä joille löytyi merkittävästi todistajia. Nykymuotoista tiedostonjakamista ei kuitenkaan ole mahdollista valvoa millään helpolla keinolla. Laittomat tiedostot liikkuvat Internetissä kaiken muun liikenteen seassa, samoja reittejä joita käyttävät mm. verkkopankkimaksut, henkilökohtaiset sähköpostit ja täysin lailliset tiedostonsiirrot.

Tiedostonjakamista ei ole mahdollista saada kuriin ilman, että kaikkea tätä liikennettä ruvetaan seuraamaan. Länsimainen oikeuskäytäntö on sallinut kirjesalaisuuden paikoittaisen rikkomisen ja ihmisten salakuuntelun, mikäli on ollut vahvaa näyttöä siitä, että nämä ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. Itsessään tämä siis ei olisi täysin ennenkuulumatonta. Ennenkuulumatonta on kuitenkin, että tämänlaista seurantaa kohdistettaisiin toimintaan, jonka rajoittamiseksi olisi tarpeellista tarkkailla käytännössä kaikkia kansalaisia, soveltaen tarkkailua myös kaikkeen verkossa liikkuvaan henkilökohtaiseen ja arkaluontoiseen materiaaliin.

Tällä hetkellä tiedostonjakamiseen on kolme erilaista lähestymistapaa: yksi on tiukentaa valvontaa huomattavasti ja alkaa kaventaa kirjesalaisuutta. Tähän suuntaan ollaan menty useassa eri maassa, ja siihen on huomattavasti painetta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Yhdysvalloissa ääniteollisuuden etuja ajava Recording Industry Association of America on haastanut kymmeniä tuhansia yksityishenkilöitä oikeuteen tiedostojenjakamisesta, yhdessä tapauksessa saaden kahden lapsen yksinhuoltajaäidin tuomittua maksamaan vahingonkorvauksia vuosituloihinsa nähden viisinkertaisen summan, 220 000 dollaria, 24 musiikkitiedoston jakamisesta [9]. Tämän jälkeen Yhdysvaltojen kongressiin tuotiin laki tiedostojenjakamisesta annettavien rangaistusten tiukentamiseksi, ja uuden liittovaltion viraston perustamiseksi tiedostonvaihdon saamiseksi kuriin [10]. Erityisen huolestuttavaksi tämän trendin tekee se, että usein oikeusjuttuja nostetaan varsin heppoisin perustein – Ruotsissa 31-vuotiasta yksityishenkilöä syytettiin alunperin 30 elokuvan ja 23 000 musiikkitiedoston jakamisesta, mutta musiikkitiedostoihin liittyvä syyte jouduttiin pudottamaan kun sen puolesta ei pystytty esittämään minkäänlaista teknistä todistusaineistoa [11]. Vielä huolestuttavampaa on RIAA:n johtajan Cary Sherman spekulointi siitä, että yksityiskäyttäjien tietokoneille pitäisi saada ohjelmistoa, joka valvoisi näiden nettikäyttäytymistä tiedostonjakamisen varalta [15]!

Tiedostonjakajien aktiivinen metsästäminen ei rajoitu vain Yhdysvaltoihin. Saksassa viranomaiset ovat todenneet tekijänoikeustahojen käynnistämien oikeusjuttujen maksaneen valtiolle miljoonia [12]. Tämä sai lopulta yhden oikeusistuimen hylkäämään syytteet, todeten ettei tiedostonjako ole riittävä syy kuormittaa oikeusjärjestelmää suhteettomasti, tai antaa tekijänoikeusjärjestöille asiaan syyllistyneiden nimiä [13]. Tällä hetkellä menossa oleviin ACTA-neuvotteluihin ollaan ujuttamassa mukaan pykäliä, joiden mukaan mm. tullivirkailijat voisivat käydä läpi matkustajien kannettavia laittoman materiaalin varalta, ja pykäliä jotka vähentäisivät tiedostonjakamisepäiltyjen oikeusturvaa [25]. Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat taas on julkisesti toivonut [8] Internet-palveluntarjoajien ryhtyvän tarkkailemaan asiakkaidensa nettiliikennettä ja estämään tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen välittämisen. Vuonna 2005 EU-direktiivin pohjalta muotoiltu uusi tekijänoikeuslaki, ns. Lex Karpela, tuli voimaan Suomessa, tehden rikolliseksi laittoman aineiston lataamisen Internetistä. Tämä on mm. johtanut siihen, että Suomen hovioikeus julisti laittomiksi sellaisten ohjelmien levittämisen, joilla voisi katsella DVD-levyjä Linuxissa [24].

Koska tiedostonjakaminen ei Saksassa tai Yhdysvalloissa ole isoista oikeusjutuista huolimatta juuri vähentynyt, ei minkään maan oikeusjärjestelmällä käytännössä ole tarpeeksi resursseja ilmiön rauhoittamiseen. Ruotsissa tämä on jo alettu nähdä: mm. sikäläinen Teoston vastine Stim on jo ehdottanut tiedostonjakamisen laillistamista [26]. Myös erään sikäläisen tiedostonjakoon liittyvän oikeusjutun tuomari ja syyttäjä ovat ilmaisseet skeptisyytensä ongelman ratkaisemisesta oikeustein – Ruotsin poliisivoimilla on tarpeeksi työtä jo muutenkin [27].

Ainoa vaihtoehto tiedostonjakaminen lopettamiseen väkisin olisi antaa tekijänoikeusjärjestöille ja palveluntarjoajille poliisivaltuudet itse tarkkailla liikennettä ja sakottaa kansalaisia ilman oikeudenkäyntiä. Tämänlainen ratkaisu antaisi yksityisille, kaupallisille toimijoille vapauden seurata ihmisten henkilökohtaista viestintää usein hyvinkin kyseenlaisilla perusteilla, ilman oikeudellista turvaa. Käytännössä kaikki joutuisivat olettamaan olevansa jatkuvan tarkkailun alaisena liikkuessaan Internetissä ja katsoessaan esim. verkkopankkinsa tiliotetta. Siinä missä kirjesalaisuutta aiemmin voitiin rikkoa vain, kun oli epäilyjä vakavista rikoksista, menettäisi se nyt käytännössä kokonaan merkityksensä. Ihmisiä voitaisiin myös uhata tuhansien eurojen sakoilla tai Internet-liittymänsä menetyksellä, vaikka he eivät välttämättä olisi edes tiedostojenjakamiseen syyllistyneet.

Toinen vaihtoehto olisi säilyttää nykytilanne, eli pitää tiedostonjakaminen laittomana, mutta olla laajentamatta mahdollisuuksia tarkkailla sitä. Tässä ei olisi juuri mitään järkeä: mikäli tiedostonjakamisen rajoittamiseen ei annettaisi lisää keinoja, olisi tämä käytännössä sama kuin tiedostonjakamisen laillistaminen. Erotuksena täyteen laillistamiseen olisi kuitenkin se, että kansalaiset joutuisivat hyvin eriarvoiseen asemaan: koska valtaosa kansasta syyllistyy tiedostonjakamiseen mutta vain pientä osaa voidaan käytännössä syyttää, voitaisi periaatteessa kenen tahansa elämä tuhota huimilla korvausvaatimuksilla, joilta kuitenkin kansan valtaosa välttyisi – siitä huolimatta, että olisivat syyllistyneet täsmälleen samoihin rikoksiin. Lisäksi niin pitkään kun tiedostonjakaminen olisi laitonta, vallitsisi painetta laajentaa sen tarkkailuun käytettäviä keinoja, jolloin vähitellen hivuttauduttaisiin ensimmäisen vaihtoehdon suuntaan.

Kolmas vaihtoehto on tiedostonjakamisen laillistaminen. Tällöin syytä kirjesalaisuuden rikkomiseen ei enää olisi, ja ihmisten yksityiselämä olisi taas turvattu. Tämä on ainoa harkittavissa oleva vaihtoehto – yksittäisten oikeuksienhaltijoiden taloudelliset voitot eivät ole hyväksyttävä syy viedä yhteiskuntaa kohti poliisivaltiota.

2: Vapaan kopioinnin mahdollistaminen olisi suurin edistysaskel kulttuurille sitten julkisten kirjastojen.

Yleinen väite on, että vapaan kopioinnin salliminen tuhoaisi kulttuurintuotannon ja romahduttaisi taiteentekijöiden tulot. Kriittinen tarkastelu ei kuitenkaan tunnu tukevan tätä väitettä, sillä tiedostonjakamisen yleisyydestä huolimatta monilla sisällöntuotannosta leipänsä saavilla teollisuudenaloilla menee juuri nyt, jos ei varsin hyvin, niin ainakin siedettävästi. Elokuvien laajamittaisesta jakelusta huolimatta Yhdysvaltalainen Motion Picture Association of America raportoi [14] elokuvateatterien liikevaihdon olleen vuonna 2007 9,63 miljardia dollaria Yhdysvalloissa ja 26,7 miljardia dollaria kansainvälisesti – 18 ja 60 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001, ja enemmän kuin koskaan aiemmin. CD-musiikin myynti on laskenut, mutta muusikkojen live-esiintymiset ovat kasvussa: Suomessa artistit ovat jo pitkään saaneet pääasialliset voittonsa esiintymisistä, mutta viime aikoina keikat ovat alkaneet muuttua tärkeimmiksi tulonlähteiksi myös maissa, joissa albumien myynti on aiemmin ollut pääsijalla. Mm. brittiläinen Prospect Magazine raportoi [16], miten esiintymiset ovat räjähdysmäisessä kasvussa ja miten ne ovat nyt kääntymässä bändien pääasiallisiksi tulonlähteiksi, paljolti Internetissä saadun julkisuuden ansiosta. Sekä konserttien kävijämäärät että lippujen hinnat ovat kasvaneet merkittävästi.

Lisäksi Internet on täynnä erilaisia kulttuurimuotoja joita jaellaan joko täysin ilmaiseksi tai pelkkiä sivuston mainostuloja vastaan – netissä ilmaiseksi julkaistavia, enemmän tai vähemmän säännöllisesti päivitettäviä sarjakuvia on joidenkin arvioiden mukaan ainakin 15 000 erilaista [17] [18]. Ne kukoistavat nimenomaan ilmaisuutensa vuoksi – ajatus parhaimmillaan tuhansistakin lukijoista kannustaa monia taiteilijoita piirtämään niitä.

Tiedostonjakamista on verrattu [7] julkisiin kirjastoihin: ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa on olemassa teknologia, jolla käytännössä kaikki tuotettu kulttuuri voidaan saattaa kaikkien saataville, pelkästään nappia painamalla. Vaikka tuotetun kulttuurin määrä pääsisikin jonkin verran laskemaan seurauksena, ei se kuitenkaan paina puntarissa yhtä paljon kuin se, että jokainen pääsisi vapaasti nauttimaan koko maailmassa koskaan tuotetusta kulttuurista. Tämä myös auttaisi pelastamaan kulttuuria, joka muuten olisi vaarassa joutua hyvin vaikeasti saatavaksi tai kadota kokonaan: Internetistä löytyy mm. runsaasti (tällä hetkellä laittomia) skanneja kirjoista, joiden painokset ovat loppuneet ja joille olisi kysyntää, mutta joille ei kuitenkaan ole tarpeeksi kysyntää jotta niiden oikeudenomistajat olisivat kiinnostuneita ottamaan uusintapainoksia. Kirjojen lisäksi mm. pienten bändien musiikkia, sarjakuvia sekä tietokonepelejä ollaan tällä tapaa pelastettu ja tuotu takaisin ihmisten nautittavaksi.

Lähdeviitteet alla.
Lue loppuun

Kansainväliselle mediateollisuudelle

Arvon kansainvälinen mediateollisuus,

kirjoitan teille huolestuneena, ja rehellisesti sanottua hivenen hämmentyneenä, kansalaisena. Vuosien varrella olen tullut seuranneeksi toimianne. Kun olen koettanut niitä ymmärtää, on minusta vuosi vuodelta alkanut tuntua yhä enemmän siltä, kuin järkeni valo hiipuisi yhä himmeämmäksi. Koska en ole muita aiheita pohtiessani havainnut samaa ongelmaa, voin vain olettaa että syy on tekojenne kasvavassa vaikeaselkoisuudessa, ei pienen pääkoppani vähittäisessä hajoamisessa.

Aloitetaan alusta, eli Napsterista. Napster oli ensimmäinen iso tiedostonjakojärjestelmä, ja siitä kuullessanne te huolestuitte ja haastoitte sen oikeuteen. Ottaen huomioon ajankohdan, oli tämä vielä aivan ymmärrettävää: te ajattelitte tämän olevan yksittäinen tapaus oikeuksianne loukkaamassa. Napster päädyttiinkin sulkemaan, ja ongelman saattoi kuvitella olevan ratkaistu.

Mutta pian ilmeni, ettei ollut. Tiedostonjakamisen isä oli ehkä tapettu, mutta ennen kuolemaansa oli se ehtinyt kylvää idean itsensäkaltaisista ohjelmista. Tietokoneenkäyttäjät osoittautuivat nopeasti hedelmälliseksi maastoksi, sillä muita vastaavia ohjelmia alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella: KaZaA, Limewire, WinMX, ja muut aikalaisensa. Te ette tästäkään kehityksestä pitäneet, joten pyritte tuhoamaan syntyneen sadon. Alkoi pitkä taisteluiden sarja, jonka aikana olette haastaneet yhtiöitä oikeuteen, lobbanneet ankarampia lakeja tiedostonjakamista vastaan, ja taistelleet saadaksenne aivan yksittäisille ihmisillekin valtaisia sakkoja. Tätä strategiaa olette ajaneet maailmanlaajuisesti eteenpäin.

Mutta varmastikin teidän olisi pian pitänyt tajuta, että toisin kuin tiedostonjakamisen idea aiemmin, tämä lähestymistapa ei tulisi kantamaan hedelmää. Itsepintaiset yrityksenne jatkaa sen ajamista, vielä tänä päivänäkin, saavat minut ihmettelemään oletteko nappailleet vielä tujumpia sieniä kuin niitä joita yritätte tuhota. Jos tämä todella on ongelmana, ja teillä on vaikeuksia nähdä maailmaa selvästi, niin yritän mahdollisimman selkeästi selvittää teille mikä ei toimi, ja toivoa että alatte kohta selvitä tarpeeksi nähdäksenne sen.

Vuosien saatossa teille olisi pitänyt selvitä, ettei tiedostonjakamisen vastustaminen lakiteitse yksinkertaisesti vain toimi. Se on ihmisille liian houkuttelevaa, liian helppoa. Tässä vaiheessa teidän olisi pitänyt luovuttaa ja vaihtaa muunlaisiin toimintatapoihin. Mutta nyt pelkään sen olevan jo liian myöhäistä.

Olette nimittäin järjestelmällisesti tuhonneet sitä tukea, jonka olisitte ihmisiltä voineet aiemmin saada. Yksittäisten tiedostonjakopalveluiden vetäminen oikeuteen ei vielä väkeä juuri hetkauttanut, mutta he alkoivat huolestua kun lobbasitte läpi yhä ankarampia lakeja. Toden teolla he ärsyyntyivät, kun aloitte hyökkäämään yksittäisten ihmisten kimppuun. Tekonne ovat johtaneet siihen tilanteeseen jossa ihmiset lukevat uutisia taloudellisista tappioistanne, ja iloitsevat, koska te olette tehneet heistä vihollisianne. Silti teidän kärsimänne tappiot tarkoittavat nopeasti myös listoillanne olevien taiteilijoiden tappioita, mutta ihmiset eivät tätä helposti enää ajattele – jos se edes tulee heille mieleen, pitävät he sitä valitettavana mutta tarpeellisena välivaiheena, jonka lopullinen tulos on taiteilijoiden vapauttaminen ikeestänne. Asiaa ei helpota, että olette tehneet vaikeaksi taiteilijoille omaksua niitä uusia levitystapoja, joita kansa on alkanut arvostamaan. Ihmiset ovat aivan perustellustikin alkaneet pitämään teitä monia taiteilijoita satuttavina.

Piraattipuolueet jouduttiin pitkälti perustamaan vastareaktiona toimillenne – olitte ajaneet kansan siihen pisteeseen, ettei se enää kestänyt. Mutta piraatit eivät vihaa kulttuuria – eiväthän he sitä jakaisi jos he niin ajattelisivat. Monet piraattiblogit ja uutiset suhtautuvat myönteisesti taiteilijoihin, ehdottavat heille uusia toimeentulokeinoja, iloitsevat kun he saavat sellaisia toimimaan, ja koettavat aidosti kehittää heille nykymaailmassakin toimivia malleja menestyä.

Mutta samaan aikaan monet piraatit iloitsevat kärsimyksestänne, aikana jolloin kulttuurin ystävien pitäisi pikemminkin tulla avuksenne ja auttaa kulttuuria kukoistamaan. Miksi? Sitä voin kysyä vain teiltä. Eivät piraatit tahtoneet ryhtyä vihollisiksenne, mutta te teitte heistä sellaisia. Kun joku julistaa sinulle sodan, et voi olla iloitsematta hänen häviöistään, vaikka ajattelisitkin hänen pohjimmiltaan tarkoittavan hyvää. Ja tekonne ovat jo vakuuttaneet monet siitä, että te ette tarkoita hyvää, tai ole koskaan tarkoittaneetkaan. Se käsitys saattaa olla oikea tai väärä, mutta se on käsitys jonka olette itse luoneet.

Ja kun Piraattipuolueesta puhutaan satunnaiselle ihmiselle, tyypillinen reaktio on usein vihamielinen – ”miksi olet taiteilijoita vihaava piraatti?” Emme me vihaa taiteilijoita, mutta tahtoisimme kyllä vertaisverkot laillisiksi. Valitettavasti te olette saaneet ihmiset kuvittelemaan, että vertaisverkoista pitäminen automaattisesti saa vihaamaan taiteilijoita, ja päinvastoin. Eikä kunnon keskustelua koskaan pysty syntymään, jos aina mietitään pelkästään kuluttajan tai pelkästään tekijän oikeuksia – mutta siihen tilanteeseen vastakkainasettelunne on meidät vienyt. Tiedostojenjakamista harrastavat lähestulkoon uhataan lynkata, joten he luonnollisesti vetäytyvät puolustuskannalle ja vastaavat puhtaasti omia oikeuksiaan korostavilla puheenvuoroilla. Artistit pitävät kaikkea positiivissävyistä puhetta tiedostojenjakamisesta oman elantonsa viemisenä ja vastaavat puhtaasti omia oikeuksiaan korostavilla puheenvuoroilla. Kukaan ei koskaan pysähdy miettimään miten molempien oikeudet saisi sovitettua yhteen. Miksei? Koska te olette asian siihen tilaan ajaneet.

Kun me puhumme vertaisverkkojen puolesta, te hyökkäätte meitä vastaan. Miksi? Miksi vertaisverkkojen pitää olla automaattisesti pahoja? Miksi teette meistä vihollisiamme, kun voisimme auttaa teitä uudistamaan toimintanne? Me haluamme molemmat edistää kulttuuria – miksi käyttäydytte kuin meillä olisi eri tavoitteet, kun ne ovat samat? Miksi ylläpidätte tilannetta, jossa ihmiset päätyvät haistattamaan sekä teillä että taiteilijoillanne pitkät, vain koska olette sanoneet että heidänlaisensa ihmiset tekevät aina niin? Miksi varmistatte sen, että tekijänoikeuksista keskusteltaessa tunnutaan aina vain puhuvan joko kuluttajien tai tuottajien / levittäjien oikeuksista, mutta ei koskaan kaikkien samanaikaisesti?

Miksi koetatte väkisin ylläpitää vastakkainasettelua, joka päätyy vain satuttamaan meitä molempia?

Teidän,
hämmentyneenä ja turhautuneena,
Kaj Sotala