Tekijänoikeus ja omistusoikeus

Koska useat ihmiset tuntuvat sitkeästi sotkevan omistusoikeuden ja tekijänoikeuden, ajattelin parhaaksi siirtää omaksi viestikseen aiempaan kommenttiketjuun kirjoittamani kommentin.

Ketjun aiempi kirjoittaja käytti vertausta, jossa puuseppä tekee tuolin, mutta jota seppä ei voinut myydä eteenpäin eikä mikään estänyt muita ottamasta tuolia haltuunsa vaikka väkisin. Annettiin ymmärtää, että ilman tekijänoikeuksia henkisen työn tekijät olisivat vastaavassa asemassa, eli että tekijänoikeudet olisivat omistusoikeuden suora vastine. Näin ei kuitenkaan ole.

Yksinkertaistetaan asioita hetkeksi unohtamalla se ehdotettu 5-10 vuoden suoja-aika ja puhutaan tilanteesta jossa tekijänoikeuksia ei olisi lainkaan.

Oletetaan että meillä on vaikka kirjailija joka kirjoitaa kirjan. Nyt, huolimatta hivenen harhaanjohtavasta ilmauksesta “henkinen työ”, tilanne ei ole se, etteikö kirjaa olisi fyysisesti olemassa. Siitä on olemassa fyysinen kopio jossain muodossa, oli se sitten tietokoneen kovalevyllä tai paperisena käsikirjoituksena. Nyt jos hän teki käsikirjoituksensa omistamalleen tietokoneelle tai omistamelleen paperille, on hänellä aivan normaalisti täysi omistusoikeus siihen kopioon, eikä kukaan saa sitä häneltä luvatta viedä. Tähän ei tarvita tekijänoikeutta.

Tekijänoikeutta ei myöskään tarvita siihen, että tekijä saisi työnsä käytöstä korvauksen. Sitovia sopimuksia voi tehdä ilman tekijänoikeuttakin: kirjailija sopii kustantajan kanssa myyvänsä tälle käsikirjoituksen, ja kustantaja sitoutuu maksamaan tästä, joko kertakorvauksen tai provikan. Jos kustantaja ei suostu ehtoihin, ei tämä mitenkään (laillisesti) voi saada käsikirjoitusta kirjailijalta väkisin.

Omistusoikeuden tulisi olla täsmälleen sama sekä immateriaalisen että fyysisen työn tuloksille. Ja se olisikin sitä – jos tekijänoikeutta ei olisi. Tekijänoikeutta ei pitäisi verrata omistusoikeuteen, vaan patentteihin tai niihin monopoleihin, joita merkantilismin ajalla myönnettin: sillä estetään muita valmistamasta samaa tuotetta. Vaikka seppä myisi tuolinsa toiselle ihmiselle, ei tämä toinen saisi käyttää tuolia mallina omien tuoliensa tekemiseen. Sanoisimme ehkä, että tuolia ei ole myyty kokonaan: toinen on saanut siihen omistusoikeuden, mutta rajoitetussa muodossa.

Tästä johtuu se, että piraatit puhuvat tekijänoikeudesta omistusoikeuden rajoituksena, ei omistusoikeuden muotona. Materiaalisen ja “immateriaalisen” työn tekijä ovat “omistusoikeuksellisesti” samalla viivalla täsmälleen silloin, kun tekijänoikeuksia ei ole: silloin molemmat saavat omistusoikeuden tekemiinsä teoksiin (tai teoskappaleisiin, tarkkaan ottaen), eivät enempää tai vähempää.

Tätä tulkintaa on mahdollista vastustaa sillä, että henkisen työn tulos ei ole fyysinen teoskappale vaan immateriaalinen teos. Tässä tulkinnassa on kuitenkin joukko ongelmia. Koska minua on kehotettu pitämään blogaukseni lyhyempinä, palaan tämän tulkinnan ongelmiin seuraavassa kirjoituksessani.

0 vastausta artikkeliin ”Tekijänoikeus ja omistusoikeus

  1. ”Omistusoikeuden tulisi olla täsmälleen sama sekä immateriaalisen että fyysisen työn tuloksille”
    Minua aika vahvasti pelottaa, että tämä vaatimus ei johda kovin toimiviin käytäntöihin tai ratkaisuihin.
    Miten määrittelet omistusoikeuden tässä tapauksessa? Nähdäkseni tällaisen vaatimuksen perusteluiksi pitäisi löytää määrittely, jossa immateriaalinen ja materiaalinen omistus ovat samankaltaisia ja se kuulostaa oudolta.
    Mitä siis tarkoittaa omistaminen tässä tapauksessa ja miksi esim. kirjan fyysisen kopion omistamisella on jokin merkitys tässä kuviossa?

  2. Luin vasta jälkeenpäin tässä viitatun edellisen ketjun, jossa nimimerkki AM nerokkaalla (IMHO) trollauksen ja väittelyn rajamailla liikkuvalla agitoinnilla herätti keskustelua (en ole lähimainkaan samaa mieltä AM:n kanssa).
    Näkisin, että keskustelua kannattaa jatkaa AM lanseeramalla ”työ, työstä kumpuavat oikeudet, arvo”-teemalla.

    AM (edellisessä ketjussa): ”…työ on nähty niin tärkeäksi, että siitä kumpuaa oikeuksia ja oikeus on näin ollen työlle annettu arvolauselma, ei ole mitään tekemistä minkään ammattiryhmän toimeentulon kanssa…

    Kysymys on siitä, että KUKA VOI ja MILLÄ OIKEUTUKSELLA sanoa, että tietynlainen luova työ on niin paljon huonompaa kuin toisenlainen luova työ, että siitä kumpuavia oikeuksia tulee rajoittaa ilman että kaikkia työstä kumpuavia oikeuksia rajoitetaan…”

    Näen, että AM:n ajattelun ytimessä ovat väittämät:
    1. Työstä kumpuaa oikeuksia
    2. Työstä kumpuavien oikeuksien määrä ja laajuus = arvo työlle
    3. On olemassa yhteiskunnallinen konsensus siitä, että kaikelle luovalle työlle tulee osoittaa arvostusta yhtäläisesti samanlaisten oikeuksien muodossa.

    Näistä väittämistä seuraa, että:
    Ei ole oikeutettua arvostaa luovaa työtä siten, että erilaiselle työlle annettaisiin erilaisia oikeuksia siten, että arvo on sama, mutta oikeudet ovat erilaiset.

    Itse muotoilisin ydinpointit näin:
    1. Luovaa työtä arvostetaan, jos sitä arvostetaan = ei voida asettaa mitään lakia tai vaatimusta sille mikä arvo pitää luovalle työlle antaa.
    2. Luovan työn immateriaalisen ja materiaalisen tuloksen hyödyntäminen ihmiskunnan laajuudessa on merkittävästi toisistaan poikkeavaa (kopiointi, jakaminen, jne.)
    3. Annettava arvo luovalle työlle on riippuvainen luovan työn tuloksen muodosta (materiaalinen/immateriaalinen), koska ihmiskunnan laajuinen hyödyntäminen on riippuvaista luovan työn tuloksen muodosta.
    3. Luovasta työstä kumpuavat oikeudet pitää sovittaa yleiseen arvokäsitykseen sekä luovan työn tuloksen muotoon
    4. Luovan työn muotoa ei voida yleisesti toimivasti muuttaa (esim. tieto on immateriaalista ja tuoli on materiaalista)

    Näistä (1.-5.) näkisin seuraavan olettamani AM väittämän 3. kumoutuminen:
    On yhteiskunnallisesti järkevää, että erilaisesta luovasta työstä kumpuaa erilaisia oikeuksia

  3. Tero: Pelkään, etten oikein ymmärrä kysymyksiäsi – mielestäni omistusoikeuden määrittely tuollaisessa tapauksessa oli juuri se, minkä tässä postauksessa tein. :) Omistaminen tarkoittaa silloin sitä, että jos ostat kaupasta kirjan niin se on kokonaan sinun, ilman mitään rajoitteita – toisin kuin nykyään, jolloin omistusoikeudessasi on kaikenlaisia rajoitteita.

    Mutta tarkenna toki kysymyksiäsi – tämä on taas niitä tilanteita, jossa olen todennäköisesti ajatellut asiaa liikaa ollakseni ymmärrettävä. Tämänlaisten ongelmien avaaminen on yksi blogauksen päähyödyistä.

  4. Kaj: Yritin lähteä hakemaan materiaalisen ja immateriaalisen omistamisen eroja. Mielestäni kummallisesti sekoitit niitä toisiinsa tässä.

    Jos omistat paperille painetun kirjan niin se on sinun. Mutta, jos vaikka miljoona muuta ihmistää ”omistaa” kirjassa olevan informaation, niin sillä että sinä omistat yhden paperille painetun kirjan ei ole minkäänlaista merkitystä. Vain sillä on merkitystä kenellä on tuo kyseinen informaatio käytettävissään. Sinä voit vaikka syödä oman kirjasi ja kukaan noista miljoonasta ei huomaa mitään.

    Materiaalisen ja immateriaalisen omistaminen ei voi mitenkään olla samanlaista. Lakien, oikeuksien ja käytäntöjen pitäisi koskea niitä seikkoja jotka liittyvät immateriaaliseen. Fyysisten kappaleiden omistamisella ei ole minkäälaista merkitystä, jos se arvokas ja mielenkiintoinen asia on informaatiota.

  5. Jos omistat paperille painetun kirjan niin se on sinun. Mutta, jos vaikka miljoona muuta ihmistää “omistaa” kirjassa olevan informaation, niin sillä että sinä omistat yhden paperille painetun kirjan ei ole minkäänlaista merkitystä. Vain sillä on merkitystä kenellä on tuo kyseinen informaatio käytettävissään. Sinä voit vaikka syödä oman kirjasi ja kukaan noista miljoonasta ei huomaa mitään.

    Mikä tässä on ongelmana?

    Kun omistan kirjan, minulla on se informaatio käytettävissäni. Jos tuhoan kirjan, ei enää ole. Aivan vastaavasti jos omistan vasaran, minulla on vasara käytettävissäni, ja jos syön vasarani niin minulla ei enää ole sitä eikä kukaan muu vasaran omistaja huomaa mitään (paitsi jos he työskentelevät siinä sairaalassa jonne menen kun alan saada vasarasta mahanpuruja).

  6. Tero on siinä oikeassa, että mikäli haluamme säilyttää immateriaalisen omistamisen käsitteen, se on erotettava monella tavoin materiaalisesti omistamisesta. Sen vuoksi omistamisretoriikka ei tavallisesti toimi kopio-oikeuksista puhuttaessa. Ainakin se johtaa sekaannuksiin.

    Kirjoitin tästä blogissani perusteellisemmin.

  7. Kiitos Harri bloggauksesta.

    Kaj: ”Kun omistan kirjan, minulla on se informaatio käytettävissäni. Jos tuhoan kirjan, ei enää ole”

    Sinulla on informaatio edelleen, jos olet tehnyt kirjan sisältämästä informaatiosta varmuuskopion tai kysyt kaveria lähettämään sen sulle sähköpostissa. Tässä täsmälleen on se ero, esim. jos olet antanut pääsyn jollekin toiselle informaatioon, niin sinä et sitä enää voi ottaa sitä pois tuhoamalla fyysistä kappaletta.

    Kaj: ”…Aivan vastaavasti jos omistan vasaran, minulla on vasara käytettävissäni, ja jos syön vasarani niin minulla ei enää ole sitä eikä kukaan muu vasaran omistaja huomaa mitään…”

    Jos vasaralla on usea omistaja, niin ovat kyllä kummallisia omistajia, jos eivät huomaa sitä, joku toinen omistaja söi heidän vasaran. Tällöinhän he eivät voi hyödyntää omistamaansa enää, mikä on päinvastoin kuin kirjan kohdalla, jolloin toisen omistaman fyysisen kappaleen tuhoaminen ei vaikuta muiden informaation hyödyntämiseen.

    Olen pettynyt, jos keskustelu jää tälle tasolle, että me väittelemme siitä, että voidaan materiaalisen ja immateriaalisen omistaminen määritellä samalla tavalla. En näe muuta vaihtoehtoa mielekkäälle keskustelun jatkolle kuin oikean yrityksen määritellä materiaalisen ja immateriaalisen omistamisen yhdellä käsitteellä ”omistaminen”.

    Haluaako joku yrittää? Omistaminen = …

  8. Tero,

    Sinulla on informaatio edelleen, jos olet tehnyt kirjan sisältämästä informaatiosta varmuuskopion tai kysyt kaveria lähettämään sen sulle sähköpostissa.

    Toki. Minulla voisi myös olla vasara edelleen, jos olisin tehnyt siitä kopion. Materiaalisten ja immateriaalisten hyödykkeiden ainoa ero on, että immateriaalisia on helpompi kopioida. Kopioinnin helppous ei vaikuta hyvältä perusteelta sille, että näitä pitäisi kohdella eriarvoisesti – mitä sitten kun teknologia kehittyy ja fyysistäkin omaisuutta tulee helpommaksi kopioita, pitäisikö siinä vaiheessa materiaalinen omaisuus julistaa tekijänoikeuden alaiseksi?

    Mutta olet oikeassa sen suhteen, että määritelmistä väitteleminen ei loppujen lopuksi ole kovin hyödyllistä – voisimme vaikka määritellä materiaalisen omistuksen sellaiseksi, että ihminen joka asuu maapallolla omistaa jotain, ja immateriaalisen sellaiseksi, että ihminen joka asuu kuussa omistaa jotain, ja sitten väitellä koko vuoden näiden filosofisista implikaatioista. Jätetään siis filosofia sivuun ja katsotaan yhteiskunnallisia ja käytännön argumentteja, koska niiden pohjalta päätökset loppuviimeksi tehdään.

    Pyysit omistamisen määritelmää, joten tässä sellainen, jota itse suosisin: Omistusoikeus on suhde yhdestä tai useammasta ihmisestä (tai oikeushenkilöstä) johonkin asiaan. Jos tahdotaan olla matemaattisia, relaatio O(x,y), jossa x on omistaja ja y omistettu asia. Tämä asia on usein jotain fyysistä (kuten immateriaalisen teoksen teoskappale, maa-alue tai vasara) mutta se voi olla myös olla esim. yritys – joskin on periaatteessa mahdollista sanoa, että kaikki mitä voi omistaa, on loppuviimeksi fyysistä: yrityskin koostuu yrityksen varoista, työntekijöiden sitoumuksista tehdä (fyysisesti) jotakin työtä, jne. Tämä menee kuitenkin saivartelun puolelle, eikä ole oleellista määritelmän kannalta.

    Omistusoikeus johonkin tarkoittaa yksinkertaisesti, että asian omistajalla, ja vain asian omistajalla, on täysi oikeus käyttää sitä asiaa miten haluaa. Muut eivät saa käyttää omistettua asiaa ilman omistajan lupaa. Omistusoikeuden voi myös luovuttaa toiselle, joko korvausta vastaan tai ilman.

    Mitä tulee materiaalisiin ja immateriaalisiin hyödykkeisiin, sanoisin tämänlaisen terminologian soveltamisen kulttuuriin olevan jossain määrin harhaanjohtava. Immateriaalisia hyödykkeitä hyödynnetään joka tapauksessa fyysisten teoskappaleiden kautta – kuten aiemmin jo sanoin, ainoa todellinen ero on se, että immateriaalisia on helpompi monistaa. En näe mitään hyvää käytännön syytä sille, miksi niitä pitäisi kohdella eri tavalla kuin mitä tahansa muitakin hyödykkeitä, poislukien mahdollinen 5-10 vuoden suoja-aika mikäli tämä todetaan tarpeelliseksi niiden myynnin edistämiseksi.

    Tämä on vieläkin ollut aika filosofisella tasolla, jolta sanoin pyrkiväni eroon. Joten: ilmaisit aiemmin huolta siitä, että tämänlainen immateriaaliset ja materiaaliset hyödykkeet täsmälleen samalle viivalle asettava määritelmä olisi jotenkin toimimaton. Sanoit että minua aika vahvasti pelottaa, että tämä vaatimus ei johda kovin toimiviin käytäntöihin tai ratkaisuihin, ja myöhemmän että materiaalisen ja immateriaalisen omistaminen ei voi mitenkään olla samanlaista. Mutta mitä ovat nämä ongelmat, joihin viittaat ja joita pelkäät? Mitä käytännön syitä sille on, että materiaalisia ja immateriaalisia (jos niitä sellaisiksi haluaa kutsua) hyödykkeitä pitäisi kohdella eri tavalla, ja miksi niiden kohteleminen samalla tapaa olisi ongelmallista?

  9. Päivitysilmoitus: Ensimmäinen kivi :: Entries :: Immaterian omistamisesta

  10. Katsotaans.

    Kun sinulla on kirja ja olet lukenut sen, et tarvitse enää sitä kirjaa, koska sinulla on jo se informaatio ja voit soveltaa sitä miten tahdot.

    Kun sinulla on vasara ja annat sen pois, niin et kyllä enää hakkaa mitään nauloja.

    Tämän takia immateriaalisella tuotannolla pitää olla erilaiset oikeudet, koska on kyse kahdesta täysin eri asiasta. Immateriaalinen teos ei ole se kirja tai edes ne kirjaimet siinä kirjassa. Se on se informaatio. Näiden molempien tekoprosessi on täysin erilainen ja niitä voi hyödyntää täysin eri tavoin.

  11. Täsmennän vielä edellistä kommenttiani esimerkillä.

    Jos oletetaan, että immateriaalisella ja materiallisella teoksilla on samat oikeudet, niin se tarkoittaisi sitä, että 10 vuoden kuluttua sen lisäksi että sinä voit käyttää vasaraasi, kuka tahansa muukin voi.

    Moraaliset oikeudet tarkoittaisivat sitä, että voit sanoa tehneesi vasarasi, voit käydä katsomassa sitä milloin tahdot ja kukaan ei saa käyttää vasaraasi sillä tavalla, että kokisit sen häpeällisenä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*