Tekijänoikeudet ja yhteiskunta

Minua on syytetty siitä, että minulla olisi jotain muusikoita (tai kulttuurintekijöitä yleisesti) vastaan tai tahtoisin viedä heidän toimeentulonsa. Eräässä kommentissa minulta kysyttiin, olisiko se mielestäni hyvä asia, jos ”artistit joutuisivat pakon edessä joko lopettamaan musiikin tekemisen tai alkamaan tekemään sitä ilmaiseksi”. Ei, minä en pitäisi sitä erityisen hyvänä asiana. Mieluiten tahtoisin nähdä yhteiskunnan, jossa jokaisella olisi mahdollisuus tehdä eniten rakastamaansa työtä elääkseen.

Valitettavasti vain sen perusteella ei voida lainsäädäntöä tehdä. Jos tätä periaatetta todella haluttaisiin soveltaa, pitäisi valtion perustaa eri alojen firmoja joiden ainoa tehtävä olisi antaa ihmisille sen alan työpaikkoja. Kukaan ei nähdäkseni kuitenkaan vaadi että näin tehtäisiin. Silti luovan työn tekijöille halutaan pitkien tekijänoikeuksien kautta varmistaa tapa tehdä kokopäiväistä työtä ammatissaan, vaikka pitkät tekijänoikeudet maksavat yhteiskunnalle samalla tapaa kuin valtion suojatyöpaikatkin. Tekijänoikeuksien vaikutus vain ei näy yhtä selvästi.

Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö kulttuurilla olisi merkitystä. Mutta se että kulttuurilla on merkitystä ei silti tarkoita sitä, että kulttuurintekijöiden palkat tulisi pyrkiä maksimoimaan. Taloustieteilijät Boldrin & Levine osoittavat kirjassaan Against Intellectual Monopoly, että tekijänoikeuksien pidentäminen 28 vuodesta (jossa mahdollisuus 14 vuoden jatko-aikaan) ei juuri lisännyt kulttuurintuotantoa. He huomauttavat myös, että tekijänoikeudettomissa Yhdysvalloissa saattoi kirja myydä 40 kertaa halvemmalla kuin sen Britanniassa myyty, tekijänoikeuksilla suojattu painos. Toisin sanoen tekijänoikeudet tekevät kulttuurista rajusti kalliimpaa kuin mitä se voisi olla, ja vaikka rajoitettu suoja-aika saattaisikin auttaa ylimääräisen kulttuurin luomiseen, ei niiden pidentämisestä ole yhteiskunnallista hyötyä. Pitkät tekijänoikeudet ovat vero joka kohdistuu kaikkiin kulttuuria ostaviin.

On toki totta, että pidemmät tekijänoikeudet saattavat tuoda tekijöilleen lisää rahaa. Tätä käytetään usein argumenttina: ”mutta teoksesta X saattaa tulla myyntituloja vielä 30 vuodenkin päästä!” Varmasti saattaa, mutta ei se ole silti mikään syy pitkille tekijänoikeuksille. Vai mitä mieltä olisitte seuraavanlaisesta argumentista: ”siivoojat saisivat enemmän rahaa jos heidän palkkansa olisi kaksinkertainen, joten heidän palkkansa tulisi kaksinkertaistaa”? Tai ”kaikkien ammattiryhmien edustajat saisivat lisää rahaa jos heidän palkkansa kymmenenkertaistettaisiin, joten kaikkien palkka pitäisi kymmenenkertaistaa”?

On myös kysytty, miksi muiden pitäisi pystyä hyötymään jonkun toisen tekemästä työstä. Jos emme tahtoisi muiden hyötyvän luovan työn tekijän työstä, ei tekijänoikeuksia olisi lainkaan – onhan tekijänoikeuksien tehtävä kannustaa tekemään ja julkaisemaan uutta kulttuuria, niin että muutkin hyötyisivät siitä. Hyvän talouspolitiikan tehtävänä on kannustaa kaikki toimimaan siten, että heidän toimintansa hyödyttää koko yhteiskuntaa – sen tehtävänä ei ole maksimoida jonkin tietyn ammattiryhmän potentiaalisia voittoja. Miksi muiden pitäisi hyötyä artistin työstä? Siksi että hän asuu yhteiskunnassa jossa itsekin hyötyy muiden työstä. Aivan samalla tapaa kuin optimaallinen lainsäädäntö tähtää siihen, että terveydenhuollosta palkkansa saavien työ hyödyttäisi mahdollisiman monia, tulee sen tähdätä siihen että kulttuuria tekevien työ hyödyttäisi mahdollisimman monia. Jos muut pääsevät tekemään rahaa artistin työllä maksamatta, niin mitään ongelmaa ei ole, kunhan tämä ei vähennä sitä miten paljon artisti itse tuottaa kulttuuria.

Minulta on kysytty, tiedänkö paljoakaan siitä, mistä vaikka muusikkojen tulot koostuvat. En mitenkään erityisen tarkkaan. Eikä minun tarvitsekaan, sillä se ei ole oleellista. Toisin kuin tekijänoikeuspropagandassa on annettu ymmärtää, luovan työn tekijät eivät ole mitenkään erityisasemassa muihin nähden. Ei heihin ole syytä soveltaa sellaisia standardeja, jotka vetäisivät yhteiskunnan vararikkoon jos niitä sovellettaisiin muidenkin ammattien edustajiin, tai rajoittaa muiden ansaitsemismahdollisuuksia jotta heidän ansaitsemismahdollisuutensa olisivat paremmat.

0 vastausta artikkeliin ”Tekijänoikeudet ja yhteiskunta

  1. Voi jösses että sie ole pihalla noiden vertauksiesi kanssa. Ei tekijänoikeudessa mistään palkanmaksusta ole kyse, vaan oikeudesta oman työn tuloksiin, ja se on suoraan verrannollinen fyysiseen omistusoikeuteen.

    Jos tekijänoikeus tulee mielestäsi typistää 14 vuoteen, niin miksi ei omistusoikeutta? Jos ostat asunnon, niin eikö senkin hyödyntäminen pitäisi sallia kaikille viimeistään 14 vuoden jälkeen. Se tila minkä asunto vie on kuitenkin muilta pois, ja se hyödyttäisi yhteiskuntaa jos asuntoja olisi helpommin ja halvemmalla tarjolla.

  2. AM: tekijänoikeusmafia itsekin sanoo että TO on omistusoikeuden _kaltainen_, joten mihin perustat väittämäsi että se on suoraan verrannollinen? Myöskään miksi ei vaadita tekijälle ikuista oikeutta tekemäänsä kulttuurihyödykkeeseen? Jos kerran se on sama asia niin eihän ”omistamisen” pitäisi vanheta. Paitsi niin, silloinhan siitä pitäisi maksaa omaisuusveroa, mikä ei sitten tuoton maksimoimisen kannalta olekaan hyvä asia.

    Tilanne tulee aina olemaan kompromissi tekijän ja yhteiskunnan hyötymisen välillä, tällä hetkellä se on luotu tekijän ehdoilla, mutta tulevaisuudessa asia tullaan ratkaisemaan molempien osapuolien ollessa pöydässä. Siinä sivussa tulee menettämään leipänsä moni kulttuuri-lobbaus-firma, jotka eivät anna kulttuurille mitään lisäarvoa.

  3. AM: Tosissaiko sinä vertaat informaatiota fyysiseen omaisuuteen? Väännetäänpä se ero nyt rautalangasta: informaatiota voi monistaa käytännössä loputtomiin, fyysistä omaisuutta ei. Fyysistä omaisuutta ei voi antaa pois menettämättä sitä mutta informaatiota voi, siinä se ero.

    Kannattaa myös pohtia asioita toisesta näkökulmasta ennen kuin rupeat vetämään yhtäläisyysmerkkejä asioiden välille – pitäisikö kaikesta fyysisestä materiasta maksaa jälkikäteen rojalteja tekijöille? Tien käytöstä asfalttimiehille, asumisesta asunnon rakentaneille rakennusmiehelle, lenkkareilla kävelystä intialaisille lapsityöntekijöille jne..

  4. Erinomainen blogikirjoitus jälleen, Kaj. ”Jos emme tahtoisi muiden hyötyvän luovan työn tekijän työstä, ei tekijänoikeuksia olisi lainkaan – onhan tekijänoikeuksien tehtävä kannustaa tekemään ja julkaisemaan uutta kulttuuria, niin että muutkin hyötyisivät siitä.” Siinä se tekijänoikeuksien lähtökohta on ytimekkäästi ilmaistuna. Kannustusjärjestelmästä on kysymys, ja järjestelmän olemassaolon oikeutusta tulee arvioida sen yhteiskunnallisen hyödyllisyyden ja haitallisuuden perusteella.

  5. Periaatteellisella tasolla tekijänoikeus ja omistusoikeus ei eroa toisistaan. Ei nyt mennä alkeellisemmalle, ”mutta-kun-sitä-voi-kopioida” -tasolle.

    1) Oikeus johonkin asiaan hankitaan tietyin perustein (ostaminen, valmistaminen, teoskynnyksen ylittävän teoksen säveltäminen)
    2) Edellä hankittu oikeus on yksinomainen oikeus hyödyntää hankittua asiaa (käyttäminen, myyminen, lahjoittaminen, lisensoiminen)

    Kohdistuuko kohdan 1 seurauksena hankittu oikeus immateriaaliseen teokseen tai materiaaliseen hyödykkeeseen on epäoleellista. Työn, jolla oikeus on hankittu, arvo ei alene ajan kanssa. Sen takia on täysin oleellinen kysymys, että miksi tekijänoikeudelle pitäisi asettaa rajattu suoja-aika, mutta omistusoikeudelle ei?

    Kyse onkin pohjimmiltaan siitä, että näettekö te sen kaltaiselle henkiselle työlle, josta ei seuraa materiaalisia hyödykkeitä minkäänlaista arvoa.

  6. AM: puhut oikeuksista varsin epämääräisellä tavalla. Oikeuksia on monenlaisia, ja niitä voidaan olosuhteista ja oikeuksien luonteesta riippuen synnyttää ja lakkauttaa erilaisilla määräyksillä, sopimuksilla ja lainsäädännöllä.

    Esimerkiksi tekijänoikeuksien osalta pitää erottaa toisistaan käsitteinä ainakin moraalinen tekijänoikeus eli tekijän oikeus tulla tunnustustetuksi työnsä tekijänä – jonka piraatit haluavat säilyttää – ja toisaalta kopioiden valmistuksen ja jakelun monopolioikeus, jonka ajallisen keston piraatit haluavat lyhentää yhteiskunnallisesti perustellulle tasolle ja jonka he haluavat rajoittaa koskemaan vain kaupallista kopioiden valmistusta ja jakelua.

    Kopioitavia immateriaalituotteita synnyttävään henkiseen työhöön liittyvät oikeudet eivät ole mitään jumalan antamia säädöksiä, ja historiallisestikin katsottuna ne ovat suhteellisen tuoreita konstruktioita esim. materiaaliseen omistusoikeuteen verrattuna. Se, mitä oikeuksia tekijälle syntyy teoskynnyksen ylittävän teoksen tekemisestä, ja se, millä perusteilla teoskynnyksen katsotaan ylittyvän, riippuu vallitsevasta lainsäädännöstä ja sen tulkinnasta, jota voidaan muuttaa, ja jota myös muutetaan. Näitä muutoksia tulee etenkin nykyään varsin tiuhaan tahtiin, kiitos mediateollisuuden aktiivisen lobbaamisen.

    Tuo mainitsemasi ”mutta-kun-sitä-voi-kopioida”-aspekti ei ole lainkaan alkeellinen asia vaan erittäin oleellinen tekijä, kun punnitaan erilaisten tuotteiden ja kopioiden luonnetta ja niiden hyödyllisyyttä yhteiskunnalle. Tekijänoikeudet luotiin aikakaudella, jolloin kopiot olivat aineellisia, kopioiminen oli kallista ja vaikeaa ja vaati kirjanpainajilta suuria laiteinvestointeja. Informaatiotekniikan kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa suuri osa kopioista on aineettomia, kopioiminen on helppoa ja halpaa, ja liki jokaisesta taloudesta löytyy kopiointiin ja jakeluun tarvittava laite eli tietokone. Olosuhteet ovat siis muuttuneet täydellisesti, joten tekijänoikeusjärjestelmän perusteet ja tarve olisi myös arvioitava täydellisesti uudestaan – ja nimenomaan niiden yhteiskunnallisia hyötyjä ja haittoja punniten, kuten Kaj kirjoituksessaan korostaa.

    Se, että nykymuotoisten tekijänoikeuksien ylläpito edellyttää satojen tuhansien suomalaisten kulttuuriharrastuksen ja vapaaehtoisen kulttuurin jakelun kriminalisointia, on hyvä esimerkki tekijänoikeusjärjestelmän aiheuttamasta vakavasta yhteiskunnallisesta haitasta.

  7. Tietenkään mikään oikeus ei ole jumalan antama säädös, ja totta kai niistä tulee voida neuvotella. Sananvapaus, uskonnonvapaus, tekijänoikeus, omistusoikeus – samalla viivalla kaikki. Sen takia ihmettelenkin, että omistusoikeus ja sen rajoittamattomuus nähdään niin itsestäänselväksi asiaksi.

    Vertaan tekijänoikeutta omistusoikeuteen sen takia, että molemmat hankitaan pojimmiltaan (pelkistetysti) samalla tavalla: tekemällä työtä. Tämän tehdyn työn arvo ei laske missään vaiheessa. Miksi henkistä työtä ja fyysistä työtä pitäisi arvottaa eri tavalla?

    Se, että työstä syntyvät oikeudet riippuisivat työn yhteiskunnallisesta merkityksestä on järjetön ajatus. Työ – riippumatta työstä tai sen laadusta – synnyttää samankaltaisia oikeuksia työn tuloksiin. Immateriaalisten työn tulosten kohdalla tuo oikeus on tekijänoikeus, materiaalisen työn tulosten kohdalla omistusoikeus.

    Tekijänoikeuden rajoittamisessa on yksinkertaisesti kyse siitä, että arvotetaan henkinen työ vähempiarvoiseksi kuin fyysisiä kappaleita synnyttävä työ. Ja pohjimmiltaan koko ajatus tiedostonjakamisen laillistamisesta ja piratismin poliittisuudesta pelkistyy tähän.

  8. AM: ”Se, että työstä syntyvät oikeudet riippuisivat työn yhteiskunnallisesta merkityksestä on järjetön ajatus. Työ – riippumatta työstä tai sen laadusta – synnyttää samankaltaisia oikeuksia työn tuloksiin. Immateriaalisten työn tulosten kohdalla tuo oikeus on tekijänoikeus, materiaalisen työn tulosten kohdalla omistusoikeus.”

    Suurin osa ihmisistä tekee työtä, josta ei synny heille minkäänlaisia omistusoikeuksia. Tämä koskee niin aineellista kuin henkistä työtä, esim. lähes kaikki tehdas- ja konttorityö kuuluvat tähän kategoriaan. Ei autoa hitsaava autotehdastyöläinen missään vaiheessa tule omistamaan työnsä kohdetta, sen omistavat autotehtaan omistajat. Osa näistä fyysistä/henkistä työtä tekevistä ihmisistä saa tekemästään työstä vastikkeeksi palkkaa työsopimuksen mukaisesti, osa ei edes sitä (esim. kotiäidit).

  9. Sie ajattelet liian yksinkertaisesti. Kärjistäen kaikessa työssä on kyse omistusoikeuden hankkimisesta johonkin, nykymaailmassa useimmiten rahaan. Sillä ei ole periaatteellista eroa että valmistatko itse tuolisi vai teetkö työtä, saat rahaa ja ostat tuolin kaupasta. Omistusoikeus tuoliin syntyy kummassakin tapauksessa työnteolla, toisella tapaa suoraan ja toisella välillisesti.

    Mitä omistus-/tekijänoikeuksiin konttorityössä tulee, niin esimerkiksi ohjelmoinnissa on kyse siitä, että luovutaan omista tekijänoikeuksista tuotettuun koodiin työsopimuksessa sovittua palkkaa vastaan. Tällöin syntyy omistusoikeus palkkana maksettavaan rahaan. Palkka on siis tosiasiellisesti korvausta omistus-/tekijänoikeuden siirtymisestä työnantajalle.

  10. Kaiken palkkatyön näkeminen rahaa vastaan omistusoikeudesta luopumisena on jo aika ontuvaa ja kaukaa haettua. Kyllä se omistusoikeus valmistettaviin tuotteisiin lähes kaikessa palkkatyössä pysyy koko ajan tukevasti yrityksellä ja sen omistajilla. Se, mitä tehdastyöläinen tai palvelualan työntekijä myy työnantajalleen, on nimenomaan itse työ ja siihen käytetty aika. Työnkuvaan ei useimmiten edes sisälly mitään erityisen yksilöllistä tai luovaa: jos työläinen sairastuu tai vaihtaa työpaikkaa, joku muu palkataan hoitamaan samaa työnkuvaa, toimimaan rahaa vastaan 8 tuntia päivässä rattaana tuotantokoneistossa.

    Se, että tekijänoikeudet on laissa ulotettu koskemaan myös tietokoneohjelmia, on vain johtanut siihen pikku detaljiin, että ohjelmistotalot joutuvat varmistamaan ne työsopimuksissa itselleen, jolloin ollaan samassa selkeässä tilanteessa kuin missä oltaisiin ilman tekijänoikeuksia. Tehdystä työstä niille koodareillekin yrityksissä maksetaan eikä tekijänoikeuksista, puhumattakaan kaikista muista alan yritysten työntekijöistä kuten myyjistä, asentajista, kouluttajista, asiakastuesta, kirjanpitäjistä jne. Ja työnsä vastikkeeksi se koodari myös varmasti mieluiten palkkansa ottaa, sillä moni ohjelmistoprojekti on tappiollinen eikä johda edes tuotteen pääsyyn markkinoille, jolloin koodin tekijänoikeudetkin voivat jäädä rahallisesti täysin arvottomiksi.

  11. Okei, myönnetään, olin epätarkka aluksi, ja se johti liian tiukkaan palkan luonteen määrittelyyn. Tarkoitin tietysti seuraavaa: sellaisista töistä, jotka itsenäisesti toteutettuna johtaisivat omistusoikeuden syntymiseen työn tuloksiin kompensoidaan osalla palkkaa omistusoikeuden siirtyminen työnantajalle.

    Palkan luonne ei ole kuitenkaan se oleellinen asia, minkä jo edellisessä täysin ohitit: koska tekijänoikeus ja omistusoikeus on arvon antamista työn tuloksille, niin miksi toisen oikeuden tulisi olla rajattu ja toisen ei? Miksi työ, josta syntyy tekijänoikeuksia on muka vähempiarvoisempaa kuin se mistä syntyy omistusoikeuksia?

    Omistusoikeus takaa täydellisen hallintaoikeuden omaisuuteen koko eliniäksi. Omaisuuden hallintaoikeuksista voi luopua esimerkiksi sopivaksi katsomaansa rahasummaa vastaan. Miksi musiikkiteoksen tekemiseen käytetyn työn tulisi olla siinä määrin vähempiarvoista, että teoksen hallintaoikeus riistetään jonain mielivaltaisena hetkenä?

  12. AM: ”Miksi musiikkiteoksen tekemiseen käytetyn työn tulisi olla siinä määrin vähempiarvoista, että teoksen hallintaoikeus riistetään jonain mielivaltaisena hetkenä?”

    Ei se työ ole kulttuurin eikä yhteiskunnan kannalta lainkaan vähempiarvoista kuin rutiininomaisempi palkkatyö, pikemminkin päinvastoin, koska musiikki on suuri ilo valtaosalle väestöä ja koska etenkin neroiksi luokiteltavia säveltäjiä ei ole koskaan liian paljon. Mutta on virhe olettaa, että hyvän musiikin tekeminen ja syntyminen riippuisi jotenkin ratkaisevasti tekijänoikeuksista ja siitä, että tekijät saavat ’hallita’ teoksiaan esimerkiksi estämällä niiden leviämistä muusikoilta toisille ja kuuntelijoilta toisille. Kulttuuriteosten leviäminen mahdollisimman laajalle on päinvastoin kulttuurin ja yhteiskunnan näkökulmasta mitä toivottavin asia, ja se hyödyttää usein itse teosten tekijääkin tunnettuuden ja suosion kasvattajana.

    J.S. Bachin sävellyksien kulttuuriarvo ja yhteiskunnallinen arvo lienevät vähintään samaa luokkaa kuin kenen tahansa nykysäveltäjän. Niiden syntymiseksi ei tarvittu minkäänlaisia laissa määriteltyjä tekijänoikeuksia tai hallintaoikeuksia, ainoastaan luovaa neroutta ja jonkinlaiset käytännön olosuhteet luovalle työlle. Bach hankki nämä olosuhteet itselleen aivan kuten kuka tahansa muukin kansalainen hankkii olosuhteita rakkaille harrastuksilleen eli hän teki työtä palkkaa vastaan: urkurina, urkujen tarkastajana, konserttimestarina, antamalla yksityistunteja jne. Ehtipä hän vielä kaiken työnteon ja säveltämisen lomassa tehdä ja kasvattaa 20 lasta kahden eri vaimon kanssa.

    Elämä 2000-luvun korkean sosiaaliturvan Suomessa lienee paljon helpompaa kuin elämä 1700-luvun alkupuoliskon Saksassa, ja ilmaista musiikkiopetusta on tarjolla aina korkeakoulutasoa myöten, joten en olisi kovin huolissani luovien musiikkinerojemme mahdollisuuksista kouluttautua ja luoda itselleen olosuhteita mestariteostensa säveltämiseen, olipa tekijänoikeuden kaupallinen suoja-aika mikä tahansa ja warettivatpa piraatit musiikkia miten paljon hyvänsä. Teosten julkaisemiseenkaan ei tarvita enää kaupallisten kustantajien hyväksyntää tai taloudellista apua vaan sen voi jokainen halukas säveltäjä voi tehdä sen heti teoksen valmistuttua näppärästi omalla tietokoneella netin kautta koko maailmalle, jos näkee teoksensa julkaisemisen arvoiseksi.

  13. Miksi työ, josta syntyy tekijänoikeuksia on muka vähempiarvoisempaa kuin se mistä syntyy omistusoikeuksia?

    Millä tapaa työ on vähempiarvoista jos siitä ei saa pysyviä tekijänoikeuksia palkkiona? Siitä saa omistusoikeuden rahaan kun myy teoksensa, samalla tapaa kuin mistä tahansa muustakin työstä saa rahaa. Se että siitä ei saa rahan lisäksi ikuista hallintaoikeutta valmistamaansa on sen työn saattamista samalle, ei alemmalle, tasolle kuin minkä tahansa muun työn.

  14. VV, itse näkisin tekijänoikeudet nimenomaan luovuuteen kannustavina, koska nehän nimenomaan pakottavat luomaan uutta kieltämällä vanhan kopioinnin. Tekijänoikeuden puute johtaisi välittömästi tapaus Timbaland-Suni -tyyppisiin skenaarioihin, ja voitko vilpittömästi väittää, että siinä tilanteessa ei ollut mitään moraalisesti väärin?

    Hyvä esimerkki muuten, ”kerran 1700-luvulla yksi muusikko pärjäsi ihan hyvin”.

    Kaj, miten voin olla selkeämpi? Tekijänoikeus ja omistusoikeus ovat nyt tällä hetkellä täsmälleen samalla viivalla:

    1) Molemmat ovat elinikäisiä
    2) Molemmat ovat yksinomaisia ja sisältävät hallintaoikeuden
    3) Molemmista voi sopia ja niistä voi luopua

    Se, että useista kulttuuriteoksista maksetaan tällä hetkellä käytön mukaan, on ehkä lähimpänä – joskin vertaus on kömpelö – fyysisten esineiden vuokraamista. Vuokratessa omistusoikeus säilyy tekijällä ehdoitta. Tekijänoikeuksistakin voi luopua könttäsummaa vastaan, esimerkkinä toimikoon tapaus Michael Jackson ja Beatlesien.

    Jos tekijänoikeutta rajataan, asetetaan se alisteiseen asemaan omistusoikeuden suhteen ja täten alennetaan tekijän työn arvoa. Comprehende?

  15. Olen seurannut tätä blogia jo pitkään ja nyt sitten tuli mitta täyteen. Kyse ei ole pelkästään tästä artikkelista, vaan kaikista mukaanlukien piraattipuoleen sivustot.
    Miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä? ”Kulttuuri” tässä kontekstissa nostaa niskavillat pystyyn. Missä ovat pelit ja ohjelmistot? Käsittääkseni piraatttipuolue laskee ne kulttuuriksi. Tässä hämätään lukijaa rajaamalla keskustelun musiikki- ja elokuvateollisuuteen. On selvää, että näiden alojen täytyy muuttua nettiaikaan, mutta ei se automaattisesti tarkoita sitä, että nuoria ohjataan laittomuuksiin. Tarkoitan nyt niitä, jotka murtavat mahdolliset suojaukset ja laittavat kulttuurin jakoon. En niitä jotka lataavat.
    Pelit ja ohjelmat eivät ole kulttuuria. Niillä pyritään tekemään kannattavaa liiketoimintaa ja itsehän olemme valinneet yhteiskuntamallin, joka tätä suosii. Omaa taktiikkaanne käyttäen: sen edestä on taisteltu, kärsitty ja kuoltu. Kommunistit menköön sinne, missä kaikki on jo yhteistä.

  16. Timbaland-Suni tapauksessa hittiartisti otti C64-kappaleen ja teki siitä oman versionsa.

    8-bit rickrollin tapauksessa Kita Khyber otti hittiartistin kappaleen ja teki siitä bitpopversion. Rick Astley ei ole tiettävästi valittanut.

    Timbaland teki väärin vain siinä, ettei jakanut versiotaan ilmaiseksi ja nyökännyt kiitokseksi Sunin suuntaan. Jos Timbaland olisi jakanut versionsa ilmaiseksi, Suni olisi tyytyväinen ja mitään ongelmia ei olisi.

    Khyber teki oikein laittaessaan versionsa rickrollista ilmaiseen jakoon.

  17. AM:

    VV, itse näkisin tekijänoikeudet nimenomaan luovuuteen kannustavina, koska nehän nimenomaan pakottavat luomaan uutta kieltämällä vanhan kopioinnin.

    Mutta mahdollistavat myös puhtaan vanhoista teoksista rahastamisen sen sijaan että keskittyisi uuden tekemiseen. Tämä ei toki yleensä ole yksittäisten tekijöiden kohdalla ongelma – koska keskimääräisestä teoksesta ei kuitenkaan saa tarpeeksi korvauksia että sillä pitkään eläisi – mutta suuryritysten kyllä. Disneyhän on lobbannut tekijänoikeuteen pidempiä kestoja kun sen vanhojen piirrettyjen suoja-aika on ollut raueta.

    Ja onko se välttämättä hyvä asia, että tekijänoikeuksien vuoksi pitää luoda täysin uutta? Esimerkiksi Cthulhu-mythos kehittyi rikkaaksi nimenomaan siitä miten useammat kirjoittajat saattoivat luoda siihen vapaasti uutta materiaalia. Vastaavasti fanifiktiossa tunnetaan käsite ”fanon”, fanien alkuperäiseen universumiin keksimä materiaali, jota ei missään virallisessa teoksessa ole mainittu mutta joka esiintyy fanitarinoissa niin usein että sitä pidetään osana sitä maailmaa – tehden alkuperäisestä entistä rikkaamman. Roolipelipuolella taas D&D:n 3. edition käyttämä Open Game License antoi ulkopuolisille kehittäjille oikeuden julkaista omia lähdekirjojaan, joista osa oli selkeästi Wizards of the Coastin alkuperäisiä parempia ja joita voitiin ajatella koko systeemiä parantavina.

    Tekijänoikeuden puute johtaisi välittömästi tapaus Timbaland-Suni -tyyppisiin skenaarioihin, ja voitko vilpittömästi väittää, että siinä tilanteessa ei ollut mitään moraalisesti väärin?

    Toisen työn ottaminen ja esittäminen omanaan menee mielessäni tietoisen petoksen alle, eli on mielestäni varsin paheksuttavaa. Jos alkuperäinen tekijä olisi suoraan mainittu, en olisi nähnyt asiassa ongelmaa.

    Jos tekijänoikeutta rajataan, asetetaan se alisteiseen asemaan omistusoikeuden suhteen ja täten alennetaan tekijän työn arvoa. Comprehende?

    Tarkoitatko nyt arvolla

    a) Suoraa rahallista arvoa
    b) Jotakin epämääräisempää, tekijän arvostusta tai työn moraalista arvoa
    c) Molempia yhtäaikaa?

    Luin tämän ja aiempia kommenttejasi ja löysin tapoja tulkita sanomasi kunkin kolmen vaihtoehdon mukaan, joten ottaisin mielelläni selvennystä ennen kuin vastaan.

    McManus:

    Kun puhun kulttuurista, tarkoitan sitä laajassa merkityksessä, sisällyttäen niin musiikin, elokuvat, kirjallisuuden kuin kaikenlaiset pelitkin. Voisin tosiaan selkeyttää tätä. Puhtaasti hyötykäyttöön tarkoitettuja ohjelmia kuten vaikka jotain tekstinkäsittelysoftaa en yleensä tarkoita, mutta monet kulttuurista käyttämäni argumentit soveltuvat niihinkin (esim. tämän postauksen pääpointit pätevät yhtä hyvin tekstinkäsittelyohjelmiinkin).

  18. Yksityisetsivä ja Kaj, Piraattipuolueen ajamassa mallissa Timbaland olisi toiminut täysin oikein käyttäessään Sunin teosta ilmoittamatta alkuperäistä säveltäjää: teoksen 5 vuoden suoja-aika olisi ollut jo ohi, koska teos julkaistiin vuonna 2000. Mikäli asiassa kuitenkin oli mielestänne jotain vialla, kannatatte väärää asiaa.

    Kaj, luonnollisesti tapausta b), joskaan siinä ei ole mitään epämääräistä.

    Oletetaan että työ ei oletusarvoisesti tuottaisi omistusoikeutta työn tulokseen. Tällöin työn tuloksilla ei olisi arvoa työn tekijälle: mitäpä puuseppä tekisi tuolilla, jota ei voisi myydä eteenpäin tai jota omistusoikeus ei suojaisi siltä, että kuka tahansa voisi ottaa sen mielivaltaisesti omaan käyttöönsä. Omistusoikeus on arvon antamista työn tulokselle. Tekijänoikeus on täsmälleen sama asia henkisen työn immateriaalisille tuloksille.

    Sehän se toiminnassanne ärsyttääkin, että retoriikassanne nostatte henkisen työn tulokset niin arvoikkaiksi, että ne tulisi jakaa kaikkien kanssa, mutta ilmeisen tiedostamatta samalla implikoitte, että henkinen työ on arvottomampaa kuin fyysisiä kappaleita ja omistusoikeuksia tuottava työ.

    Kaiken lisäksi se, että ette edes tunnista tätä implikaatiota herättää epäilyksen siitä, että motiivinne kulttuurin levittämisen suhteet eivät ole alkuunkaan niin altruistiset kuin annatte ymmärtää.

  19. Yksityisetsivä ja Kaj, Piraattipuolueen ajamassa mallissa Timbaland olisi toiminut täysin oikein käyttäessään Sunin teosta ilmoittamatta alkuperäistä säveltäjää: teoksen 5 vuoden suoja-aika olisi ollut jo ohi, koska teos julkaistiin vuonna 2000. Mikäli asiassa kuitenkin oli mielestänne jotain vialla, kannatatte väärää asiaa.

    Tähän ei tarvita tekijänoikeuslakia – väite siitä, että on kokonaan itse tehnyt teoksen jota ei todellisuudessa ole, voidaan lukea harhaanjohtavan mainonnan alle. Se on kiellettyä muutenkin.

    Omistusoikeus on arvon antamista työn tulokselle. Tekijänoikeus on täsmälleen sama asia henkisen työn immateriaalisille tuloksille.

    Luulen että tässä kohtaa on se oleellinen ero ajattelutavoissamme.

    Käytät vertausta, jossa puuseppä tekee tuolin, mutta jota hän ei voi myydä eteenpäin eikä mikään suojaa sitä tuolia haltuunotolta. Annat ymmärtää, että ilman tekijänoikeuksia henkisen työn tekijät olisivat vastaavassa asemassa. Näin ei kuitenkaan ole.

    Yksinkertaistetaan asioita hetkeksi unohtamalla se ehdotettu 5-10 vuoden suoja-aika ja puhutaan tilanteesta jossa tekijänoikeuksia ei olisi lainkaan.

    Oletetaan että meillä on vaikka kirjailija joka kirjoitaa kirjan. Nyt, huolimatta hivenen harhaanjohtavasta ilmauksesta ”henkinen työ”, tilanne ei ole se, etteikö kirjaa olisi fyysisesti olemassa. Siitä on olemassa fyysinen kopio jossain muodossa, oli se sitten tietokoneen kovalevyllä tai paperisena käsikirjoituksena. Nyt jos hän teki käsikirjoituksensa omistamalleen tietokoneelle tai omistamelleen paperille, on hänellä aivan normaalisti täysi omistusoikeus siihen kopioon, eikä kukaan saa sitä häneltä luvatta viedä. Tähän ei tarvita tekijänoikeutta.

    Tekijänoikeutta ei myöskään tarvita siihen, että tekijä saisi työnsä käytöstä korvauksen. Sitovia sopimuksia voi tehdä ilman tekijänoikeuttakin: kirjailija sopii kustantajan kanssa myyvänsä tälle käsikirjoituksen, ja kustantaja sitoutuu maksamaan tästä, joko kertakorvauksen tai provikan. Jos kustantaja ei suostu ehtoihin, ei tämä mitenkään (laillisesti) voi saada käsikirjoitusta kirjailijalta väkisin.

    Kuten itsekin sanot, omistusoikeuden tulisi olla täsmälleen sama sekä immateriaalisen että fyysisen työn tuloksille. Ja se olisikin sitä – jos tekijänoikeutta ei olisi. Tekijänoikeutta voisi verrata siihen, että sen lisäksi että puuseppä omistaa tekemänsä tuolit, on hänellä myös oikeus määrätä siitä, saako kukaan muu tehdä hänen tuoleistaan kopioita jälkikäteen. Vaikka hän myisi tuolinsa toiselle ihmiselle, ei tämä toinen saisi käyttää tuolia mallina omien tuoliensa tekemiseen. Sanoisimme, että tuolia ei ole myyty kokonaan: toinen on saanut siihen omistusoikeuden, mutta rajoitetussa muodossa.

    Tästä johtuu se, että piraatit puhuvat tekijänoikeudesta omistusoikeuden rajoituksena, ei omistusoikeuden muotona. Materiaalisen ja ”immateriaalisen” työn tekijä ovat ”omistusoikeuksellisesti” samalla viivalla täsmälleen silloin, kun tekijänoikeuksia ei ole: silloin molemmat saavat omistusoikeuden tekemiinsä teoksiin (tai teoskappaleisiin, tarkkaan ottaen), eivät enempää tai vähempää.

  20. AM: ”Omistusoikeus on arvon antamista työn tulokselle.”

    Nyt menee kyllä hiukkasen sekaisin asiat. Arvo ei sinällään liity mitenkään omistusoikeuteen. Puuseppä voi vaikka vahingossa syödä vähän vääriä sieniä ja mennä tekemään niin kauhean tuolin, ettei itsekään pidä siitä, eikä kukaan edes huoli sitä ilmaiseksi. Tällöin puusepällä on edelleen omistusoikeus tuoliin, vaikka se onkin arvoton sekä puusepän itsensä että kaikkien muidenkin mielestä.

    Ja päinvastoin, puuseppä voi arvostaa hyvinkin korkealle tekemäänsä tuolia, vaikka hän ei saisi siihen omistusoikeutta.

    AM: ”Sehän se toiminnassanne ärsyttääkin, että retoriikassanne nostatte henkisen työn tulokset niin arvoikkaiksi, että ne tulisi jakaa kaikkien kanssa, mutta ilmeisen tiedostamatta samalla implikoitte, että henkinen työ on arvottomampaa kuin fyysisiä kappaleita ja omistusoikeuksia tuottava työ.”

    ”Henkisen työn tulokset” ovat tosiaankin niin arvokkaita, ettei niiden kontrollointiin kannata antaa mitään etuoikeuksia kenellekään. Siinä olet ihan oikeassa. Ja tämä kanta on ihan looginen, eikä implikoi mitään sen kanssa ristiriidassa olevaa. Se ristiriita on vain sinun näkemyksesi, koska sinulla on niin hassu käsitys tuosta arvon ja omistus/tekijänoikeuden suhteesta.

  21. No kylläpä te nyt jumitutte itsestäänselvyyksiin.

    Kaj, kirjailijan henkisen työn tuote ei ole fyysinen teoskappale, vaan immateriaalinen kirjallinen teos. Olettaen, että kaikki työ on toimintana samanarvoista riippumatta sen lopputulemasta, niin tähän henkisen työn tulokseen tulee kohdistua täsmälleen samankaltaiset hallintaoikeudet kuin fyysiisiin työn tuloksiin. Koska vaaditte, että tätä oikeutta rajataan, sanotte suoraan että muusikon tekemä työ ei ole yhtä arvokasta kuin puusepän.

    Jos et pysty tekemään eroa immateriaalisen teoksen ja fyysisen objektin välillä, niin en suoraan sanoen käsitä että miten viitsit ylipäätänsä kirjoittaa aiheesta. Ai niin, unohdin, tämähän on Internet.

    mr_Zombie, työn tekeminen nähdään sellaisena toimintana, että siitä syntyy oikeuksia työn tuloksiin. Tämä on jo itsessään arvolauselma työstä. Hassua tässä on ainoastaan se, että sinä et ilmeisesti pysty näkemään näiden kahden asian suhdetta muuten kuin rahallisen arvon kautta.

  22. AM, jos Timbaland ottaisi vaikka 1800-luvulla kirjoitetun kirjan, tekisi siihen pieniä muutoksia ja väittäisi sitä itse kirjoittamakseen, se olisi plagiaatti ja siten edelleen paheksuttavaa, vaikka tekijänoikeus ei sitä suojaakaan.

    ”Plagiointi koskee tekstin, kirjoituksen tms. sisältöä kun taas tekijänoikeus koskee niiden muotoa.” — Wikipedia

    Ja piratismi koskee tekijänoikeutta (copyright), ei plagiointia.

  23. AM: ”Kaj, kirjailijan henkisen työn tuote ei ole fyysinen teoskappale, vaan immateriaalinen kirjallinen teos. Olettaen, että kaikki työ on toimintana samanarvoista riippumatta sen lopputulemasta, niin tähän henkisen työn tulokseen tulee kohdistua täsmälleen samankaltaiset hallintaoikeudet kuin fyysiisiin työn tuloksiin. Koska vaaditte, että tätä oikeutta rajataan, sanotte suoraan että muusikon tekemä työ ei ole yhtä arvokasta kuin puusepän.”

    Minusta tämä on lähinnä teknologian tasosta riippuva asia. Muusikko ja puuseppä ovat (AM:n oletuksen pohjalta) nykypäivänä globaalisti ajatellen eri viivalla, koska puusepän tuoleja ei voi kopioida loputtomasti nollakustannuksin kuten digitaalisia tiedostoja. Sikäli mikäli tuoleja voisi kopioida yhtä helposti kuin tiedostoja, puuseppä ja muusikko olisivat taas samalla viivalla.

    Tulkitsenko keskustelua ihan metsään, jos tulkitsen näin, että AM tahtoo säilyttää muusikot ja puusepät samalla nykyisellä viivalla (kehitystä estäen) ja piraatit tahtovat siirtää molemmat viivat *eteenpäin* samalle tasolle (kehitystä edistäen), mutta viivojen siirto käy tekniikan kehityksestä johtuen yksi viiva kerrallaan, mikä vaikuttaa AM:sta epäreilulta?

  24. Yksityisetsivä, ihan totta, myönnän virheeni, olisi tekijänoikeudettomassakin tilanteessa ollut hyvätapaista ilmoittaa alkuperäinen säveltäjä. Sen sijaan Timbalandilla ei olisi ollut mitään moraalista velvoitetta julkaista hittiään ilmaiseksi, niin kuin ehdotit.

    Mitä jälkimmäiseen viestiisi tulee, niin kyllä: tulkitset keskustelua – ja itse asiassa koko kysymyksenasettelua – ihan metsään. Käsittelyssä ei ole teknologinen kysymys, vaan eettis-moraalinen kysymys siitä, että nähdäänkö kaikki luova työ samanarvoisena. Tähän kysymykseen ei liity teknologia eikä työn tuloksen luonne tai kopioitavuus mitenkään.

    En todellakaan yritä toimia kehityksen jarruna, mutta kaiken tietoisen kehityksen suunnan muuttamisen tulisi pohjata perusteltuihin moraalisiin valintoihin. Teidän kehitystiessänne on niin vakavia moraalisia implikaatioita, että en voinut olla kysymättä että tiedostatteko niitä itse. Vastaukseni olen jo saanut: olette kehitelleet mallinne pinnallisella ”mutta kun information wants to be free” -tasolla ilman sen syvällisempää pohdiskelua oikeuksien ja niiden saavuttamiseksi tehdyn työn luonteesta.

  25. Kaj, kirjailijan henkisen työn tuote ei ole fyysinen teoskappale, vaan immateriaalinen kirjallinen teos.

    Perustele miksi tämä olisi järkevä tai hyödyllinen tulkinta.

  26. Oli miten oli niin näillä moraalikysymyksillä eikä millään tässä keskustellulla ole mitään merkitystä. Ruotsissa keskustelu on jo mennyt nämä vaiheet läpi ajat sitten ja koko touhu kulminoituu siihen, mikä on tekijänoikeuksien yhteiskunnallinen hinta. On todettu, että se on niin suuri, että vaikka yhtään musiikkikappaletta ei enää ikinä tehtäisi (mitä ei kuitenkaan tapahdu) niin ihan sama. Valvonta on mahdollista vain täysin totaalisella valvontayhteiskunnalla, mitä kukaan ei mistään hinnasta halua. Ainoa vaihtoehto on siis opetella elämään kopioinnin kanssa ja ruveta miettimään miten siinä sivussa voi ansaita. Musiikkilevy itsessään on arvotonta (anteeksi nyt jos olen tyly, mutta realismia kehiin). CD-levy maksaa sen 10 senttiä ja bittimössö on ilmaista. Oheistuotteet myyvät. Keikat myyvät. Fanipaketit myyvät. Kuten esim. Sins of a solar empire pelin tehnyt Stardock totesi developer blogissaan, että piratismista on ihan turha vinkua enää. Tuotteet tulee suunnata niitä maksaville asiakkaille ja lopettaa ajan ja rahan haaskaaminen piratismiin. Kyseinen pulju ei käytä edes kopiosuojauksia peleissään… Piratismia ei voi estää. Laki, jota ei voi valvoa on yhteiskunnalle vaarallinen. Eilen nVidia antoi omia näkemyksiä pelien tulevaisuudesta, missä huomioidaan piratismi ja voidaan silti ansaita.

  27. Kaikki omistaminen, niin aineellinen kuin aineetonkin, ovat lailla luotuja ja yhteiskunnan väkivaltakoneistolla ylläpidettyjä fiktioita, eivät fysiikan lakeihin kirjoitettuja asuttamamme todellisuuden väistämättömiä realiteetteja. Näiden fiktioiden ylläpitäminen vaatii yhteiskunnalta resursseja ja aikaa, ja monissa tapauksissa rajoittaa yksilöiden toimintaa, joten niiden olemassaolon on oltava erittäin hyvin perusteltua.

    Aineettoman omistusoikeuden hyödyttömyydestä minulla ei ole epäilystäkään. Kun on kyse taitelijan toimeentulon ja tätä kautta kulttuurin jatkuvuuden ja kehityksen turvaamisesta, tekijänoikeudet ovat tarpeettomia. Ihmisen sosiaaliset vaistot takaavat hyvän kulttuurin jatkuvuuden, sillä haluamme luonnostamme palkita ne, jotka antavat meille jotakin mitä pidämme arvokkaana. Yksilötasolla on tietty variaatioita tämän vaiston vahvuudessa ja siinä, kuinka arvokkaana kukin mitäkin hyödykettä pitää ja kuinka kykenevä on antamaan jotain takaisin. Hei, joillekin sympatia vain on vieras käsite. Tästä syystä tämä yhtälö ei toimi rajallisten materiaalien kanssa alkuunkaan. Rajattomien hyödykkeiden, kuten nyt vaikka fyysisestä mediasta sähköiseen formaattiin vapautettujen taideteosten tapauksessa hyödyke voidaan jakaa sinänsä äärettömälle määrälle ihmisiä. Mitä suuremmalle ihmisjoukolle aineeton hyödyke jaetaan, sitä korkeampi on todennäköisyys sille, että se tavoittaa jonkun joka on valmis ja kykenevä maksamaan.

    Tämä on pääasiallinen (ja oikeastaan ainut) argumenttini, joten todettakoon, etten ole kiskonut sitä mistää taikahatusta. Sen todistaa oikeaksi kaikki musiikin vapaaehtoisesta maksamisesta suoritetut kokeilut. Sen todistaa oikeaksi vapaaehtoisrahoitteiset avoimen lähdekoodin ohjelmistoprojektit. Sen todistaa oikeaksi se, että viihdeteollisuus porskuttaa yhä, vaikka kaikki sen maksamisen arvoinen tuotanto on ollut vuosikymmenen ajan saatavilla verkosta ilmaiseksi olemattomalla kiinnijäämisriskillä.

    Koska tekijänoikeusjärjestelmä on tarpeeton, on sen olemassaolo jo sinänsä vailla moraalista oikeutusta, koska sen ylläpitäminen tuhlaa yhteiskunnan voimavaroja. Se on myös suoraan haitallinen kulttuurin tuotannolle, koska se rajoittaa teosten levitystä näin ollen artistien saamia tuloja. Koska järjestelmän tehokas valvonta lisäksi edellyttää kaiken viestinnän (eli pohjimmiltaan yksilötason itseilmaisun) valvontaa ja tästä seuraavaa yksityisyyden ja todellakin yksilöllisyyden tuhoa, ei jää epäilystäkään: nykyinen järjestelmä on epäoikeudenmukainen ja näin ollen korvattava paremmalla.

    Mitä tulee joidenkin harmillisen elitistiseen käsitykseen sanan ”kulttuuri” merkityksestä: minulle kulttuuri on käsite, joka kattaa kaiken aineettoman vuorovaikutuksen ihmisten kesken, oikeastaan siis synonyymi kommunikoinnille. Olen pahoillani, mutta minä en vain katso itselläni olevan oikeutta sanella sitä, että aineeton hyödyke A on kulttuuria ja aineeton hyödyke B ei ole.

  28. AM: ”Sen sijaan Timbalandilla ei olisi ollut mitään moraalista velvoitetta julkaista hittiään ilmaiseksi, niin kuin ehdotit.”

    Mikäli tekijä on esittänyt toiveen, ettei kappaletta käytetä kaupallisesti, pidän kaupallista käyttöä paheksuttavana, vaikka se ei tuossa mielessä sinänsä väärin olisikaan.

    AM: ”Käsittelyssä ei ole teknologinen kysymys, vaan eettis-moraalinen kysymys siitä, että nähdäänkö kaikki luova työ samanarvoisena. Tähän kysymykseen ei liity teknologia eikä työn tuloksen luonne tai kopioitavuus mitenkään.”

    Minusta eettis-moraalinen asenne ei voi olla tässä tapauksessa tyhjiössä tai kiveen hakattu, asenteiden pitää muuttua teknisen muutoksen mukana. Pitäisikö kaikki työ pitää väkisin samanarvoisena teknisistä muutoksista huolimatta? Tarkoitan, että jos pakastimen keksiminen tekee jäänhakkauksesta rahallisesti arvottoman ammatin, jossa ei tienaa enää mitään, niin ei pakastinta pitäisi kieltää jäänhakkaajan ammatin säilyttämiseksi. Toki jäänhakkaajakin on edelleen kelpo ammatti historiallisesti ja kulttuurillisesti ajatellen, mutta nykypäivänä sitä ei vain tarvita, koska pakastimella voi ”kopioida” jäätä kotona.

    Kirjailijan tai muusikon ammatit saattavat ehkä muuttua rahallisessa mielessä arvottomammiksi vertaisverkkojen myötä, mutta uuden tekniikan mukanaan tuoma globaali hyöty ajaa mielestäni ammattien markkina-arvon säilyttämisen ylitse.

    Sanoit aikaisemmin:
    AM: ”Sehän se toiminnassanne ärsyttääkin, että retoriikassanne nostatte henkisen työn tulokset niin arvoikkaiksi, että ne tulisi jakaa kaikkien kanssa, mutta ilmeisen tiedostamatta samalla implikoitte, että henkinen työ on arvottomampaa kuin fyysisiä kappaleita ja omistusoikeuksia tuottava työ.”

    Kopiointiteknologia on tehnyt henkisestä työstä tekijälleen rahallisesti arvottomampaa (vanhoilla bisnesmalleilla) kuin fyysisiä kappaleita tuottava työ, mutta samalla kopiointiteknologia on tehnyt henkisen työn tuloksista yleismaailmallisesti arvokkaampia, koska muutkin kuin tekijä voi tuottaa niitä loputtomasti kaikille.

    Ääriesimerkkinä: jos olisi vain yksi tuolintekijä, joka tekisi yhtä tuolia, ja tuoleja voisi eräänä päivänä kopioida kuten tiedostoja, ja jokaiselle maailman ihmiselle voisi ottaa käytännössä ilmaisen kopion samasta tuolista, tuolintekijän ammatin arvo laskisi äkkiä nollaan, koska jokainen olisi tuolintekijä ja pian kaikilla olisi samanlainen tuoli. Enempää ei tarvitsisi tehdä ja kaikki olisivat tyytyväisiä – paitsi alkuperäinen tuolintekijä, jos hän edelleen yrittäisi jääräpäisesti tienata myymällä samaa tuolia samaan hintaan valittaen, ettei hänen työtään enää arvosteta kuten ennen.

  29. Kaj, mitä eroa on kirjalla ja täsmälleen samanlaisella kirjalla jossa on kaikki samat kirjaimet, mutta satunnaisessa järjestyksessä?

    Kirjailijan työ on merkitysten luomista tyhjästä, sinällänsä merkityksettömistä kirjaimista. Kirjailijan työn lopputulos on immateriaalinen teos, ja työn ohessa syntyvä teoskappale on vain sivutuote. Tämä ei ole ainoastaan järkevä tulkinta, vaan se on AINOA järkevä tulkinta.

    Kunnari, se, että piratisimia on, ei ole peruste sen laillistamiselle, etenkään tilanteessa jossa laillistaminen olisi räikeä lauselma luovan henkisen työn arvosta.

    Hiltunen, et kommentoinut sanallakaan työn ja siitä kumpuavien oikeuksien suhdetta, etkä sitä, että onko siitä syntyvät oikeudet arvolauselma itse työstä. Osoita nyt joku virhe päättelyssäni äläkä työnnä sormia korviin ja resitoi piraattimantroja.

    Yksityisetsivä, nyt alkaa jo tuntua turhalta muotoilla väittämiäni uudestaan, koska ainakin edelliset kolme postausta on ollut saman toistoa eri muodoissa.

    Lue ne ajatuksen kanssa, niin ehkä ymmärrät: sillä, että työ on nähty niin tärkeäksi, että siitä kumpuaa oikeuksia ja oikeus on näin ollen työlle annettu arvolauselma, ei ole mitään tekemistä minkään ammattiryhmän toimeentulon kanssa.

    Kysymys on siitä, että KUKA VOI ja MILLÄ OIKEUTUKSELLA sanoa, että tietynlainen luova työ on niin paljon huonompaa kuin toisenlainen luova työ, että siitä kumpuavia oikeuksia tulee rajoittaa ilman että kaikkia työstä kumpuavia oikeuksia rajoitetaan.

    Kaikille:

    Suureksi ikäväkseni minun on nyt vetäydyttävä keskustelusta takavasemmalle. Tämä on ollut oikein antoisaa, nimittäin provoillessani ensimmäisessä kommentissa en ollut varsinaisesti miettinyt koko asiaa, mutta tämä auttoi jäsentämään ajatuksiani.

    Nyt olen kuitenkin lähdössä hetkeksi kiertämään Eurooppaa ja esittämään immateriaalisista teoksista sellaisia uniikkeja instansseja, jotka suorassa interaktiossaan kulttuurin kuluttajan ja sen tuottajan välillä voivat tuottaa jotain sellaista kokonaisvaltaista, josta kiintolevyllinen bittejä on vain kalpea heijastus. Toisin sanoen, mie lähden rundille, suunnitelkaa te olmit vallankumoustanne Intternetsissä. Make love, not ware!

    Ymmärtänette, että te ette ole reissussa päällimäisenä mielessäni, mutta yritän kyllä päästä jossain välissä vastaamaan.

  30. Hyvin mielenkiintoinen keskustelu tässä teillä onkin ylhäällä. :)
    Yhdyn PP:n argumentteihin monessakin suhteessa.
    Sharing is caring!

  31. AM, minusta se teoskappale on päätuote, ei mielikuvitusrakennelma. Mielikuvitusta ei voi annostella suoraan, on aina tehtävä jokin teoskappale viestiäkseen mielikuvitusrakennelmansa muille. Kirjailija kirjoittaa kirjan, puuseppä nikkaroi tuolin. Vasta viestiessäsi mielikuvitusrakennelmasi muille teoskappaleen muodossa yhteisö voi antaa sille taiteellisen ja rahallisen arvon.

    Selventääkseni vielä olen myös sitä mieltä, että tekijänoikeussuoja tulisi poistaa kokonaan, ei vain lyhentää sitä. Samaa mieltä olisin omaisuudensuojasta, jos olisimme tekniikan kannalta siinä tilanteessa, että fyysisiä tavaroita voisi kopioida ja jakaa yhtä helposti kuin tiedostoja. Omaisuus on niukkojen resurssien maailman käsite, joka on aika turha runsauden maailmassa.

  32. Kovasti tuntuu olevan tekijän oikeudet tapetilla. Ei kellään ole tullu mieleen, että tekniikka jota nykyään nämä ns. luovantyön tekijät käyttää on kehitetty alun perin 60-luvulla (kiitos kovo puolen patenttejen ne on ollut vapaassa käytössä jo viimeiset pari vuosikymmentä).

    JA EN PIDÄ VAIKEAMPANA HYÖDYNTÄÄ OLEMASSA OLEVAA TEKNIIKKAA KUIN TEHDÄ JÄRJESTELMÄ TYHJÄSTÄ JOKA MAHDOLLISTAA TÄMÄN

    Joten tekiänoikeudet samalle tasolle!

    luovaantyöhönhän ei kuulu tekniikka joka mahdollistaa tämän kaiken?

  33. AM, teoskappale on se, jonka kautta immateriaalista tuotoksesta pääsee nauttimaan. Jos yhtäkään teoskappaletta ei olisi, ei olisi immateriaalista tuotostakaan – ei teoskappale voi olla ”vain sivutuote”.

  34. Yksityisetsivä, kumpi sinun mielestäsi kirjaa kirjoittaessa on työtä: se fyysinen toiminto, että painaa näppäimistöstä jotain kirjainta vai se henkinen toiminto, että päättää mitä kirjainta painaa? Mikä tekee kirjasta kirjan; paperi ja painomuste vai se mitä sinne on painettu?

    Kaj, elä takerru kärjistettyihin sanamuotoihin. Teoskappale on vain fyysinen ilmentymä immateriaalisesta tuotoksesta. Musiikkiteokset ovat hyvä esimerkki siitä, sillä ne voivat elää pitkäänkin ilman suoranaista fyysistä ilmentymää. Se, että teosta ei ole nauhoitettu/nuotinnettu ei tee siitä olematonta.

  35. AM, kumpi kenkää tehdessä on työtä: se fyysinen toiminto, että tekee kengän vai se henkinen toiminto, että päättää miten tekee kengän?

    Missä nämä hypoteettiset, puhtaasti immateriaaliset hyödykkeet oikein sijaitsevat? Platonin ideoiden maailmassa? Eivät ne musiikkiteoksetkaan voi elää ”ilman suoranaista fyysistä ilmentymää” – ainakaan eivät sen enempää kuin vasarat elävät ilman suoranaista fyysistä ilmentymää jos olemassa on ihminen, joka osaa tehdä vasaroita. Fyysinen ilmentymä sekin on, jos ne sattuvat olemaan ihmisen aivosoluihin koodattuna.

    Kuten ilmaisinkin toisen postauksen kommenttiketjussa, ainoa ero materiaalisten ja niinsanottujen ”immateriaalisten” hyödykkeiden välillä on se, että ”immateriaalisia” on helpompi kopioida ja monistaa. ”Immateriaalinen” on kuitenkin huono ilmaus, eivät ne mitenkään maagisesti fysikaalisesta maailmasta erillään ole.

  36. ”jos olisi vain yksi tuolintekijä, joka tekisi yhtä tuolia, ja tuoleja voisi eräänä päivänä kopioida kuten tiedostoja, ja jokaiselle maailman ihmiselle voisi ottaa käytännössä ilmaisen kopion samasta tuolista, tuolintekijän ammatin arvo laskisi äkkiä nollaan, koska jokainen olisi tuolintekijä ja pian kaikilla olisi samanlainen tuoli.”

    Kaikki eivät olisi tuolintekijöitä, vaan ainoastaan tuolinkopioijia. Alkuperäinen tuolintekijä on suunnitellut mallin ja designin. Miettinyt tarkkaan miltä se tuoli näyttää, siinä on muutakin työtä kuin fyysinen nikkarointi. Sama asia romaanin tai minkä tahansa henkisen työn tuotteen kanssa. Kirjan kopioija ei ole kirjan tekijä muuten kuin fyysisessä mielessä, kirjan kopioija ei ole kirjailija.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*