Eihän täällä vain

(Eilisen kirjoitukseni jälkimainingeissa päätin kannanottona kuunnella koneelta pelkästään vapaata musiikkia ainakin seuraavan viikon ajan, mikseri.netin mainiota soittolistageneraattoria hyödyntäen. Ei siksi, että kaupallisessa musiikissa olisi jotain vikaa, vaan osoituksena siitä että ilmaisellakin on mahdollista pärjätä. Nyt soi: Cosmic Storm CloudInner Fuzziness.)

Törmäsin tässä vähän aikaa sitten Kiinaa käsittelevään Naomi Kleinin artikkeliin China’s All-Seeing Eye. Se maalaa varsin karmivan kuvan siitä, mihin modernia teknologiaa voidaan käyttää. Kiinalaiset ovat rakentamassa koko maataan täyteen valvontakameroita, linkittäen ne yhteiseen valvontajärjestelmään. Yritykset kisailevat kehittyneimmästä kasvontunnistusohjelmistosta jota myydä hallitukselle: valmis järjestelmä ei pelkästään näkisi kaikkialle, vaan tunnistaisi kenet tahansa ulkona liikkuvan. Ja kamerat ovat vain pieni osa tätä kaikkea: kun jutun kirjoittaja käy kiinalaisessa hotellissa, vetää vastaanottovirkailija tämän passin lukijalaitteen läpi. ”Teettekö siitä kopion?”, kysyy kirjoittaja. ”Ei, lähetämme vain siitä skannin poliisille”, kuuluu avulias vastaus. Kaikki mahdolliset tiedonlähdeet yhdistetään.

Tämä kaikki on levottomuutta tuottavaa, mutta pahin on vielä edessä. Yhä kehittyvää valvontateknologiaa myyvät Kiinaan länsimaiset yritykset, osa täysin tietoisesti Kiinaan kohdistuvia myyntirajoituksia kiertäen. Yhdellä merkittävimmistä on läheiset suhteet Yhdysvaltojen puolustusvoimiin. Mutta miksi länsimaisen hallituksen alihankkijalla olisi jo valmiiksi tutkittuna kehittynyttä valvontaohjelmistoa? Lienee turha mainittakaan, että syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen ihmisten liikkeitä tarkkailevat järjestelmät ovat olleet yksi suurinta kasvua kokenut tuotekehittelyn ala. Olisi kovin helppo ajatella että Kiina nyt vain on Kiina, mutta eihän länsimaissa mitään tällaista.

Mutta Yhdysvallathan on nyt vain Yhdysvallat, eikä Suomessa mitään tällaista? Vastaava asenne tuntuu vallitsevan Ruotsissa. Sikäläisen hallituksen käsittelyyn on juuri tulossa laki, joka käytännössä antaisi viranomaisille oikeuden tarkkailla kaikkea maan tietoliikennettä, sähköposteista puheluihin. Sillä ei ole väliä, ovatko kuunneltavat rikollisia vai tavallisia ihmisiä: kenen tahansa viestinnän sisältöä voidaan tutkia. Rick Falkvinge kirjoittaa blogissaan, että kun hän kertoo asiasta muille, kieltäytyvät he uskomasta asiaa. Hän voi vaikka suoraan lukea ehdotuksen tekstin ääneen, eivätkä ihmiset silti tahdo uskoa. Eihän Ruotsissa.

Kun Suomessa oli aikoinaan puhetta nettisuodatuslaista, en aluksi jaksanut suhtautua kovin vakavasti siitä huolestuneisiin. Olihan siinä omat vaaransa ja vaikuttihan se aika turhalta, mutta tuskin kukaan viranomaistaho sitä nyt täällä väärinkäyttäisi. Ei täällä kenellekään tulisi edes päähän vaikka, sanotaan nyt, sulkea lakia itseään kritisoivia sivustoja. Eihän Suomessa.

Thomas Jefferson sanoi vapauden hinnan olevan ikuinen valppaus. Eivät meidän poliitikkomme tai poliisimme ole yhtään sen enemmän tai vähemmän ihmisiä kuin kenenkään muunkaan. Ja kansalaisten viranomaisvalvontaa kiristävät paineet ovat usein kansainvälisiä – ACTA-sopimus tuoreimpana esimerkkinä.

Suomessa asiat ovat vielä kohtuullisen hyvällä tolalla, mutta se tarkoittaa vain, että meidän on vähän helpompi estää asioita menemästä pieleen. Yhdysvallat rakennettiin yksilönvapauden periaatteelle, mutta huonoon suuntaan siellä silti ollaan menossa. Täällä taas Lex Karpela meni läpi eduskunnasta ilman suurtakaan vastustusta. Eikä pitkä historia asiansa hyvin hoitavista tahoista välttämättä edes ole pelkkä etu – kun asiat alkavat mennä pieleen, tekee se vaikeammaksi uskoa että täällä saattaisi tapahtua jotain moista.

Kaikilla ihmisryhmillä – päättäjät ja lainvalvojat mukaanlukien – on taipumus kulttiutua. Kaikki pitävät omia mielipiteitään parhaina – siitä on vain pieni askel haluun saada omat kantansa läpi, keinolla millä hyvänsä. Ja vallassa olevat kuuntelevat vähemmän helpolla uusia mielipiteitä. Ja mitä helpompaa on käyttää teknologiaa valvontaan, sen suurempi on siihen houkutus. Kamerat pienenevät jatkuvasti – jo nyt huhutaan sudenkorentovakoojista ja kehitellään hämähäkkikameroita. Nämä halpenevat ja kehittyvät päivä päivältä, samaan aikaan kun EU-tasolla ajetaan läpi lakeja teleliikennetietojen tallentamisesta. Eihän Suomessa ole sellaisia ennenkään väärinkäytetty. Eihän kukaan täällä tuntisi houkutusta mihinkään sellaiseen.

Taistellaan sitä houkutusta vastaan joka tapauksessa.

Tiedostonjakaminen tappaa musiikin?

Päädyinpä tänään Piraattipuolue-aiheiseen väittelyyn erään ystäväni kanssa. Sieltä tuli pian se vanha tuttu ”tiedostonjakaminen tappaa artistit, kukaan ei tee musiikkia ilmaiseksi”-kortti. Olemassa on toki useitakin keinoja tienata rahaa musiikilla vaikka kaikki artistin kappaleet päätyisivät julkiseen jakeluun, mutta aloin tehdä vähän laskelmia. Jos oletettaisiin, että tekijänoikeuskannattajien pahimmat uhkakuvat toteutuisivat, ja tiedostonjakaminen tappaisi kaiken kaupallisen musiikinteon. Tehtäisiinkö silloin musiikkia enää lainkaan?

Mikseri.net on omien sanojensa mukaan Suomen suurin vapaan musiikin jakeluun erikoistunut sivusto, jonne voi lähettää itse tekemiään kappaleita koko maailman kuunneltavaksi. Artistit eivät saa korvausta siitä, että heidän musiikkiaan kuunnellaan mikseri.netin kautta – päinvastoin, artistit jotka haluavat lisätä sivustolle paremmalla kuin 160kbps -laadulla enkoodattuja tiedostoja joutuvat erikseen maksamaan siitä hyvästä. Sivusto ei ota vastaan kappaleita, joiden lisääjällä ei ole oikeutta lisätä niitä – tämä tehdään selväksi FAQ-osiossa:

Mikseri.net on tarkoitettu ainoastaan käyttäjien itse tekemän musiikin jakeluun. Et saa lähettää tänne kaupallista materiaalia ellet omista siihen oikeuksia ja ole tilittänyt siitä Teostolle asiaankuuluvia korvauksia.

Sain selattua mikseri.netin top-listaa eteenpäin sivulle 2675 asti. Viimeisen tällä sivulla olleen kappaleen järjestysnumero sivuston listoilla oli 106971. Wikipedia kertoo, että mikseri.netin ensimmäinen versio tehtiin julkiseksi 27. toukokuuta 2001, eli melko tasan 7 vuotta sitten. Tästä voimme arvioida, miten paljon uutta ilmaismusiikkia tuotetaan: pelkästään mikseri.nettiin on lisätty noin ~15 000 kappaletta vuodessa, josta tulee noin 42 uutta kappaletta päivässä.

On kuitenkin mahdollista, että osa mikseri.netissä olevasta musiikista onkin todellisuudessa kaupallista musiikkia, jonka joku on lisännyt sinne luvatta ja alkuperäisen artistin tietämättä. On myös mahdollista, että osa sivuston musiikista tehtiin jo kauan ennen sen ilmestymistä, ja lisättiin sinne sitten kertarysäyksellä kun mahdollisuus sellaiseen ilmeni. Ollaan siis varovaisia ja oletetaan, että 90 % sivuston musiikista on siellä joko luvatta tai tehty ennen vuotta 2001. Tällön 42 uuden kappaleen sijaan tehtäisiinkin vain 4 uutta ilmaiskappaletta päivässä.

Mutta mikseri.net on suunnattu puhtaasti suomalaiselle käyttäjäkunnalle – ulkomailla tuotettu ilmaismusiikki ei pääsääntöisesti sinne pääse. Tehdään siis oletus, että muissa länsimaissa tuotetaan asukasta kohden suunnilleen yhtä paljon musiikkia kuin Suomessa. Kehitysmaissa tuotetun ilmaismusiikin määrää on vaikea arvioida, ja se on todennäköisesti pienempi kuin teollisuusmaissa, joten jätetään ne varmuuden vuoksi kokonaan pois laskuista. Tarkastellaan pelkästään Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Näiden yhteenlaskettu asukasluku on noin 1236 miljoonaa. Suomessa on noin 5 miljoonaa asukasta, joten Suomen ilmaismusiikkituotanto olisi tällöin 5 / 1236 = ~0,4 % kaikesta länsimaisesta. Tällöin päästään siihen tulokseen, että länsimaissa tuotetaan noin (pyöristäen alaspäin) 1034 ilmaista musiikkikappaletta päivässä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Vuorokaudessa on 24 tuntia, ja joka tunnissa on 60 minuuttia. Tästä tulee 1440 minuuttia yhteen vuorokauteen. Toisin sanoen, jos kappaleet olisivat keskimäärin vaikka puolitoista minuuttia pitkiä, ihminen joka ei nukkuisi tai tekisi muuta kuin kuuntelisi ei siltikään ehtisi kuunnella niitä kaikkia. Jotta hän pystyisi kuuntelemaan kaiken vuoden aikana tuotetun musiikin, tarvitsisi hänen pysäyttää ajan kulku muussa maailmassa kuukauden ajaksi jotta saisi otettua kiinni vuoden loppuun mennessä tuotetun määrän. Jos hän joutuisi käyttämään vuorokaudesta vielä 6 tuntia nukkumiseenkin, olisi hän vuoden loppuun mennessä lähemmäs neljä kuukautta jäljessä globaalista ilmaismusiikin tuotannosta.

Ja tämä olettaen, että kaikki Suomen ilmaislevitykseen menevä musiikki päätyy mikseri.nettiin.
Ja olettaen, että 90 % mikseri.netin tuotannosta ei ole siellä luvallisesti, tai on muuten vertailukelvotonta.
Ja olettaen, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella ei kukaan tee musiikkia.
Ja olettaen, ettei yhtikäs kukaan saa musiikin tekemisestä korvausta.

Niin.

Oliko joku vielä sitä mieltä, että tiedostonjakaminen tappaa musiikintuotannon?

Piraattiperiaate: tee-se-itse

(Tämän päivän saldo Piraattipuolue-aktivismin suhteen: laajensin sivuston Kysymyksiä-osiota Lääkepatentit -osiolla. Kiitokset avusta menevät AfterDawnin kriitikoille sekä IRCNetin #piraattipuolue-kanavan väelle.)

Rick Falkvinge sanoi puheessaan, että jos Piraattipuolue pelaa isompien puolueiden säännöillä, se häviää. Tämä ei ole rikokseen yllyttämistä, vaan toteamus siitä, etteivät isojen puolueiden taktiikat toimi meillä. Vahvuudet ja heikkoudet ovat aivan erilaiset: isoilla puolueilla on vakiintunut organisaatio, paljon rahaa ja paljon kannattajia. Piraattipuolueen vahvuudet taas ovat toisenlaiset: meillä on vihje siitä miten teknologia ja Internet toimivat, ja osaamme käyttää niitä hyväksemme.

Koska meillä ei vielä ole juuri mitään resursseja, tarvitsee meidän hyödyntää netin tuomia etuja. Kommunikaatioetua ei ole vähättelemän: on vasta kolme kuukautta siitä, kun Matti Hiltunen päätti perustaa Piraattipuolueen. Sinä aikana tavattiin Suomen 15 vaalipiiristä seitsemässä ja valittiin vaalipiirille oma edustajansa perustuskokoukseen – ilman, että Hiltunen tai kukaan muukaan ulkopaikkakuntalainen olisi hoitanut asiaa. Monet vaalipiireissä kokoontuneet eivät koskaan olleet tavanneet toisiaan aiemmin, ja perustuskokouksen osallistujista todennäköisesti vielä pienempi prosentti tunsi toisensa ennalta – olihan väkeä joka puolelta maata. Kaikki tämä oli hoitunut lähes yksinomaan Internetin välityksellä.

Meitä myös tarkkaillaan. Tätä kirjoitettaessa on Piraattipuolueen Wikissä käynyt 2150 uniikkia kävijää. Perustuskokous-blogi keräsi kahden päivän aikana noin 700 uniikkia kävijää. Useat mediat ovat noteeranneet meidät. Kolme kuukautta sitten alkaneelle, lähes olemattomin resurssein operoivalle puolueelle on tämä kaikki hämmästyttävä saavutus.

Mutta se ei vielä riitä. Meillä on lukijoita, huomiota, ja jonkin verran aktiiveja. Tästä on nyt otettava kaikki hyöty irti. Kannattajakortteja emme vielä voi ruveta keräämään, mutta voimme levittää aatetta odotellessamme.

Miten se tapahtuu? Vastaan kysymykseen kysymyksellä – miten sen sinun mielestäsi pitäisi tapahtua, lukija hyvä? Meitä on puoluehallituksessa vain seitsemän henkeä. Vaikka meitä olisi kolme kertaa enemmän, ei meillä siltikään olisi aikaa tai energiaa ohjata jokaisen vaalipiirin toimintaa. Ja miksi me niin haluaisimmekaan tehdä? Emme me väitä, että me tietäisimme piraattiaatteesta sen enempää kuin kuka tahansa muukaan. Meidän mielipiteemme ovat yhtä hyviä kuin kenen tahansa muun. Joten lähtekää toteuttamaan omia ideoitanne. Levittäkää kavereillenne sanaa Piraattipuolueesta. Esittäkää merirosvo-katuteatteria Piraattipuolueen nimissä. Menkää tutun firmaan ja kertokaa olemassaolostamme, ja kyselkää josko firmalla olisi kiinnostusta lähteä taloudelliseksi tukijaksi. Jos olette epävarmoja, kysykää ensin mielipidettä kahdelta muulta piraatilta. Jos he ovat samaa mieltä, lähtekää levittämään sanaa.

Jos tarvitsette projektiinne apua, tulkaa kyselemään foorumilta tai irkistä. Jos sieltä ei löydy apua, värvätkää joku jonka tunnette oikeassa elämässä (jos teillä sellaista on). Jos tahdotte verkkosivuille jotain muutosta tai uutta sisältöä, tai koko puolueen tekemään jotain, tulkaa kertomaan ideastanne. Jos ideanne hukkuu yleiseen keskustelun hälyyn, pitäkää enemmän ääntä. Toistakaa itseänne kunnes joku kuulee ehdotuksenne.

Muistakaa rehellisyys ja kohteliaisuus. Älkää luoko foorumeille monia käyttäjätunnuksia siinä toivossa, että ihmiset luulisivat piraatteja olevan enemmän kuin onkaan. Älkää sanoko asioita joiden tiedätte olevan epätosia, tai loukatko tahallanne. Te uskotte jo piraattien olevan oikeassa, joten miksi olisitte epärehellisiä? Jos ajattelisitte valheiden olevan tarpeen ideologiamme perustelemiseen, olisi teidän täytynyt valehdella itsellennekin.

Kuvitelkaa Piraattipuolue bakteerikasvustoksi, jota on ripoteltu ympäri Suomea. Pesäkkeet lähtevät leviämään reunoiltaan – jokainen reunalla oleva piraattibakteeri monistaa itseään ja levittäytyy siihen suuntaan, jossa ei ole piraatteja jo ennestään. Jos kukin bakteeri pysähtyisi kyselemään ohjeita joltakin johtajalta, pysähtyisi niiden leviäminen kohta tykkänään. Mutta ne eivät sitä tee, vaan monistavat itseään siten kuin itse parhaaksi näkevät. Siinä missä keskusjohtoisen lauman eteneminen hidastuisi jokaisen uuden bakteerin myötä, nopeutuu näiden. Yksi lisää bakteeri on yksi lisää levittämässä aktiivisesti sanaa. Pian ne kattavat koko Suomen.

Näin meidänkin on toimittava. Toimikaa itsenäisesti, olkaa rehellisiä, ja levitkää kuin bakteerit.

Suomen Piraattipuolueen aamunkoitto

Tämä viikon alku ja edellisen loppu ovat olleet hurjia. Lauantaina lähdin Piraattipuolueen perustuskokoukseen, livebloggasin tapahtumaa ahkerasti ja onnistuin kahden äänen marginaalilla pääsemään puoluehallitukseen. Sunnuntaina minut valittiin hallituksen kokouksessa tiedottajaksi, ja kun olin jo kotimatkalla, sain tietää että Google oli sulkenut perustuskokousblogin. Tekijänoikeustahojen salaliittoa ehdittiin jo epäillä syylliseksi, mutta kävi sitten ilmi että tiuhas päivitystahti oli vain kiinnittänyt antispämmeriautomatiikan huomion. Hrmpfth. (Nyt se blogi muuten toimii taas.)

Maanantain heräsin sitten hallitustoverini Scoffan tekstiviestiin. Pommi räjähti, DeCSS oli julistettu kielletyksi. Meidän oli muutenkin tarkoitus kehittää perustuskokouksesta lehdistötiedote, joten Scoffa ja Harri Kivistö kehittivät kasaan DeCSS-uutista koskevan lisäyksen tiedotteeseen, jota minä hioin vähän ja liitin omaan siihenastiseen luomukseeni. Tuloksena oli valmis lehdistötiedote sekä DeCSS:stä että perustamisestamme. Carl hoiti sen levittämisen joukolle eri tiedotusvälineitä. Tämän ja seuraavan päivän käytin pääasiassa kirjoittaen puolueen nettisivuille uutta tavaraa ja yleisesti keskustellen tulevasta, sekä puoluehallituksen muiden jäsenten että yleisesti piraattipuoluelaisten kanssa. Levitin myös propagandaa satunnaisille muille irkkikanaville, kirjoitin Pirate Party International-sähköpostilistalle yhteenvedon tapahtumista, ja koetin takoa jotain järkeä päähän muutamalle AfterDawnin keskustelijalle.

Ainakin IT-media tuntuu noteeranneen Piraattipuolueen kohtalaisesti: Aamulehti oli ensimmäinen joka uutisoi perustuskokouksesta ja Tietokone-lehdessä oli hyvä juttu jota varten vastasin mailitse toimittajan kysymyksiin. (Olen kohtalaisen ylpeä siitä ”tavoitteenamme ei ole muuttua joka asian puolueeksi, jonka avainsanomaa saa etsiä pitkällä tikulla”-heitosta.) Tosin kukaan ei tunnu noteeranneen DeCSS-kannanottoamme.

Nyt odotellaan Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksyntää rekisteröinnillemme, jotta voidaan alkaa kokoamaan kannattajakortteja. Hyvässä lykyssä ei pitäisi mennä kuin jokunen viikko.

Kun nyt on viimeisimmät tapahtumat kerrattu, pitäisiköhän minun mainita jotain itsestäni tai tästä blogista? Tällä blogilla on oikeastaan kolme tarkoitusta, joista ensimmäinen on pitää ihmiset ajan tasalla sekä puolueaktiivien ja hallituksen jäsenten puuhista. Minua on järjestöissä (myös rahallisesti tukemissani) usein häirinnyt niiden läpinäkymättömyys: ne ottavat kyllä kauniisti kiittäen vastaan rahani, mutta raportoivat harvoin yhtään mitään siitä, mitä niillä rahoilla tehdään. Tai ylipäätään sitä, millaista niiden päivittäinen toiminta on. Kun ne raportoivat asioita aniharvaan, joudun vain olettamaan että kyllä ne varmaan joka päivä jotain tekevät, olisi se kiva jos minäkin tietäisin mitä. Pyrin välttämään tämän efektin raportoimalla säännöllisesti siitä, mitä olen itse Piraattipuolueen hyväksi tehnyt. (Jos on ollut hiljaista enkä ole tehnyt mitään, raportoin senkin, vähintään kerran viikossa.) Toivon saavani muutkin puoluehallituksen jäsenet kertomaan omista tekemisistään. Tämä oli myös vihje muille Piraattipuolueessa oleville, vaikkeivat hallituksessa olisikaan: tänne saa pyytää kirjoitusoikeuksia, tai kertoa minulle tekemisistään jos ei itse tahdo kirjoittaa.

Blogin toinen tavoite on antaa näkökulmaa erilaisiin tekijänoikeus-, patentti- ja yksityisyysasioihin. Koetan ottaa kantaa julkisuudessa esiintyviin uutisiin sen perusteella, mitä ajatuksia ne herättävät, ja pohdiskelen Piraattipuolueen roolia Suomessa ja kansainvälisesti. En vain raportoi esiintulleita uutisia ellei minulla ole niihin mitään kommentoitavaa – puhdas uutisointi on Piraattiliiton, Piraattipuolueen uutisten sekä Mediafoorumimme heiniä.

Kolmantena tavoitteena on antaa jotain kuvaa siitä, millaisia me puoluehallituksen jäsenet ja muut Piraattipuolue-aktiivit olemme ihmisinä. Tämä ei tarkoita pitkiä yhdentekeviä jaaritteluita siitä, millainen oli aamumurojeni väri ja koostumus ja millainen makuelämys ne olivat. Sen sijaan koetan – kuten hyvän kolumnistin kuuluu – antaa persoonallisuuteni jonkin verran paistaa läpi kirjoitelmistani, maustaen aakkossalaattia ripauksella omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Raapusteluani ei tule erehtyä luulemaan Piraattipuolueen virallisiksi kannoiksi – toisin kuin vaikka lehdistötiedotteemme, blogauksiani ei yleensä esilue kukaan. Kirjoitan ne yksityishenkilön roolissa, Piraattipuolueen tarjoamassa paikassa, kaikkia Suomen piraatteja varten.