Lisää piraatteja europarlamenttiin!

Vaalikuume nousee. Varsinaiseen äänestyspäivään on aikaa vajaa seitsemän viikkoa. Kaikkien puolueiden on lyötävä ehdokaslistat umpeen ensi viikon tiistaihin mennessä. Sen jälkeen voidaan viimeistään sanoa vaalien virallisesti alkaneen.

Piraattipuolueen ehdokasjoukko
on vahva ja monipuolinen. Meillä on tietenkin ehdokkaana The Pirate Bayn keskeisiin kasvoihin kuuluva Peter Sunde, jonka ehdokkuus on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. Meillä on Mikael Böök, joka oli varhain mukana kehittämässä Internet-palveluja Suomessa. Hän oli jo alkuvuodesta 1994 asiakkailleen Internet-yhteyksiä tarjonneen Kirjakaapeli-kirjaston keskeisiä taustahahmoja, ja palkittiin työstään tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla.

Meillä on teoreettisen fysiikan tohtori ja Leiki-ohjelmistoyrityksen toimitusjohtaja Petrus Pennanen. Meillä on viisi alle 30-vuotiasta eri taustoista tulevaa erinomaista ehdokasta, sellaisia kuin oman piiriyhdistykseni Pirkanmaan kantaviin voimiin kuuluva Maria Morri. Ehdokasjoukkomme tietoyhteiskuntaosaaminen pohjautuu neljälle eri vuosikymmenelle. Ehdokkaita on Helsingistä, Espoosta, Loviisasta, Tampereelta, Turusta, Jyväskylästä, Mikkelistä, Joensuusta ja Rovaniemeltä.

Parin seuraavan viikon aikana aukeaa suuri määrä vaalikoneita, ensimmäisenä MTV:n vaalikone huomenna. Vaalikoneet ovatkin hyvä tapa tutustua piraattiehdokkaiden näkemyksiin. Moni ehdokkaistammme on lisäksi aktiivinen blogikirjoittelija. Kaikkien puolueiden eurovaaliehdokkaiden kirjoituksia voi seurata esimerkiksi Uuden Suomen Puheenvuoro-sivustolta. Yleisradio tekee tänä vuonna myös videohaastattelun jokaisesta ehdokkaasta, ja ne tulevat verkkoon katsottaviksi ennen ennakkoäänestyksen alkua.

Kansainvälisellä piraattiliikkeellä on ollut kuluvalla vaalikaudella kaksi europarlamentaarikkoa, ruotsalaiset Amelia Andersdotter ja Christian Engström. Kuten piraattiliikkeen perustaja Rick Falkvinge juuri kirjoitti, tällä on ollut suuri merkitys. Kuluvalla vaalikaudella kaatui ACTA-sopimus, joka olisi edelleen tiukentanut tekijänoikeuksien valvontaa. Kansainvälisen kauppasopimuksen kaatuminen ruohonjuuritason kansalaisyhteiskunnasta lähteneen painostuksen perusteella oli todellakin historiallinen voitto. Vaikuttamistyötä on helpottanut suuresti se, että Euroopan parlamentissa on ollut piraatteja joiden puoleen kääntyä. Toki myös muista puolueista on löytynyt yhteistyökumppaneita.

Monet ehdokkaistamme olivat viime kuussa katsastelemassa vaalivoittoa ajatellen paikkoja Brysselissä. Parikymmenhenkinen delegaatiomme oli siellä perustamassa Euroopan piraattien kattojärjestöä. Eurovaaleissa piraatteja on ehdolla tietenkin eri puolilla Eurooppaa. Euroopan piraateilla on voimakas yhteinen periaateohjelma ja eurovaaliohjelma, jotka myös Piraattipuolue allekirjoittaa. Euroopan piraatit päättivät nimittää Peter Sunden Amelia Andersdotterin ohella ehdokkaikseen EU-komission puheenjohtajaksi.

Meidän oma Eurooppa-ohjelmamme korostaa avoimen demokratian sekä toimivan eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan roolia EU-päätöksenteossa. Haluamme muistuttaa, että tehokasta ja hyvinkin hyödyllistä yhteistyötä voi tehdä, ja jättää silti tilaa jäsenmaille erilaisten käytäntöjen kokeilemiseen. Euroopan yhdentymisen ei pidä tarkoittaa harmaata yksipuolisuutta. Erilaisuudessa on voimaa.

Haluamme, että tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääomien lisäksi myös informaatio liikkuu vapaasti. EU:ssa ei käytännössä ole vielä toimivia digitaalimarkkinoita. Ne pitää toteuttaa tavalla, joka turvaa tietosuojan ja kuluttajansuojan korkean tason. Yhteisissä päätöksissä keskeiselle sijalle tulee asettaa kansalaisoikeudet; Eurooppalaisen oikeusvaltion periaatteista ei tule tinkiä. Jos mihinkään, juuri yhtäläisten oikeuksien ja yksilönvapauksien turvaamiseen tulisi jokaisen EU:n jäsenvaltion sitoutua.

Periaateohjelmassamme todetaankin, että politiikan lähtökohtana tulee olla yksilönvapaus. Jokaisella on oltava vapaus toimia haluamallaan tavalla kunhan ei rajoita muiden vapauksia. Piraattipuolue vastustaa holhousyhteiskuntaa, jossa valtio puuttuu yksityiskohtaisesti jokaiseen elämän osa-alueeseen.

Moni miettii, kuinka voisi olla mukana. Jokaisen tukea tarvitaan. Voit auttaa paikallista ehdokastasi esimerkiksi rahallisesti tukemalla tai ottamalla osaa kampanjaan konkreettisesti. Voit levittää netissä vaaliviestintää ja osaltasi edesauttaa viestin kulkemiseksi ehdokkailta äänestäjille. Näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa jokaisella suomalaisella on mahdollisuus äänestää piraattia!

Alkava viisivuotiskausi ratkaisee vapauksiemme kohtalon

Tämä poliittisen piraattiliikkeen perustaja Rick Falkvingen kolumni julkaistiin alun perin vertaisverkkoasioihin keskittyvällä TorrentFreak-sivustolla:

Euroopan parlamentin vaalit ovat ovella. Äänestyksen alkuun on noin kuukausi aikaa, ja varsinaiset äänestyspäivät ovat 22.-25.5. Verkon vapautta puolustaneet aktivistit ja huolestuneet kansalaiset ovat saavuttaneet viiden viime vuoden aikana monia voittoja, mutta näyttää siltä, että ratkaisevat taistelut käydään seuraavan viiden vuoden aikana. Äänelläsi on väliä.

Euroopan parlamentin jäsenistä äänestettiin viimeksi kesäkuussa 2009. Vaalikausi on nyt lopuillaan, ja vaalit pidetään kuuden viikon kuluttua. Verkon vapautta puolustava liike on saanut ennennäkemätöntä menestystä ja pystynyt pitämään pimeyden voimat kahleissa kuluvana vaalikautena. Seuraavalla kaudella on pelkän pahan vastustamisen sijasta mahdollista kääntää muutoksen suunta ja saada aikaan parannuksia.

Kuten tiedätte, olen ensimmäisen, Ruotsin, piraattipuolueen perustaja. Ruotsin piraattipuolue menestyi vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa ja on sen kautta saanut paljon aikaan osana laajempaa vapausliikettä. Pysäytimme kolmesta poikki -lakien rantautumisen Eurooppaan. Monilta on tainnut jo unohtua, että oli olemassa aivan todellinen vaara siitä, että viihdeteollisuus olisi saanut oikeuden katkaista ihmisten nettiyhteyksiä pelkän sormella osoittelun perusteella. Myös ACTA-sopimuksen pysäyttämisessä oli tärkeää se, että meillä oli omat edustajamme parlamentissa. Verkkoneutraliteettia puolustava kantamme sai tärkeässä ensimmäisessä käsittelyssä juuri taakseen Euroopan parlamentin enemmistön. Onnistuimme myös saamaan merkittävää tukea radikaalille tekijänoikeusehdotukselle, joka muun muassa laillistaisi epäkaupallisen kopioinnin ja kieltäisi DRM-kopiosuojaukset. Tämä vain taustatiedoksi.

Viiden viime vuoden aikana vapausliikkeemme ja melkeinpä kokonainen sukupolvi on onnistunut pitämään pimeyden voimat aisoissa. Seuraavan viiden vuoden aikana meillä on mahdollisuus ottaa aloite omiin käsiimme ja oikeasti parantaa asioita sen sijaan että vain koetamme estää niiden menemisen huonompaan suuntaan. On mahdotonta korostaa liikaa tämän tilaisuuden tärkeyttä. Tilaisuuden hyödyntäminen riippuu kuitenkin siitä, että Euroopan parlamentissa on edustajia, jotka pystyvät olemaan yritysten lobbareita äänekkäämpiä.

Euroopan parlamentin jäsenen on itse asiassa aika helppo olla yrityslobbareita äänekkäämpi. Lobbareilla on valta silloin, ja vain silloin, kun parlamentin jäsenillä ei ole itsellään selkeää näkemystä käsiteltävästä asiasta. Kun parlamentissa on jäseniä, jotka pystyvät kuittaamaan lobbareiden paskapuheet paskapuheina, lobbareiden vaikutusvalta romahtaa nopeasti. Siksi europarlamentaarikoiksi on saatava ihmisiä, yksilöitä, jotka ymmärtävät näitä kysymyksiä ja osaavat pitää meteliä.

Seuraavan viiden vuoden aikana käsittelyyn tulee asioita, joiden kautta pääsemme liputtamaan vapauden puolesta. Euroopan parlamentissa on jo käsittelyssä verkkoneutraliteetin varmistava laki, jossa tehdään selväksi, että kaikki asiakkaat ovat tasa-arvoisia, eivätkä teleyritykset voi suosia yksittäisiä asiakkaita toisten kustannuksella. Tämä on ratkaisevan tärkeää. Kyse on siitä, haluammeko markkinoiden olevan oikeasti vapaita kaikille. Voitimme jo lain ensimmäisen käsittelyn, mutta lakia pallotellaan vielä edes takaisin eri EU-toimielinten välillä, joten asia ratkaistaan tulevalla vaalikaudella.

Verkkoneutraliteetista päätetään lopullisesti seuraavan viiden vuoden aikana.

Vieläkin tärkeämpää on se, että Euroopan Unionin koko tekijänoikeuslainsäädännön perusteet määritellään uusiksi tulevalla vaalikaudella. Aivan kirjaimellisesti kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, ja monet yritysten edunvalvojat pyrkivät lyttäämään valinnan- ja sananvapauden. Olemme kuitenkin jo oppineet olemaan heitä äänekkäämpiä ja menestyksekkäämpiä. On todellakin mahdollista saada pitkäaikaisesti varmistettua sananvapauden, viestintäsalaisuuden ja perusoikeuksien toteutuminen verkossa, ja täysin selvästi osoittaa että nämä oikeudet ovat vahvempia kuin voimakkaan, mutta nykyaikana pohjimmiltaan tarpeettoman viihdeteollisuuden kopiointimonopolit.

Tiedostonjakaminen voidaan laillistaa ja kopiosuojaukset kieltää seuraavan viiden vuoden aikana.

Verkon tulevaisuudesta päätetään kuuden viikon kuluttua. Euroopan tapahtumat vaikuttavat muuhun maailmaan. Jos kulttuurin ja tiedon jakaminen laillistetaan Euroopassa, sitä ei voida missään muuallakaan täysin kieltää. Nykypäivän naurettavan tekijänoikeusjärjestelmän kumoamiseen riittää yhdenkin maan päätös. Kunhan tiedostonjakaminen laillistetaan, ja tosiaankin painotan sen olevan aivan mahdollista, vaatimukset kovemmista keinoista tekijänoikeuksien rikkojia vastaan valuvat tyhjiin.

En halua käyttää TorrentFreakin [kolumnin alkuperäinen julkaisupaikka] palstoja vain yritykseen saada lisää ääniä piraattipuolueille. Se olisi tämän arvokkaan palstatilan väärinkäyttöä, eikä siihen ole tarvettakaan kun kaikki muutenkin tietävät, että olen piraattiliikkeen perustaja, ja osaavat suhtautua teksteihini sitä kautta. Lähdin perustamaan piraattiliikettä siksi, että silloin oli, ja edelleenkin on, huutava pula poliitikoista, jotka antavat näille asioille riittävästi painoarvoa. Toisin sanoen, on huutava pula vaaleilla luottamustehtäviin valituista vapausaktivisteista, jotka ymmärtävät verkon tärkeyden.

Pyydänkin kaikkia Euroopassa asuvia äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa. Äänestä ehdokasta, joka ottaa nämä asiat tosissaan.

Ehdokkaan puoluetaustalla ei ole niin väliä. Kaikki samalla asialla olevat ihmiset toimivat joka tapauksessa yhteistyössä Euroopan parlamentissa, puolueesta riippumatta. Tarvitsemmekin parlamenttiin juuri yksilöitä, jotka ymmärtävät verkkoneutraliteetin, perusoikeuksien ja tekijänoikeusjärjestelmän uudistamisen päälle. Jos luet tätä, kuulut hyvin todennäköisesti siihen joukkoon, joka ymmärtää näiden asioiden olennaisen ja arkipäiväisen merkityksen yhteisessä tulevaisuudessamme.

Toukokuussa valta on käsissämme. Pyydän vain, että olet mukana päättämässä.

Käännös: Piraattipuolue. Tekstin ja suomennoksen lisenssi: CC-by-nc
Kuva: Carl Johan Rehbinder / Wikimedia Commons (CC-by-sa)

Arhinmäki herätti henkiin tekijänoikeuslobbareiden sensuurilain

Itsekin elättelin viime eduskuntavaalien jälkeen toiveita, että Paavo Arhinmäki saattaisi kulttuuriministerinä tuoda edes hieman järkeä tekijänoikeuslakiin. Maanantaina pidetyn vuosittaisen tekijänoikeusfoorumin myötä nämä toiveet ovat karisseet. Arhinmäen retoriikka on kaunista, mutta teot rumia.

Arhinmäki kertoi maanantaiaamuisessa puheessaan ministeriön hänen pyynnöstään käynnistämästä tekijänoikeuslain muutosselvityksestä. Ajatuksia esittelivät ministeriön virkamiehet tarkemmin myöhemmin päivällä.

Puheissaan Arhinmäki on suhtautunut kielteisesti verkkosensuuriin, siis sivustoille pääsyn estämiseen tekijänoikeuksien rikkomisen perusteella. Hän ei kuitenkaan taannoin reagoinut mitenkään, siis esimerkiksi esittänyt lainmuutoksia, kun The Pirate Bay sensuroitiin nykyisen lain puitteissa. (Sensuuri ei toki käytännössä ole erityisen tehokas, mutta tämä on sivuseikka.)

Nyt Arhinmäen johdolla suunnitellaan, ei suinkaan sensuurin vähentämistä, vaan helpottamista. Kaavailtujen muutosten myötä tekijänoikeusjärjestöjen olisi helpompi vaatia ulkomaisia nettisivustoja pysyvästi sensuroiduiksi. Tällä hetkellä sensuuri on periaatteessa väliaikainen toimenpide, joka edellyttää kanteen nostamista myös sensuroitavaa verkkopalvelua vastaan, ja joka pitää hakea jokaisen teleyrityksen osalta erikseen. Ehdotettujen muutosten myötä toimenpiteestä tulisi pysyvä, ja sen voisi hakea kerralla kaikkia teleyrityksiä koskien.

Ehdotus on tältä osin käytännössä sama kuin pari vuotta sitten Musiikkituottajien Lauri Rechardtin johdolla suljettujen ovien takana viimeistä pilkkua myöten valmisteltu lakiehdotus, jonka Piraattipuolue tuolloin vuoti julkisuuteen.

Kyseisen ehdotuksen keskeisiä pointteja olivat juurikin, että sensuuria ei olisi sidottu kanteen nostamiseen verkkopalvelua vastaan, ja että sen voisi hakea kerralla kaikkia teleyrityksiä kohtaan. Juuri näitä samoja seikkoja korostivat ministeriön virkamiehet esitellessään kaavailtuja muutoksia nyt tekijänoikeusfoorumissa!

Lisäksi ministeriössä pohditaan jostain käsittämättömästä loukosta esiin putkahtanutta ehdotusta piratismiin liittyvän verkkoliikenteen hidastamisesta. Apuna käytettäisiin deep packet inspection -menetelmää, joka ei suinkaan ole ongelmaton yksityisyyden suojan suhteen. Ongelmavyyhti pikemminkin. Teleyritysten järjestön Ficomin edustaja suhtautuikin omassa puheenvuorossaan ideaan nihkeästi.

Ehkä tässä on jokin sellainen tausta-ajatus, että ehdotetaan niin älyttömiä keinoja, että ne tarkemmassa tarkastelussa osoittautuvat mahdottomiksi toteuttaa. Siten säilytettäisiin kasvot sekä tekijänoikeusjärjestöihin että nuoreen äänestäjäkuntaan päin. Toivossa on hyvä elää. Tekojen tasolla Arhinmäki kuitenkin toistaiseksi siis siunaa nettisensuurin.

Taannoin eduskunnan käsittelyssä oli niin kutsuttu varoituskirjelaki, joka raukesi vaalikauden päättymiseen. Laissa teleyritykset olisi valjastettu lähettelemään piratismista epäillyille varoituskirjeitä ilman mitään ”turhaa” oikeuskäsittelyä. Tekijänoikeusfoorumissa tehtiin nyt selväksi, että tätä lakia ei ole tulossa. Musiikkituottajien Lauri Rechardt kyllä ilmoitti edelleen toivovansa sellaista.

Nykyinen tekijänoikeusjärjestöjen kiristyskirjetoiminta Nalle Puh -läppärien takavarikointeineen saa kuitenkin Arhinmäen puolesta jatkua. Sitä ei esitetä mitenkään rajoitettavaksi.

Ministeriö aikoo kuitenkin selvittää, olisiko yksityishenkilöille koituvia seuraamuksia tekijänoikeusrikoksista tarvetta kohtuullistaa. Tämä on ehdotukseen kirjattu sen verran ympäripyöreästi, ettei mitään todellista muutosta kannata toivoa. Ehdotuksessa esitetty ajatus siitä, että rikosasioiden sovittelua voitaisiin soveltaa nuoriin tekijänoikeusrikollisiin, olisi käytännössä hyvin vähämerkityksinen. Jättikorvauksia se ei varsinaisesti estäisi. Nykyiselläänkin korvauksia voidaan sovitella, mutta sehän on täysin tekijänoikeusjärjestöistä ja viihdeteollisuudesta kiinni paljonko haluavat sovitella, ja niin olisi kyseisen muutoksen jälkeenkin.

Arhinmäki syytti puheessaan epäsuorasti Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen laatijoita harhaanjohtamisesta: ”aloitteeseen on kirjattu sisään paljon sellaisia esityksiä, jotka eivät ole käynyt ilmi aloitteen lyhyessä esittelyssä”. Arhinmäki myös vältti ottamasta mitään kantaa aloitteen sisältöön. Kannan ottaminen olisi ”kansalaisaloitteen ideaa vastaan”, koska ideahan on juurikin ohittaa ministeriövalmistelu viemällä asia suoraan eduskuntaan.

Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite jätetään eduskunnalle 26.11., jolloin asiasta järjestetään myös monipuolinen seminaari. Aloitteen lähetekeskustelu varmaankin nähdään ennen joulua, ja sen valiokuntakäsittely sijoittunee helmi-maaliskuulle. Toivo kohdistuu nyt tähän aloitteeseen. Mikäli aloitteen käsittelyn aikana valiokunta ilmaisee esimerkiksi paheksuntansa joistakin kohtuuttomista rangaistuksista tai kyseenelaistaa verkkosensuurin mielekkyyden, saattaisi tällä olla merkittävä vaikutus ministeriön suunnitelmiin.

Tärkeää on, että sivistysvaliokuntaan päätyy tällä kertaa kuultavaksi oikeasti monipuolinen asiantuntijajoukko.

Se olisi uutta.

Eduskunta on nimittäin juuri hyväksymäisillään erään tekijänoikeuslain muutospaketin. Sitä käsiteltäessä valiokunta kuuli pelkästään tekijänoikeusjärjestöjen ja viihdeteollisuuden lobbareita. Tämä siitä huolimatta, että niinkin hiljattain kuin viime keväänä julkisuudessa heräsi arvostelua valiokunnan yksipuolisia kuulemisia kohtaan.

Nyt eduskunnasta putkahtavassa paketissa on itse asiassa jotain hyvääkin. Niin sanottuihin orpoteoksiin liittyviä ongelmia vähennetään. Mediayhtiöt saavat myös mahdollisuuden helposti uudelleenjulkaista reilua kymmentä vuotta vanhempaa aineistoa vaikkapa verkkoarkistoissa. Näin historianopiskelijan näkökulmasta se on merkittävä muutos, joka parantaa arkistoaineistojen saatavuutta.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Tähän lainmuutokseen liittyy myös musiikkiäänitteiden suojan (nk. lähioikeuksien) pidentäminen 50:stä 70:een vuoteen.

Autojen satelliittipaikannus on torjuttava

Ajatus autojen satelliittipaikannukseen perustuvasta verotuksesta on kohdannut kritiikkiä. Suunnitelman keskeistä yksityisyysongelmaa on kuitenkin käsitelty lähinnä sivuasiana.

Sanakirja määrittelee [1, 2, 3] totalitarismin järjestelmäksi, jossa valtio pyrkii hallitsemaan kaikkia elämänalueita. Totalitarismissa valta ”ulottuu alueille, jotka länsimaissa yleensä käsitetään kansalaisten yksityiselämään kuuluviksi”.

Kylmän sodan aikana kansalaisten laajamittainen valvonta nähtiin itäblokin epädemokraattisten järjestelmien ominaispiirteenä. Kylmän sodan päätyttyä katosi tarve ylläpitää tätä viholliskuvaa. Samalla länsimaiden turvallisuuskoneistoilta katosivat melkein kaikki pidäkkeet kansalaisten valvonnan suhteen. Kun ei ollut pahaa vertailukohtaa idässä, valvonnan lisäämistä alettiin propagoida hyvien arvojen puolustamisena.

Passien sormenjälkirekisterin myötä Suomi astui jo askeleen totalitaariseen suuntaan. Vastaavaa rekisteriä ei suinkaan joka EU-maassa toteutettu. Autolla liikkumisen satelliittipaikannus olisi vielä paljon suurempi yksityisyyden loukkaus.

Asiaa ei voi verrata kännyköiden paikantamiseen. Kännykän saa halutessaan helposti pois päältä. Lisäksi sen saa paikantaa vain rikostutkintaa tai pelastamista varten. Verotuksen tehostaminen ei ole riittävä peruste luoda mittasuhteiltaan järisyttävää kyttäysjärjestelmää. On toki myös kyseenalaista, miten verotus tehostuisi. Meillä on jo auton käyttöön perustuva vero, jota kutsutaan polttoaineveroksi.

Autojen satelliittipaikannusta ja vastaavia suunnitelmia voisi luonnehtia pehmeäksi totalitarismiksi. Niissä ei käytetä raakaa väkivaltaa, mutta kylläkin heikennetään ihmisoikeuksien tasoa lakiin perustuvalla pakolla.

Autojen pakollinen satelliittipaikannus ulottaisi valtion valtaa alueelle, joka aiemmin on länsimaissa yleensä käsitetty kansalaisten yksityiselämään kuuluvaksi. Yksityisyysongelma ei ole kilometriverotuksen sivujuonne, jonka voi kuitata parilla lauseella. Se on ydinkysymys, jonka myötä koko suunnitelma muuttuu täysin mahdottomaksi hyväksyä.

Suunnitelmaa käsittelevän työryhmän raportti valmistuu vuoden loppuun mennessä. Silloin selviää, kuinka tosissaan pakollista satelliittivalvontaa ollaan esittämässä.

Piraatitko friikkejä?

Jussi Ahlroth kirjoitti Helsingin Sanomien verkkosivujen kolumnissaan piraateista sanoen, että olemme oikeassa, mutta silti friikkejä. Tässä hieman kirjoituksen herättämiä ajatuksia.

”Salaliittoteorioista on vähän mennyt maku. Ei jaksa enää naureskella spekulaatioille kaikkialle piilotetuista seurantajärjestelmistä”, toteaa Ahlroth viitaten jatkuvasti paljastuviin uusiin vakoiluskandaaleihin.

Maailmanlaajuiset seurantajärjestelmät eivät ole pitkään aikaan olleet mitään spekulaatioita vaan selkeitä tosiasioita. Euroopan unionin raportti totesi jo vuonna 2001, että Yhdysvaltain NSA:lla oli Echelon-niminen maailmanlaajuinen teleliikenteen valvontajärjestelmä. Raportti on ollut koko ajan kenen tahansa luettavissa verkossa. Kesällä paljastunut Prism on käytännössä vain seuraavan sukupolven versio Echelonista. Harmi, että Ahlrothin yleissivistyksessä on ollut tässä kohtaa aukko.

Vuonna 2008 Piraattipuolue onnistui nostattamaan hieman julkista keskustelua Ruotsin armeijan tiedustelun FRA:n harjoittamasta vakoilusta. FRA oli harjoittanut vakoilua aiemmin laittomasti, mutta hommasta haluttiin tehdä laillista, ja asiasta säädettiin laki. FRA saa vakoilla kaikkea ulkomailta tulevaa Ruotsin kautta kulkevaa viestintää, siis käytännössä kaikkien suomalaisten verkkoviestintää, ilman mitään rikosepäilyjä tai tuomioistuimen päätöksiä.

FRA:lla oli tuolloin yksi maailman tehokkaimmista supertietokoneista – parhaimmillaan maailman viidenneksi tehokkain. Miksihän Ruotsin kokoisen maan tiedustelu oli sellaisen hankkinut? Päivänselvästikin siihen, että sillä saisi käsiteltyä paljon tietoja, joilla voisi käydä kauppaa jonkun muun kanssa. Kenenkähän muun? Epäilemättä Yhdysvaltojen. Tämä oli kaikille asiaa seuraaville aivan selvää jo vuonna 2008. Kuinka ollakaan, nyt on Euroopan parlamentin selvittelyissä paljastunut, että FRA on tehnyt tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltain NSA:n ja brittien GCHQ:n kanssa.

Piraatit peräänkuuluttivat jo vuonna 2008, että Suomen pitäisi ohittaa Ruotsi ja rakentaa telekaapelit suoraan Saksaan. Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen vaati pari kuukautta sitten samaa. Friikkiä?

Ihan kiva, että suurempi yleisö on herännyt vihdoin tähän asiaan. Mutta silloin kun te piditte niitä salaliittoteorioina, oli jo selvää että kyse on ihan faktoista. Erityisen hälyttävää on, että ilmeisesti nämä asiat tulivat puolustusministerillekin täysin yllätyksenä. Kannattaisi ehkä pitää silmät vähän paremmin auki tulevaisuudessa tällaisten ilmiöiden varalta.

Nyt kannattaisi toimittajien kysellä vaikkapa sitä, mitä Suomessa toimivat Viestikoelaitos (FRA:n vastine Suomessa) ja pääesikunnan tiedusteluosasto tekevät. Epäilemättä vakoilevat samalla tavalla ulkomailta tulevaa viestintää, toki paljon pienemmin resurssein. Varmasti saavat myös tietoja FRA:lta. Veikkaisinpa, että vakoilevat myös kotimaisia tahoja, laittomasti.

Paheksuin vuonna 2009 Helsingin Sanomien mielipidepalstalla ja vuonna 2011 eräässä ihmisoikeusseminaarissa sitä, että valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta oli unohdettu yksityisyysasiat kokonaan. Seminaaripuheenvuorossani viittasin Echelon-järjestelemään ja valittelin myös, ettei salaisten pakkokeinojen käyttöä valvota Suomessa. Jälkimmäinenkin asia pomppasi viimein kesällä laajasti julkisuuteen.

Yksityisyydensuoja on yhtä tärkeä ihmisoikeus kuin kaikki muutkin, mutta se on jatkuvasti jätetty täysin huomiotta, vaikka tiedossa on ollut monta vakavaa yksityisyysuhkaa.

Piraatit ja PR

Ahlroth moitti piraatteja myös huonosta pr-strategiasta lapsipornografian levittämisen estotoimia koskevan lain suhteen. Varsinainen kampanja lakia vastaan tapahtui ennen kuin puoluetta oli edes perustettu. Olemme kyllä asiasta sittemmin puhuneet.

Kyse on laista, josta Keskusrikospoliisi lausui ennen sen hyväksymistä: ”laki ei valitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan”. Perkasin lain ja sen soveltamisen huonoja puolia hiljattain blogikirjoituksessa. Kukaan ei tullut kommenteissa friikiksi haukkumaan. Vasemmistonuorten aktiivi Saara Huttunen sen sijaan kommentoi: ”Lähdetään kyllä vaarallisille vesille jos linkin (kirjallisessa muodossa taikka klikattavana) levittäminen on yhtä kuin lapsipornon levittäminen.” No, friikkiporukaksi jotkut Vasemmistonuoriakin nimittävät. Kokoomusnuorista nyt puhumattakaan!

Ahlroth piti ”friikkiyden” ilmentymänä myös sitä kun Piraattipuolue totesi, ettei Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite mene tarpeeksi pitkälle. Vaan mitäpä tekijänoikeuksien asiantuntija, professori Tuomas Mylly kirjoitti aloitteesta pari päivää sitten? Näin: ”Aloite ei ehkä mene kaikilta osin riittävän pitkälle.” Friikki mikä friikki.

Mitä ihmeen hyötyä piraateille olisi ollut pelkästä aloitteen kiittelemisestä? Lähes kaikkien eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöt olivat jo sen takana. Oli tärkeää muistuttaa, ettei aloite toteuttaisi Piraattipuolueen perusvaatimuksia. Tekijänoikeusjärjestöt yrittävät leimata aloitteen ”piraattialoitteeksi”. Totta kai meidän pitää sanoa, ettei se ole piraattialoite, kun se ei ole.

Ahlroth tuntui kolumnissaan ottavan ymmärtävän, jopa eräiltä osin puoltavan asenteen piraatteihin. Tähän nähden on valitettavaa, että hän käytännössä lähinnä levitti puolueesta huonosti perusteltuja stereotypioita sen sijaan, että olisi syventynyt aiheeseen hieman paremmin.

Äärimmäiset linjaukset?

Piraattipuolueen ”on tehtävä politiikkaa, jota valtavirta ymmärtää ja luovuttava äärimmäisimmistä linjauksistaan”, väittää Ahlroth.

Höpö höpö. Mikään uusi poliittinen liike ei ole koskaan menestynyt sillä, että se olisi kiltisti mukautunut olemassaolevaan poliittiseen keskusteluun. Uudet poliittiset liikkeet menestyvät pyrkimällä aggressiivisesti muokkaamaan uusiksi ne raamit, joiden sisällä joistakin asioista keskustellaan. Näin toimi viimeksi perussuomalaiset ja menestyi. Valtavirtaan mukautuneiden vihreiden kannatus sen sijaan on jämähtänyt paikoilleen. Ongelma on ennemminkin, että Piraattipuolue ei ole ollut riittävän aggressiivinen.

Mitä tulee valtavirtaan, NSA-paljastusten myötä valtavirta on yksityisyysasioissa tullut kohti piraatteja. Samoin on tapahtumassa tekijänoikeuksien suhteen sekä taloustieteen että oikeustieteen piirissä.

Me ”friikit” olemme ”äärimmäisillä linjauksillamme” onnistuneet pääsemään Euroopan parlamenttiin Ruotsista, kansalliseen parlamenttiin Islannissa ja Tsekeissä ja useisiin osavaltioparlamentteihin Saksassa.

Ahlroth toteaa, että ”kriisiaikana yksityisyydensuojan rajat saattavat hyvinkin muuttua – muistan kuulleeni sen jo vuosia sitten vihreiden Jyrki Kasvilta”. Vihreiden Jyrki Kasvi vain sattui tippumaan eduskunnasta, koska vihreät osoitti epäuskottavuutensa hänen ydinkannattajakuntansa kannalta tärkeissä asioissa. Äänivuotoa tapahtui mitä ilmeisimmin ainakin Piraattipuolueen Pasi Palmulehdolle. Palmulehto oli eduskunnan ulkopuolisten puolueiden valtakunnallinen ääniharava.

Kasvi oli hallituspuolueen edustajana muun muassa hyväksymässä kansallista passinhaltijoiden sormenjälkirekisteriä, josta nyt on viime viikkoina käyty Helsingin Sanomien yleisönosastossa kriittistä keskustelua.

Mainittakoon, että eräs saksalainen piraattinuori oli kesällä aivan äimän käkenä kun kerroin, että Suomessa nämä passien sormenjäljet tosiaan kerätään rekisteriin. Saksassa sellainen ei ikinä olisi onnistunut, sillä saksalaiset ovat, tutkimusten mukaan, eurooppalaisista kiinnostuneimpia yksityisyydestään (ks. raportti Attitudes on Data Protection and Electronic Identity in the European Union, taulukko s. 21, vrt. erityisesti Saksa ja Suomi).

Suomessa vihreät ajoi yksityisyyden suojan kannalta täysin katastrofaalisen autojen satelliittivalvontahankkeen nykyiseen hallitusohjelmaan ja Oras Tynkkynenkin tukee ideaa. Vihreät, jos joku, on kansalaisten massavalvontaa koskevilla ”äärimmäisillä linjauksillaan” ajautumassa marginaaliin.

Tarvitaanko Piraattipuoluetta?

”Sillä vaikka piraatit ehkä niin uskovat, suomalaiset eivät Piraattipuoluetta eduskuntaan välttämättä tarvitse”, Alroth toteaa.

Jyrki Kasvin eduskunnasta putoamisen myötä lopahti käsittääkseni myös eduskunnan vapaamuotoisen tietoyhteiskuntaryhmän toiminta. Ei siellä kukaan tällä hetkellä huolehdi näistä asioista. Vihreät ovat aivan kipsissä insinööri- ja kukkahattusiipiensä välisten kitkojen vuoksi. Sieltä ei mitään hyviä tietoyhteiskunta-aloitteita ole tulossa. Jonkin verran hyviä paikallisia vaikuttajia puolueessa toki on.

Kokoomuksessa kansanedustaja Lasse Männistö taustajoukkoineen yrittää ajaa jotain myönteistä puolueen ohjelmaan ensi kesän puoluekokouksessa. Jos siitä ylipäänsä tulee mitään, niin laimeaa se tulee olemaan. SDP, Keskusta ja Perussuomalaiset ovat vielä paljon surkeammassa jamassa. Niissä eletään täysin menneessä maailmassa. Vasemmistoliiton kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei ole juuri mitään myönteistä saanut aikaan, ja hänkin saattaa vielä Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen käsittelyn yhteydessä kyyristyä tekijänoikeusjärjestöjen paineen alla.

Suomi ja koko Eurooppa ovat viime vuosina jääneet jälkeen tietoyhteiskunnan kehityksessä ja verkon kaupallisten mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Olin hiljattain kuuntelemassa Aalto-yliopiston professori Erkki Ormalan aihetta koskevaa esitystä Helsingin Edistyskokoomuksen tilaisuudessa. Ormala valitteli muun muassa ylitiukkoja tekijänoikeussäännöksiä, jotka ovat liiaksi rajoittaneet verkkopalveluiden ylläpitäjien vastuuvapautta. Esityksen voisi aikalailla sellaisenaan kopioida Piraattipuolueen eurovaaliohjelmaksi. No, ehkä Ormalakin on friikki.

Ormalan tai muidenkaan kriittiset näkemykset eivät ole vielä osa politiikan valtavirtaa. Piraattipuoluetta tarvitaan nimenomaan linjauksineen, jotka yleissivistymättömille ja naiiveille silmille saattavat näyttää ”äärimmäisiltä”. Piraatit ovat tärkeä osa sitä monipuolista joukkoa ihmisiä, joka pyrkii tekemään niistä valtavirtanäkemyksiä.

Järkeä tekijänoikeuslakiin ei ole ”piraattialoite”

Tekijänoikeuspamppu Lauri Kaira lyttäsi eilen Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen ”piraattialoitteena”. Kairan taktiikkana on siis ”syyllistäminen assosiaatiolla” -niminen argumentaatiovirhe: piraatit ovat pahoja, Järkeä tekijänoikeuslakiin on piraattialoite, siispä se on paha aloite. Yrityksenä on puijata kansanedustajat vastustamaan koko aloitetta.

Tässä syitä, miksi Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei ole piraattialoite:

  • Piraattipuolue ei ollut järjestönä mukana aloitteen valmistelussa. Aloite on monista eri taustoista tulevien kansalaisaktiivien työn tulos, kuten viikko sitten haastattelussa totesin. Puolue ei ole myöskään rahallisesti tukenut aloitetta.
  • Piraattipuolue on toki kannattanut aloitetta, koska jos aloite menisi läpi, 9-vuotiaiden tyttöjen läppäreitä ei enää voitaisi käydä takavarikoimassa, eikä tavallisille kansalaisille lätkiä satojen tuhansien eurojen vahingonkorvaustuomioita. Tämä ei tee aloitteesta piraattialoitetta, tai jos tekee, niin sitten suurin osa suomalaisista on piraatteja, koska suurin osa suomalaisista taitaa olla näistä tekijänoikeuslain ylilyönneistä samaa mieltä Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen kanssa.
  • Piraattipuolue vaatii teosten (epäkaupallisen) jakamisen laillistamista. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolue vaatii The Pirate Bayn sensuroinnin lopettamista. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolue vaatii tekijänoikeuden suoja-ajan lyhentämistä. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolueen näkemys aloitteesta onkin: ”Aloitteeseen on kohdistettu perusteetonta arvostelua siitä, että se suhtautuisi sallivasti piratismiin. Piraattipuolueen tavoitteiden näkökulmasta syytökset eivät pidä paikkaansa, vaan aloitteen tavoitteet ovat varovaisia.”
  •  
    Lauri Kaira väittää kirjoituksessaan, että aloitteen kannattajat olisivat valehdelleet väittäessään lataamisen vertaisverkosta olevan yhtä vakava rikos kuin kuolemantuottamus.

    Oikeasti Kaira on se, joka tässä johtaa ihmisiä harhaan. Käytännössä kaikki musiikkia vertaisverkosta lataavat myös samalla jakavat teoksia. Sen 9-vuotiaan tytön läppäri käytiin takavarikoimassa juuri sen takia, että häntä epäiltiin tekijänoikeusrikoksesta, kun hän latasi ja samalla jakoi yhtä levyä. Tekijänoikeusrikoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, sama kuin kuolemantuottamuksen.

    Aloitteessa todetaan: ”Esitys pyrkii selventämään tekijänoikeuslain (404/1961) sisältöä siten, että laissa palataan ennen vuoden 2005 rikos- ja tekijänoikeuslakiuudistusta vallinneeseen tilaan siinä määrin kuin asiaa säätelevät direktiivit antavat Suomelle kansallista liikkumatilaa.”

    Sikäli kuin olen ymmärtänyt, niin eivät tekijät ennen vuotta 2005 olleet mitenkään ”lainsuojattomia”, kuten Kaira pelottelee aloitteen vaikutuksista puhuessaan.

    ”Esityksen mukaan laista poistettaisiin kielto tehdä kopioita laittomasta lähteestä”, Kaira toteaa. Tämä on totta, mutta tässä vain palattaisiin vuotta 2005 edeltäneeseen tilanteeseen. Peruste on se, että on kohtuutonta odottaa kansalaisten tietävän mikä video YouTubessa sattuu olemaan sinne laillisesti ladattu ja mikä laittomasti. Varsinaiseen piratismiin tämä ei vaikuta, koska käytänössä kaikki vertaisverkoista lataavat myös samalla jakavat, ja jakaminen olisi edelleen laitonta.

    ”Mikäli aloite menisi läpi, myöskään piratismin uhriksi joutunut ei voisi enää selvittää piraatteja levittävän nettiliittymän omistajaa”, väittää Kaira. Tämä pitää paikkansa vain sikäli, että tavallisten yksityishenkilöiden ahdistelu varoituskirjeillä loppuisi. Sen sijaan merkittäviin netin piraattipalveluihin voitaisiin edelleen puuttua. Huomauttaisin myös, että nykyisellään vaikkapa netin kautta laittoman uhkauksen kohteeksi joutunut ei saa omin päin oikeudelta teletietoja, vaan asian hoitaa poliisi.

    Lauri Kaira ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen Antti Kotilainen eivät aja tavallisen pienituloisen suomalaisen luovan työn tekijän asiaa. He ajavat viihdeteollisuuden kansainvälisten suuryritysten asiaa. Ne haluavat pelottelulla alistaa tavalliset ihmiset nöyriksi kuluttajiksi ja kontrolloida mitä nämä tietokoneillaan tekevät ja mitä palveluja käyttävät. Eduskunnassa on perinteisesti kunneltu lähinnä viihdeteollisuuden lobbareita, kuten Helsingin Sanomat taannoin uutisoi.

    Suomessa ja monissa muissakin Euroopan maissa nettipalvelujen tarjoajilla on paljon kapeampi vastuuvapaus kuin Yhdysvalloissa. Muun muassa tämän vuoksi merkittävimmät nettipalvelut tulevat Yhdysvalloista ja rahat menevät sinne. Tämä ei ole mikään pelkkä piraattien huoli. Aalto-yliopiston professori Erkki Ormala puhui samasta asiasta juuri pari viikkoa sitten Helsingin Edistyskokoomuksen järjestämässä tilaisuudessa.

    Muutamille viihdeteollisuuden suuryrityksille ylitiukasta tekijänoikeuslaista on hyötyä, koska ne voivat sitä kautta kiristää nettipalveluita erilaisilla oikeusuhkailuilla, tukahduttaa kilpailun ja ohjata kaikki kuluttajat omiin palveluihinsa. Sillä asialla nämä laurikairat ja anttikotilaisetkin ovat.

    Bradley Manningille tuomio — synkkä päivä länsimaiselle oikeusvaltiolle

    Kuten odotettua, tietovuotaja Bradley Manning todettiin syylliseksi. Tuomion pituus selviää tänään, todennäköisesti kymmeniä vuosia, mahdollisesti jopa 130 vuotta. Odotettua mutta silti hyvin surullista.

    Ainoa syyte, josta olisi teoriassa voitu tuomita kuolemantuomio, kaatui, mikä on saanut amerikkalaisen median esittämään tuomio lähtökohtaisesti positiivisessa valossa. Suomalainen media lähti samalla nuotilla, mutta onneksi retoriikka muutti suuntaa neutraalimmaksi.

    Siinä ei ole nimittäin juuri mitään riemuittavaa, että kaikkein räikein ja kuvottavin syytekohta kaatui oikeudessa, kun joka tapauksessa tuomio tulee olemaan äärimmäisen kova. Ei, tämä tuomio on äärimmäisen surullinen, kuten koko oikeusprosessi.

    Tarkoitus on tietenkin pelotella kaikkia niitä, jotka harkitsevat arkaluonteisten tietojen paljastamista.

    Bradley Manning paljasti Wikileaksin kautta äärimmäisen tärkeitä Irakin sotaan ja terrorisminvastaiseen sotaan liittyviä tietoja. Ne sisälsivät todisteita sotarikoksista sekä hallinnon valheista. Tietovuodot saivat monet amerikkalaiset kyseenalaistamaan hallituksen virallisen propagandan sekä sotatoimet kokonaisuudessaan aivan uudella tavalla.

    Manning teki mitä näki välttämättömäksi kun valtio selkeästi valehteli ja salasi sotarikoksia. Teon taustalla ei ollut minkäänlaista omaa etua. Pidän häntä sankarina, mutta silti jokaisen kansalaisen tulisi olla valmis toimimaan samalla tavalla.

    Yhdysvaltain hallinto väittää hanakasti, että tietovuodot ovat vaarantaneet sotajoukkoja ja tiedustelupalvelun turvallisuutta. He eivät ole kuitenkaan onnistuneet esittämään minkäänlaista edes suuntaa antavaa perustelua väitteelleen. Tämä perustelu sotarikosten salaamiselle kuulostaa muutenkin täysin pöyristyttävältä.

    Kansallinen turvallisuuden ylläpitäminen on toki tärkeää. Kansainvälistä terrorismia vastaan tulee taistella. Minusta on kuitenkin selvää, että elämme maailmassa, jossa tyrannian uhka on terrorismin uhkaa voimakkaampi ja todellisempi. Erittäin vakavaa on, että nämä kaksi uhkaa toimivat käsi kädessä.

    Manningia pidettiin vankeudessa ennen tuomiota yhteensä 1161 päivää. Tästä ajasta hän vietti yhdeksän kuukauden ajan eristyssellissä sellaisissa olosuhteissa, joita asiantuntijat ovat hyvästä syystä kutsuneet kidutukseksi. Minusta ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että Bradley Manningia kidutettiin aktiivisesti ja tarkoituksellisesti noiden yhdeksän kuukauden aikana.

    Kaikki tämä on tehty, jotta välitettäisiin kaikille selkeä viesti: meille ei ryppyillä. Mafia toimittaisi viestin kenties hieman toisin.

    Toivon että pelottelu ei toimi, vaan että tapahtuu jotain päinvastaista. Toivon että tämän tapauksen räikeä epäoikeudenmukaisuus ja kafkamaisuus innoittaa kansalaisia taistelemaan valppaammin hallitustensa rikoksia vastaan ja paljastamaan niitä aina kun mahdollista.

    Tarvitsemme YK-tason yhteistoimintaa tietovuotajien suojelemiseksi, jotta yhtä valpasta valtiota ei voitaisi painostaa mielivaltaisesti. Askeleina tähän on kehittää kansallista lainsäädäntöä, esimerkiksi ’Lex Snowden’ olisi hyvä alku, sekä työskennellä EU-tasolla samojen periaatteiden puolesta. Vahvemmat kansalaisoikeudet ovat sellainen ideaali, jonka eteen soisi Unionin tekevän voimakasta yhteistyötä.

     

     

    Puoluekokous takana

    Viime viikonloppuna 6.–7.7. pidettiin Espoossa Piraattipuolueen kokous, jossa puolueohjelmaa uudistettiin laajalti. Entisen puolueohjelman tilalle rakennettiin useampaan ohjelmaan jakautuva kokonaisuus. Kaiken pohjalla on periaateohjelma, jossa luonnehditaan piraattien ajatusmaailmaa yleisemmällä tasolla. Siinä määritellään puolueen politiikan lähtökohdat yksilönvapauksista, yhdenvertaisuudesta, avoimesta ja demokraattisesta yhteiskunnasta sekä maltillisesta taloudenhoidosta.

    Periaateohjelman ympärille rakentuvat erityisohjelmat:

    Yksilönvapausohjelma ottaa rohkeasti kantaa yksilönvapauksien lisäämiseksi holhousyhteiskuntaa vastaan. Yksilönvapausohjelma lienee ainakin Suomessa ensimmäinen laatuaan.

    Tietoyhteiskuntaohjelma sisältää piraattien perinteiset kannat tekijänoikeuksiin, patentteihin, julkisiin ohjelmistohankkeisiin, avoimuuteen ja demokratian kehittämiseen. Mukana ovat nyt myös vaatimukset tieteen ja taiteen riippumattomuuden puolesta sekä konkreettisia toimia koulutuksen kehittämiseksi tietoyhteiskunnan tarpeisiin.

    Talous-, kunta- ja perusturvaohjelmassa määritellään puolueen talouspolitiikan peruslinja sekä otetaan kantaa demokraattisemman ja kuntien itsemääräämisoikeutta paremmin kunnioittavan kuntauudistuksen puolesta. Tähän ohjelmaan sisältyy myös selkeämpi kanta perustulon puolesta.

    Eurooppa-ohjelmassa määritellään Piraattipuolueen kanta jäsenvaltioiden ja EU:n suhteisiin, otetaan kantaa EU:n demokratian ja avoimuuden parantamiseksi sekä EU:n budjetti- ja talouskysymyksiin. Eurooppa-ohjelma tarjoaa hyvät lähtökohdat vuoden 2014 toukokuussa pidettäviin Euroopan parlamentin vaaleihin.

    Puolueen ohjelmista käytiin kokouksessa lähes 200 äänestystä, joten menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin saamme puhtaaksikirjoitettua kaikki ohjelmat. Heinä-elokuun aikana lähetämme ohjelmia koskevia lehdistötiedotteita ja julkaisemme uusia kantoja perustelevia blogikirjotuksia.

     

    Piraattipuolueen eurovaaliehdokkaat valittu

    Jäsenäänestys Piraattipuolueen vuoden 2014 eurovaaliehdokkaista on päättynyt. Kuten monilla muillakin aloilla, pyrkii puolue näyttämään esimerkkiä käyttäessään moderneja työkaluja myös ehdokkaidensa valinnassa. Puolueen jäsenet äänestivät ehdokkaista verkon välityksellä siirtoäänivaalitavalla (STV). Jokainen saattoi äänestää enintään neljää ehdokasta. Äänestyksessä annettiin 304 ääntä.

    Ehdokkaittemme joukosta löytyy paljon vakuuttavaa ymmärrystä tietoyhteiskunnasta sekä aitoa huolta perusoikeuksien toteutumisesta. Juuri paljastuneiden vakoiluskandaalien myötä on yhä tärkeämpää, että EU olisi aktiivinen yksityisyyden puolustaja. Olen ylpeä ehdokasjoukostamme! Lisää voit lukea lehdistötiedotteesta.

    Ehdokkaita valittiin jäsenäänestyksessä 20, mikä on enimmäismäärä, jonka puolue voi eurovaaleissa Suomessa asettaa. Ehdokkaiden iät vaihtelevat 24:sta 64:een vuoteen. Ehdokkaita on Helsingistä, Espoosta, Tampereelta, Turusta, Jyväskylästä, Mikkelistä, Loviisasta ja Rovaniemeltä.

    Onnea valituille ehdokkaille tuleviin eurovaaleihin!

    Äänestystulos on tarkistettu ja puolueen ehdokkaiksi on valittu seuraavat henkilöt:

    Kivistö Harri, Tampere
    Isomaa Mika Tampere
    Plommer Raoul, Helsinki
    Böök Mikael, Loviisa
    Morri Maria, Tampere
    Paalijärvi Janne, Espoo
    Hautakangas Ville,Helsinki
    Letonsaari Mika, Mikkeli
    Lampila Arto, Jyväskylä
    Pennanen Petrus, Helsinki
    Virtaperko Tuukka, Helsinki
    Zarrouk Mira, Helsinki
    Keronen Jiri, Turku
    Karvinen Tapani, Turku
    Hukkinen Janne P, Helsinki
    Purojärvi Jonna, Jyväskylä
    Apajalahti Ahto, Helsinki
    Sunde Peter
    Ryynänen Ari, Rovaniemi
    Immonen Satu, Helsinki

    Äänestyksestä ja sen käytännön järjestelyistä vastasi puoluehallituksen nimittämä vaalilautakunta, jonka jäseniä olivat Lasse Kärkkäinen (pj), Tiina Malinen (vpj), Pasi Palmulehto (sihteeri) ja Oskar Elmgren (varajäsen).

    Äänestystulosten raakadata
    Äänestystulosten laskentadata
    Äänestystulos
    Ehdokkaiden esittelyt

    Piraattien EU-linja?

    Tämä kirjoitus liittyy meneillään olevaan puolueohjelman uudistamiseen.

    Euroopan parlamentin vaalit pidetään loppukeväästä 2014. Piraattipuolueenkin on ennen vaalitaistoon lähtöä mietittävä, millaista EU:n ja kansallisvaltioiden suhdetta haluamme edistää. Kyse on demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle keskeisestä asiasta. Puoluekokouksessa 6.-7.7. käsiteltävään puolueohjelman uudistamisehdotukseen sisältyykin EU-linjauksia. Lähtökohtana on se, että puolueen jäsen- ja kannattajakyselyssä niistä jotka osasivat sanoa kantansa 45 % kannatti Suomen ja Euroopan unionin suhteen suunnilleen ennallaan pitämistä tai tiivistämistä, kun taas 55 % kannatti suhteen löyhentämistä (vähemmän asioita EU-tasolla, vähemmän sitovia päätöksiä).

    Ohjelmaehdotusta voisi kuvailla liberaaliksi EU-kritiikiksi, joka on vaihtoehto sekä nationalistiselle ja nurkkakuntaiselle EU-vastaisuudelle että ylikansallisten teollisuusintressien ja byrokratian palvonnalle.

    EU on yksi päätöksentekotaso muiden joukossa

    Ohjelmaesityksessä hylätään lähtökohta, että kansallisvaltio olisi ainoa lähtökohtaisesti oikeutettu päätöksenteon taso. Lähtökohtaisesti päätösvalta on yksilöillä. Päätösvalta, joka ei ole yksilöillä, tulee olla sillä taholla, joka pystyy kyseessä olevassa asiassa parhaiten huolehtimaan yksilönvapauksien ja perusoikeuksien turvaamisesta. Euroopan unioni on kunnallis- ja aluehallinnon sekä kansallisvaltioiden ohella yksi tällainen taho, jolla voi olla päätösvaltaa eri asioissa.

    Päätöksenteon on kaikilla tasoilla oltava kansanvaltaista. Ohjelman muutosesitykseen sisältyy myös parannuksia kansanvaltaisuuteen EU:n osalta (niistä ehkä lisää tulevissa blogikirjoituksissa).

    EU vastapainona suurvalloille ja ylikansallisille yrityksille

    EU:ta tarvitaan esimerkiksi vastapainoksi Yhdysvalloille, Kiinalle ja taloudelliselta mahdiltaan monia valtioita suuremmille suuryrityksille ja niiden yhteenliittymille.

    Kemikaalilaki ja päästökauppa ovat esimerkkejä ylikansallisiin ympäristö- ja terveyskysymyksiin liittyvistä toimista, joita tuskin olisi saatu aikaan ilman unionia. Unioni pyrkii myös torjumaan väärinkäytöksiä markkinoilla, mistä kuuluisimpana esimerkkinä lienevät Microsoftille asetetut sakot. Lisäksi EU:ssa on pyritty huolehtimaan yksityisyyden suojasta Yhdysvaltain vaatimuksia vastaan, mistä esimerkkinä pankkitietojen luovutuksesta käyty kiista, ACTA-sopimuksen kaatuminen sekä kiista tietosuojadirektiivistä unionin ja Yhdysvaltain välillä. Esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltain väliset alkavat kauppaneuvottelut tulevat olemaan taisteluareena tässä suhteessa. Myös esimerkiksi roaming-maksujen kitkemisen ja verkkoneutraliteetin osalta ja eräiltä muiltakin osin EU on välillä edistänyt järkevää tietoyhteiskuntakehitystä.

    Vaikka myönteisiä esimerkkejä löytyy, EU ei tietenkään ole ollut mitenkään täydellinen näissä asioissa. Siksi onkin tärkeää saada lisää piraatteja EU-parlamenttiin.

    EU:n valtaoikeuksia tulkittava suppeasti

    Yhdysvalloissa liittovaltion valtaoikeuksia lienee eniten laajennettu sillä perusteella, että asia liittyy ”osavaltioiden väliseen kauppaan” (nk. commerce clause). Käytännössä sama kehitys on meneillään EU:ssa, koska laajasti ottaen melkein mikä tahansa elämän osa-alue liittyy ainakin välillisesti kaupankäyntiin, joka on aina mahdollisesti rajat ylittävää. EU:n valtaoikeuksia pitäisikin tulkita suppeasti siten, että vain EU:n sisämarkkinoiden toiminnan kannalta välttämätön säätely tapahtuisi EU-tasolla.

    Muillakin aloilla EU:n toimivaltuuksia on tulkittava supistavasti siten, että kaikken valtaoikeuksien, joita ei ole yksiselitteisesti määritelty EU:lle, tulee jäädä kansallisvaltioille tai paikallistasolle.

    Vapaus kokeilla erilaisia käytäntöjä

    Jäsenvaltioilla pitää olla mahdollisuus kokeilla erilaisia käytäntöjä siten, että parhaimmat käytännöt voisivat levitä vapaaehtoisesti maasta toiseen. EU:n tulee säätää vähimmäistasot yksilönvapauksien, perusoikeuksien, terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelemiseksi. Jäsenvaltioille pitää kuitenkin jättää merkittävää kansallista liikkumavaraa, joka mahdollistaa erilaisten käytäntöjen kokeilemisen.

    Olisi suuruudenhullua kuvitella, että EU:n toimielimet kovinkaan usein kykenisivät keksimään niin hyviä ratkaisuja, että olisi syytä pakottaa kaikki jäsenmaat tiukkaan muottiin niiden toteuttamiseksi. Yritysmaailmastakin on tuttu ilmiö, että usein suurimmat yritykset ennen pitkää jämähtävät byrokraattisiksi ja uudistuskyvyttömiksi. Sama ilmiö koskee epäilemättä myös valtiokoneistoja. Uudistuminen on mahdollista vain ruohonjuuritasolta lähtevien muutosten kautta.

    Yhteistyö turvallisuusasioissa

    Yhdysvaltoihin on muodostunut valtava sotilas- ja turvallisuuskoneisto. Sen väärinkäytökset viime vuosikymmenien aikana ovat olleet lukuisia. Uusimpana esimerkkinä on tuore sosiaalisen median palveluihin liittyvä vakoiluskandaali. Vaikka Yhdysvallat ei siinä suhteessa ole ainoa pahantekijä, on selvää, että hyvin voimakkaat turvallisuuskoneistot ovat uhka yksilönvapauksille.

    Tämän vuoksi EU:lle ei pidä luoda omaa, kansallisvaltioiden omista joukoista riippumatonta sotilaallista eikä poliisivoimaa, eikä rikosoikeudellista syyttäjä- ja tuomioistuinlaitosta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ehdotettua Euroopan syyttäjänvirastoa ei tulisi perustaa. Lisäksi EU:n sotilaallisten joukkojen tulisi perustua yksinomaan siihen, että jäsenvaltiot luovuttavat vapaaehtoisesti joukkojaan EU-käyttöön, ei ylikansallisiin joukkoihin.

    Voidaanko EU-yhteistyötä syventää?

    EU:n integraatiota ei pidä syventää ainakaan ennen kuin on kehittynyt todellinen eurooppalainen kansalaisyhteiskunta, jossa eri kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat organisoituneet EU:n laajuisesti yhtä hyvin kuin kansainvälisen liike-elämän edunvalvontaorganisaatiot. Eri EU-maita yhdistävän julkisen keskustelun on laajennuttava ja kehityttävä. Tämä edellyttää lisää avoimuutta sekä muutoksia EU:n instituutioihin. Puolueohjelman muutosesityksessä on tästä ehdotuksia (joista ehkä myös lisää tulevissa blogikirjoituksissa).