Vaikutusmahdollisuuksien kehittämisen puolesta

Tapani Karvinen

Eduskuntavaalit ovat paras tilaisuus tuoda puolueen muut tavoitteet laajan yleisön eteen.

Piraattipuolue hyväksyi syyskokouksessaan vaaliohjelman, joka tarjoaa selkokielisiä malleja oppimisen ja demokratian kehittämiseksi, sekä verkon, viestinnän ja yleisten vapauksien turvaamiseksi. Ohjelmaa valmisteltaessa tavoitteena oli löytää puolueen tärkeimmistä tavoitteista ne, jotka katsotaan oleelliseksi saavuttaa kesällä 2015 alkavalla hallituskaudella. Vaaliohjelman tavoitelista keskittyy kansalaisen aseman vahvistamiseen niin tiedostavana yksilönä, kuin osana valtiota ja yritysmaailmaa.

Perustulo oli valinnoista helpoin. Sen avulla voidaan keventää valtion byrokratiaa, taata kaikille yhdenvertainen mahdollisuus turvata perustarpeensa, sekä tuoda vakautta talouden rakenneuudistuksen myllerryksessä. Se tasa-arvoistaa opiskelijoiden, yrittäjien ja työttömien mahdollisuudet rakentaa parempaa henkilökohtaista tulevaisuutta. Tällä hetkellä erilaisia perustulomalleja on tuotu esille puoluekentän laidasta laitaan, ja ainoat jotka eivät vielä ole ilmaisseet tukeaan perustulolle ovat ps, kd ja rkp. Katson, että tämän tavoitteen saavuttaminen seuraavalla hallituskaudella on erittäin realistista.

Yhdenvertaisuuden ja vapauksien tulee toteutua myös yritysmaailmassa. Sääntelyn keventämisen lisäksi aukioloaikojen vapauttaminen löysi ehdottoman kannan. On todellakin yrityksen etu, että vain se päättää, millä ehdoilla aukioloajat valitaan. Näiden muutosten avulla voidaan purkaa huoltoasemien etuoikeus toimia yöllisinä ruokakauppoina, sekä lisätään ravintolayrittäjien mahdollisuuksia monimuotoistaa palvelukonseptiaan. Valtion tulee edelleenkin myötävaikuttaa päihdehaittojen vähentymiseen, mutta yrittäjiä eriarvoistava lainsäädäntö ei ole oikea tie.

Demokratiaa tulee kehittää siten, että se huomioi kattavasti niin kansalaisten kuin poliittisten yhteisöjenkin pyrkimykset vaikuttaa päätöksentekoon. Siirtoäänivaalitapa on erinomainen keino antaa äänestäjille valinnanmahdollisuutta vaikuttamiseen. Puoluetukiuudistuksemme jakaisi puoluetuet suoraan suhteessa saatuihin ääniin myös eduskunnan ulkopuolisille puolueille, ja toisi siten jatkuvuutta toimintaan sekä dynaamisuutta päätöksentekoon. Molemmat esitykset antaisi kokonaan uuden merkityksen äänestämiselle, mikä nähdäkseni aktivoisi myös aiemmin osallistumatonta kolmannesta suomalaisista käyttämään sitä kaikkein helpointa vaikuttamiskanavaa.

Seuraava sukupolvea kasvattessa oleellisinta sen mahdollisuus oppia jo nuoresta pitäen informaatioyhteiskunnassa tarvittavia taitoja. Parhaiten mahdollisuuksia ruokitaan monimuotoistamalla oppimisympäristöjä, sekä käytettävissä olevia oppimateriaaleja. Kehityksen ei tarvitse olla kallista, sillä tietotekniikka tarjoaa edullisia ratkaisuja, joilla voidaan kohdentaa opetusta tarpeiden mukaan, pitää ryhmäkoot kurissa sekä tarjota laajalle alueelle sellaista opetusta, johon ei opettajia muutoin riittäisi, kuten harvinaisempien kielten opetus. Kuten aiemminkin, puolue kannattaa toisen pakollisen kotimaisen kielen opiskelun muuttamista valinnaiseksi vähentämättä kuitenkaan opiskeltavien kielten määrää.

Maailmanlaajuisen välittömän viestinnän aikakaudella oikeus siihen täytyy turvata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Sen vuoksi Piraattipuolue ajaa Internetin perustuslakia, joka turvaisi oikeuden lähettää, välittää ja vastaanottaa tietoa verkossa, sensuuritta ja ennalta estämättä. Luonnollisesti sananvapauden ja yksityisyyden suojaaminen kuuluu asiaan, sillä vain niistä lähtökohdista voidaan turvata ihmiskuntaa edistävä, kollektiivinen keskustelu. Suomen tulee pyrkiä aktiivisesti suojelemaan niin yksityisten kuin yritystenkin viestintää.

Vaaliohjelma on vain osa puolueen tavoitekokonaisuutta. Piraattipuolue on tunnettu poikkeavasta mallistaan, jossa jäsenillä on laajat mahdollisuudet vaikuttaa puolueen sisäiseen päätöksentekoon. Puolueen periaateohjelma tarjoaa raamit ohjelman laajentamiselle, joiden sisällä pysyessä konsensus on aina löydettävissä.

Syyskokouksessaan 2014 Piraattipuolue nosti toiseksi tärkeimmäksi arvokseen yksilönvapauden rinnalle yhdenvertaisuuden.

Vaaliohjelma: http://arkisto.piraattipuolue.fi/asiakirjat/Vaaliohjelma_2015.pdf
Puolueohjelma: http://piraattipuolue.fi/agenda/puolueohjelma

Kasvu on universaalia

Drive & Focus ovat tuloksenteon avainsanat

Kasvu on uudistumista, jota ohjaa se minkä edelliset sukupolvet ovat kyenneet yhdessä vakiinnuttamaan. Yhdistyskulttuurissa aiempien toimijoiden energiallaan luoma rakenne houkuttelee uusia toimijoita ja uutta energiaa, jonka avulla organismi jatkaa kultivoitumista kohti tavoiteltua täydellisyyttä. Tämä on universaali piirre maailmankaikkeu-dessamme.

Olemme vapaita yksilöitä joilla on vapaa tahto, ja jotka pyrkivät yhteiseen, puolueen periaateohjelman osoittamaan tavoitteeseen. Vapaus on kolikko, jonka kääntöpuolelta löytyy vastuu.

Siinä missä teknologiat ovat antaneet meille huimasti vapautta viestiä, sen mukana on tullut myös kasvanut vastuu viestintämme vaikutuksista. Toisaalta koen, että viestintämme ei ole kehittynyt yhtä nopeasti kuin teknologia sitä olisi kaivannut. Uuden suuren maailman syövereissä on helppo projisoida ennakkoluulonsa siihen mitä ei vielä tunne.

Piraattipuolue on nimi, joka tuntuu olevan vaikea avata suurelle yleisölle. Päiväkäskyjä en asemastani ala jakelemaan, mutta kehotan jokaista jäsentä harjoittelemaan peilin edessä hissipuheen siitä, mikä piraattipuolue on ja mitä me ajamme, sillä todellinen valtamme lepää niissä pienissä asioissa, jotka teemme tänään saavuttaaksemme sen paremman huomisen.

Uudet tuulet puhaltavat

Tuore puoluehallitus kokoontuu tällä viikolla järjestäytyäkseen koneistoksi, joka kykenee kehittämään ja vakiinnuttamaan puoluetoimintaa, mutta myös tuomaan piraattiagendan pysyväksi osaksi julkista keskustelua. Työtä todellakin riittää ennen vaaleja, mutta juuri nyt asiat etenevät tärkeys- ja  kiireysjärjestyksen määräämässä, maltillisessa kaaoksessa eteenpäin.

Luottamusta ei kukaan ansaitse hetkessä. Se ansaitaan ainoastaan yhdessä vietetyn ajan ja tehdyn työn kautta. Piraattipuolue on tee-se-itse -puolue, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua periaateohjelmamme arvojen tuomiseksi osaksi yhteiskuntaa. Koska ohjelman yksilönvapaus- ja tasa-arvo -asiat koskevat jokaista suomalaista, menestyksekkäästi vaalikenttää hallitaksemme meidän täytyy myös kyetä ylittämään ennakkoluulot molempiin suuntiin.

Kuten Rick Falkvinge sanoi, meidän tehtävämme ei ole mitään vähempää kuin muuttaa maailmaa. Se onnistuu vain jos nouseva, maailmasta vastuun kohta kantava sukupolvi yhdistyy saman tavoitteen taakse. Kun tavoite kerta on maalattu, maaliin pääseminen tarvitsee vain empaattista määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Tapani Karvinen
Puheenjohtaja @ Piraattipuolue


TED: Rick Falkvinge, the politics of protest

Puoluekokous 17.8. – tiukkoja hallitusäänestyksiä luvassa

Piraattipuolueen kaikille jäsenille avoin puoluekokous pidetään sunnuntaina 17.8.2014 klo 11.00 osoitteesssa Allianssi-sali, Allianssi-talo, Asemapäällikönkatu 1, Helsinki.

Kokouksessa valitaan puolueelle uusi puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja puoluehallitus. Ilmoittautumisia on tullut sen verran, että ainakin puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajista käydään äänestys. Kokouksessa käsitellään myös puolueohjelman muutoksia koskevia aloitteita, joita on tehty tähän mennessä parikymmentä. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee osallistumaan kokoukseen ja vaikuttamaan puolueen tulevaisuuteen! Nyt valittava puoluehallitus johtaa puolueen läpi kevään 2015 eduskuntavaalien. Puoluehallituksen jäsenistä äänestetään arviolta noin klo 12.

Puheenjohtajan paikkaa tavoittelevat nykyinen puheenjohtaja Harri Kivistö sekä Varsinais-Suomen piraattien puheenjohtaja Tapani Karvinen. Kivistö on toiminut puolueessa sen perustamisesta lähtien. Tapani Karvisella on useamman vuoden kokemus puolueaktiivina Varsinais-Suomen piirin hallituksessa. Molemmat ovat olleet ehdokkaina sekä eduskunta-, kunnallis- että eurovaaleissa. Molemmat ovat 33-vuotiaita.

Varapuheenjohtajia valitaan enintään kolme. Paikoista kilpailee ainakin kuusi henkilöä: Varsinais-Suomen piirisihteeri Jiri Keronen, puoluesihteeri Arto Lampila, puoluehallituksen jäsen ja tiedottaja Janne Paalijärvi, varapuheenjohtaja Pasi Palmulehto, hallituksen jäsen ja Helsingin piraattien puheenjohtaja Raoul Plommer sekä Keski-Suomen piraattien varapuheenjohtaja Jonna Purojärvi. Puheenjohtajakisan häviäjä voi myös asettua ehdolle varapuheenjohtajaksi.

Nykyisistä varapuheenjohtajista Ahto Apajalahti ei aio enää jatkaa puoluehallituksessa. Hän aikoo hakea Piraattinuorten hallitukseen. Piraattinuorten kokous pidetään puoluekokouksen yhteydessä. Varapuheenjohtaja Lasse Kärkkäinen pyrkii tällä kertaa hallituksen tavalliseksi jäseneksi.

Puoluehallituksen tavalliseksi jäseneksi hakee 11 henkilöä, minkä lisäksi varapuheenjohtajakisassa valitsematta jääneet voivat myös olla ehdolla. Puoluekokous päättää minkä kokoinen hallitus valitaan. On varsin mahdollista, että myös hallituksen varsinaisista jäsenistä käydään äänestys.

Kokoukseen voi myös etäosallistua verkon kautta. Etäosallistujaksi haluava voi ilmoittautua vastaamalla kokouskutsuun tai keskiviikkona lähetettyyn muistutusviestiin, mielellään viimeistään vuorokautta ennen kokousta. Mikäli olet jäsen, mutta et ole saanut näitä sähköpostiviestejä, osoitteesi jäsenrekisterissä on todennäköisesti vanhentunut. Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteella info@piraattipuolue.fi. Etäosallistuminen onnistuu tekstiyhteydellä selaimen kautta. Myös kuva- ja ääniyhteyttä voi käyttää. Myös etäosallistujat voivat äänestää kokouksessa.

Yhteenveto hallitusehdokkaista

Puheenjohtajiston ja muun hallituksen ehdokkuudet ja ehdokkaiden keskustelut sekä kokousaloitteet voit tarkistaa foorumilta

Vapaaehtoinen kokousilmoittautuminen

Piraattien saavutukset europarlamentissa

Mitä piraatit tekisivät EU-parlamentissa? Teot puhuvat puolestaan. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Pirate Times -verkkosivustolla. (Kuva: CC-zero)

”Olemme  hyvin ylpeitä monista saavutuksissamme Brysselissä, vaikka meillä onkin  ollut parlamentissa vain kaksi edustajaa 750:stä eli 0,27 prosenttia  äänivallasta.” – Christian Engström, Ruotsin piraattipuolueen  europarlamentaarikko

Vuoden  2009 eurovaaleissa Ruotsin piraattipuolue sai 7,1 prosenttia äänistä.  Christian Engströmistä tuli ensimmäinen piraatti europarlamentissa, ja  hän sai seurakseen Lissabonin sopimuksen voimaantultua Amelia  Andersdotterin vuonna 2011. Piraattiparlamentaarikot ovat saaneet paljon  aikaan.

Piraattiparlamentaarikkojen neljä suurinta saavutusta:

ACTA:n pysäyttäminen

Työskentelemällä ahkerasti EU-parlamentissa, ja ulkopuolisten mielenosoitusten tukemina (erityisesti Puolassa), parlamentti kaatoi ACTA-sopimuksen vuonna 2012. ACTA oli kauppasopimus, joka olisi leikannut Internetin vapautta, sallinut tulliviranomaisten kaivella kiintolevyjä / puhelimia / muistitikkuja, ja antanut tekijänoikeusteollisuudelle lisää valtaa heidän taistelussaan tiedostojen jakajia vastaan.

”Kolmesta poikki” -lakien pysäyttäminen

EU:n  telemarkkinapaketti johti osaltaan siihen, että EU-parlamentti edellytti, että jos jonkun Internet-yhteys katkaistaisiin tiedostojen jakamisen vuoksi, se voi tapahtua vasta oikeudenkäynnin jälkeen. Tämä muutos oli yksi asioista, joita Christian Engström auttoi runnomaan läpi paketin valmistelun loppusuoralla. Tämä muutos teki Ranskan  ”Hadopi”-laista, ”kolmesta poikki” -sääntöineen, täysin hampaattoman. Hadopi-virasto  on lähettänyt miljoonia varoituskirjeitä, mutta onnistunut katkaisemaan vain yhden tiedostojen jakajan verkkoyhteyden kahdeksi viikoksi, ja nyt Ranskassa puhutaan koko järjestelmän lakkauttamisesta.

Vihreiden parlamenttiryhmä kopioi piraattien tekijänoikeuskantoja

Piraattien europarlamentaarikot päättivät liittyä Euroopan parlamentissa Vihreät / Euroopan vapaan allianssi -ryhmään. Marraskuussa 2011 ryhmä päätti omaksua Ruotsin piraattimeppien tavoitteet tiedostojen jakamisen suhteen.

Verkkoneutraliteetin turvaaminen

Piraattiedustajat ovat ahkerasti työskennelleet verkkoneutraliteetin puolustamiseksi, ja vastustaneet ajatusta ”erityisten palveluiden” etuajo-oikeudesta Internetissä.  Äänestyksessä torstaina 3. huhtikuuta joukko keskustavasemmistolaisia ja liberaaleja europarlemntaarikkoja kannatti muutoksia, joiden avulla estettiin palveluntarjoajia manipuloimasta verkkoliikennettä tai estämästä pääsyä tietyille verkkosivustoille.

Neljän suuren saavutuksen lisäksi Engström ja Andersdotter ovat puuttuneet moneen muuhunkin asiaan:
  • Puolustaneet ihmisten oikeutta päättää heitä koskevien henkilötietojen käytöstä (tämä työ saatetaan päätökseen seuraavan vaalikauden aikana tietosuojauudistuksen yhteydessä).
  • Edistäneet näkövammaisten oikeutta päästä käsiksi kirjallisuuteen. Aiemmin voimassa on ollut tekijänoikeuksien poikkeus, joka salli kirjallisten töiden muuttamisen saavutettavampaan muotoon (kuten kohokirjoitukseksi), mutta näitä ei  saanut jakaa kansallisten rajojen yli. Nyt ”Euroopan parlamentti on ilmaissut vahvan tukensa sitovalle kansainväliselle sopimukselle WIPO:n puitteissa”.
  • Parantaneet niin kutsuttujen orpoteosten saatavuutta. Syyskuussa 2012 EU-parlamentti hyväksyi direktiivin, joka lisäisi sellaisten töiden digitalisointia, joiden oikeudenhaltijat eivät ole tiedosa (valitettavasti edelleen ehdolla, että tekijänoikeuskorvauksia judutaan maksamaan, jos oikeudenhaltija myöhemmin löytyy).
  • Työskennelleet kasettimaksuja vastaan ja saaneet näkökulmalleen tukea monilta muiltakin europarlamentaarikoilta.
  • Aikaansaaneet tavaramerkkisäännöksiin poikkeuksen, jonka mukaan tavaramerkin omistaja ei voi missään tilanteessa kieltää käyttämästä merkkiään taideteoksissa, yhteiskunnallisessa mielipiteenilmaisussa, tuotevertailuissa tai -arvosteluissa.
  • Edistäneet sitä, että SWIFT-sopimus jäädytettiin toistaiseksi. SWIFT:n tarkoitus oli sallia Yhdysvalloille täysi pääsy kaikkiin europpalaisiin tilisiirtoihin, mutta he keräsivät enemmän tietoa kuin alunperin sovittiin.
  • Edistäneet sitä, että parlamentti tuomitsi Visan, MasterCardin ja Paypalin väärinkäytökset, kun nämä aiemmin estivät joidenkin asiakkaidensa maksuliikenteen: parlamentti ”katsoo,  että on yleisen edun mukaista määritellä objektiiviset säännöt,  joissa  kuvataan olosuhteet ja menettelyt, joiden mukaisesti   korttimaksujärjestelmät voivat yksipuolisesti kieltäytyä   korttimaksumahdollisuuden myöntämisestä”.
  • Edistänyt hintakattoa matkapuhelinten roaming-maksuille Euroopassa. Valitettavasti maksut ovat yhä erittäin korkeat, jopa 20-kertaiset verrattuna valtion sisäiseen mobiililiikenteeseen.
  • Työskennellyt tietosuoja-asetuksen parissa, jotta EU:n alueelle saataisiin yhtenäiset säännökset henkilötietojen suojasta. Big data -yritysten lobbaus on ollut ”erittäin tiivistä”, sillä ne yrittävät tehdä tietosuojasääntelystä mahdollisimman hampaatonta.
  • Työskennellyt tupakkadirektiivin löyhentämiseksi, sillä direktiivi uhkasi rajoittaa nuuskan, sähkösavukkeiden ja vaporisaattorien saatavuutta.
  • Työskennellyt kansallisten teleyritysten monopolistisia käytäntöjä vastaan, ja vaatinut nopeita tietoliikenneinvestointeja.
  • Pyrkinyt parantamaan kansalaisten pääsyä tutkimustuloksiin, sekä selkeyttänyt ja lisännyt avoimuutta tutkimustyöhön liittyvien patenttien osalta.
  • Edistänyt ”digitaaliset vapaudet” huomioonottavaa ulkopoliittista strategiaa, jonka EU on nyt ottanut käyttöön ulkopolitiikassaan.
  • Ollut lisämässä tekijänoikussännösten valmistelun avoimuutta ja demokraattisuutta. Lausuntokierrokset on avattu lobbareiden lisäksi kansalaisille. Tämän myötä julkiseen lausuntokierrokseen saatiin yli 11 000 vastausta.
  • Lisännyt EU-parlamentin toiminnan avoimuutta ja avannut europarlamentaarikon työtä suurelle yleisölle Exile6e-verkkovideosarjan kautta.
Tämä listaus saavutuksista (ja joistakin keskeneräisistä hankkeista) ei ole täydellinen, mutta se kertoo osaltaan siitä, mitä piraattien europarlemntaarikot ovat tehneet EU-parlamentissa päättymässä olevalla kaudella.

 

Päälähteet:

 

 

Pieni yösoitto piraattinäkökulmasta

Muutama päivä sitten uutisoitiin, että Neil Hardwick kielsi julkaisemasta ohjaamansa Pieni yösoitto -elokuvan DVD-versiota, koska julkaisija MTV oli vaihtanut elokuvan musiikin. MTV halusi pihistellä tekijänoikeuskorvauksissa ja vaihtoi tunnetut kappaleet korvauksettomaan hissimusiikkiin. Hardwick selostaa tapausta myös tuoreessa kirjoituksessaan Suomen elokuvaohjaajaliiton verkkosivuilla.

Tapauksessa näkyy se, miten tekijänoikeudet nykyisellään heikentävät teosten saatavuutta. MTV on katsonut oikeuksien hankkimisen elokuvan alkuperäiseen musiikkiin liian työlääksi ja kalliiksi. Koska muutettu versio ei ymmärrettävästi kelpaa ohjaajalle, teos jää toistaiseksi vaille DVD-julkaisua. En löytänyt verkosta tietoa, että elokuvaa olisi julkaistu aiemmin myöskään VHS-tallenteena. Piraattipuolue ajaa tekijänoikeussuojan lyhentämistä enintään kymmeneen vuoteen teoksen julkaisusta. Miten Pienelle yösoitolle olisi käynyt piraattien mallissa?

Ensin muutamia taustapohdintoja.

Ensinnäkin, jos piraattien agenda olisi jo toteutettu, MTV:llä ei olisi ollut mitään syytä pyrkiä vaihtamaan elokuvassa ollutta musiikkia. Sekä elokuvan että musiikin tekijänoikeussuoja olisi jo rauennut, joten MTV olisi halutessaan voinut uudelleenjulkaista elokuvan alkuperäisellä musiikilla täysin vapaasti.

Neil Hardwickille taikka elokuvan muille tekijöille saati musiikin tekijöille ei olisi tarvinnut maksaa korvauksia. Toisaalta elokuva olisi saatu aiempaa laajempaan levitykseen alkuperäisessä muodossaan. MTV (tai levittäjä Finnkino) olisi tehnyt työn DVD-julkaisun aikaansaamiseksi ja markkinoimiseksi, ja saanut siitä myös mahdollisen rahallisen hyödyn. Tosin DVD:n painosmäärä on nytkin ollut niin pieni, joitain satoja kappaleita, joista kaupoille toimitettu 120, että julkaisu olisi varmaaankin joka tapauksessa ollut tappiollinen. Tekijöiden saamatta jäänyt tulo olisi siis joka tapauksessa pieni, oli kyse sitten nykymallista tai piraattien mallista.

Piraattien mallissa alkuperäiset tekijät olisivat myös voineet alun perin tehdä MTV:n kanssa sopimuksen, jossa olisivat esimerkiksi sitoutuneet olemaan antamatta teosta kenenkään muun julkaistavaksi sillä ehdolla, että MTV teoksen mahdollisesti myöhemmin julkaistessaan maksaa heille korvauksia. Tällaiseen sopimusmenettelyyn ei tarvita erillistä tekijänoikeuslainsäädäntöä. Mikäli tällaista sopimusta ei olisi tehty, tekijät olisivat itse voineet antaa teoksen kenen tahansa muun tahon julkaistavaksi korvausta vastaan jo ennen vuotta 1997.

Piraattien ajaman mallin puitteissa joku olisi periaatteessa halutessaan voinut julkaista vuoden 1997 jälkeen elokuvasta myös version, jossa musiikit olisi vaihdettu. (Mitään kannustinta musiikin vaihtamiseen ei tosin olisi ollut.) Tällöin teoksen markkinoinnissa olisi pitänyt tehdä selväksi, että teosta on muutettu. Piraatithan ovat myös voimakkaasti kuluttajansuojapuolue. Emme halua, että teosta voi markkinoida Pienenä yösoittona, jos se ei enää ole alkuperäinen Pieni yösoitto, sillä tämä olisi kuluttajan harhaanjohtamista.

Mutta mitä olisi tapahtunut Neil Hardwickin ohjaamalle, vuonna 1987 valmistuneelle elokuvalle Pieni yösoitto, mikäli piraattien tekijänoikeusmalli olisi ollut voimassa jo elokuvan valmistumisaikana?

1) Luultavasti MTV olisi julkaissut elokuvan ennen vuotta 1997 VHS-nauhalla. Tähän sillä olisi ollut kannustin, koska tekijänoikeuden päättyessä 1997 kenellä tahansa muullakin olisi ollut julkaisuoikeus, ja MTV olisi halunnut varmaankin hyödyntää ”kuka ehtii ensin” -tilanteen. MTV olisi luultavasti kiirehtinyt julkaisemaan elokuvan myös DVD-formaattiin siirtymisen yhteydessä. Tähänkin sillä olisi ollut etu muihin nähden, koska sillä on ollut hallussaan elokuvan alkuperäiskopio, varmasti VHS-laatua parempi. Elokuva olisi siis ollut yleisön saatavilla nykyistä paremmin.

2) Elokuva olisi julkaistu alkuperäisen musiikin kanssa. MTV:llä ei olisi ollut mitään syytä vaihtaa musiikkia.

3) Elokuvan tekijät joko olisivat saaneet korvausta julkaisusta myös vuoden 1997 jälkeen tai sitten eivät. Tämä olisi riippunut heidän MTV:n kanssa tekemästään sopimuksesta.

4) Jokin kolmas taho olisi voinut julkaista elokuvan vuoden 1997 jälkeen myös lupaa kysymättä ja korvauksia maksamatta. Mikäli tämä kolmas taho olisi kuitenkin halunnut julkaista teoksen mahdollisimman hyvälaatuisena alkuperäisnauhan pohjalta, se olisi joutunut vuokraamaan tai ostamaan alkuperäisnauhan MTV:ltä. Elokuva olisi ollut joka tapauksessa paremmin saatavilla, ja vaikutus vaikkapa Neil Hardwickin tulotasoon plus-miinus-nolla nykyjärjestelmään verrattuna (nythän julkaisua ei tapahdu, eli ei tule rojalttejakaan).

5) Tekijät itse olisivat myös voineet antaa alkuperäisnauhan korvausta vastaan kenelle tahansa taholle, joka olisi ollut halukas julkaisemaan sen. Tämä kolmas taho olisi saattanut olla vaikkapa tämäntyyppisten elokuvien uudelleenjulkaisuun erikoistunut taho, jolla olisi ollut suurempi motivaatio sen markkinointiin kuin MTV:llä. Tällöin tekijöiden saama taloudellinen hyöty olisi voinut olla jopa suurempi kuin nykyjärjestelmän puitteissa.

Tämän esimerkkitapauksen pohjalta voidaan siis sanoa, että Piraattipuolueen ehdottama tekijänoikeusmalli parantaisi teosten saatavuutta. Pieni yösoitto olisi hyvin todennäköisesti ollut jo vuosia saatavilla DVD:nä. Seuraukset tekijöiden teoksesta saaman taloudellisen hyödyn määrään olisivat voineet olla nykyjärjestelmään verrattuna kielteiset, plus-miinus-nolla, tai jopa myönteiset, tilanteesta riippuen.

Koska nykyjärjestelmä ei ole kannustanut teoksen asialliseen uudelleenjulkaisuun, tekijät eivät ole hyötyneet uudelleenjulkaisun tuomasta rahasta. Toisaalta MTV ei selkeästikään ole odottanut merkittävää kysyntää kun painosmäärä on ollut niin vähäinen ja musiikki on vaihdettu korvauksien maksamisen välttämiseksi. Tekijöiden mahdollisesti saamat tulot olisivat siis joka tapauksessa olleet vähäisiä. Piraattien ajamassa järjestelmässä tämä sama vähäinen raha olisi varmaankin niin ikään jäänyt saamatta, mutta teos olisi nyt paremmin yleisön saatavilla ja aivan alkuperäisessä muodossaan. Riippuu kunkin eettisistä lähtökohdista, kumpaa lopputulosta pitää parempana.

Lisää piraatteja europarlamenttiin!

Vaalikuume nousee. Varsinaiseen äänestyspäivään on aikaa vajaa seitsemän viikkoa. Kaikkien puolueiden on lyötävä ehdokaslistat umpeen ensi viikon tiistaihin mennessä. Sen jälkeen voidaan viimeistään sanoa vaalien virallisesti alkaneen.

Piraattipuolueen ehdokasjoukko
on vahva ja monipuolinen. Meillä on tietenkin ehdokkaana The Pirate Bayn keskeisiin kasvoihin kuuluva Peter Sunde, jonka ehdokkuus on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. Meillä on Mikael Böök, joka oli varhain mukana kehittämässä Internet-palveluja Suomessa. Hän oli jo alkuvuodesta 1994 asiakkailleen Internet-yhteyksiä tarjonneen Kirjakaapeli-kirjaston keskeisiä taustahahmoja, ja palkittiin työstään tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla.

Meillä on teoreettisen fysiikan tohtori ja Leiki-ohjelmistoyrityksen toimitusjohtaja Petrus Pennanen. Meillä on viisi alle 30-vuotiasta eri taustoista tulevaa erinomaista ehdokasta, sellaisia kuin oman piiriyhdistykseni Pirkanmaan kantaviin voimiin kuuluva Maria Morri. Ehdokasjoukkomme tietoyhteiskuntaosaaminen pohjautuu neljälle eri vuosikymmenelle. Ehdokkaita on Helsingistä, Espoosta, Loviisasta, Tampereelta, Turusta, Jyväskylästä, Mikkelistä, Joensuusta ja Rovaniemeltä.

Parin seuraavan viikon aikana aukeaa suuri määrä vaalikoneita, ensimmäisenä MTV:n vaalikone huomenna. Vaalikoneet ovatkin hyvä tapa tutustua piraattiehdokkaiden näkemyksiin. Moni ehdokkaistammme on lisäksi aktiivinen blogikirjoittelija. Kaikkien puolueiden eurovaaliehdokkaiden kirjoituksia voi seurata esimerkiksi Uuden Suomen Puheenvuoro-sivustolta. Yleisradio tekee tänä vuonna myös videohaastattelun jokaisesta ehdokkaasta, ja ne tulevat verkkoon katsottaviksi ennen ennakkoäänestyksen alkua.

Kansainvälisellä piraattiliikkeellä on ollut kuluvalla vaalikaudella kaksi europarlamentaarikkoa, ruotsalaiset Amelia Andersdotter ja Christian Engström. Kuten piraattiliikkeen perustaja Rick Falkvinge juuri kirjoitti, tällä on ollut suuri merkitys. Kuluvalla vaalikaudella kaatui ACTA-sopimus, joka olisi edelleen tiukentanut tekijänoikeuksien valvontaa. Kansainvälisen kauppasopimuksen kaatuminen ruohonjuuritason kansalaisyhteiskunnasta lähteneen painostuksen perusteella oli todellakin historiallinen voitto. Vaikuttamistyötä on helpottanut suuresti se, että Euroopan parlamentissa on ollut piraatteja joiden puoleen kääntyä. Toki myös muista puolueista on löytynyt yhteistyökumppaneita.

Monet ehdokkaistamme olivat viime kuussa katsastelemassa vaalivoittoa ajatellen paikkoja Brysselissä. Parikymmenhenkinen delegaatiomme oli siellä perustamassa Euroopan piraattien kattojärjestöä. Eurovaaleissa piraatteja on ehdolla tietenkin eri puolilla Eurooppaa. Euroopan piraateilla on voimakas yhteinen periaateohjelma ja eurovaaliohjelma, jotka myös Piraattipuolue allekirjoittaa. Euroopan piraatit päättivät nimittää Peter Sunden Amelia Andersdotterin ohella ehdokkaikseen EU-komission puheenjohtajaksi.

Meidän oma Eurooppa-ohjelmamme korostaa avoimen demokratian sekä toimivan eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan roolia EU-päätöksenteossa. Haluamme muistuttaa, että tehokasta ja hyvinkin hyödyllistä yhteistyötä voi tehdä, ja jättää silti tilaa jäsenmaille erilaisten käytäntöjen kokeilemiseen. Euroopan yhdentymisen ei pidä tarkoittaa harmaata yksipuolisuutta. Erilaisuudessa on voimaa.

Haluamme, että tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääomien lisäksi myös informaatio liikkuu vapaasti. EU:ssa ei käytännössä ole vielä toimivia digitaalimarkkinoita. Ne pitää toteuttaa tavalla, joka turvaa tietosuojan ja kuluttajansuojan korkean tason. Yhteisissä päätöksissä keskeiselle sijalle tulee asettaa kansalaisoikeudet; Eurooppalaisen oikeusvaltion periaatteista ei tule tinkiä. Jos mihinkään, juuri yhtäläisten oikeuksien ja yksilönvapauksien turvaamiseen tulisi jokaisen EU:n jäsenvaltion sitoutua.

Periaateohjelmassamme todetaankin, että politiikan lähtökohtana tulee olla yksilönvapaus. Jokaisella on oltava vapaus toimia haluamallaan tavalla kunhan ei rajoita muiden vapauksia. Piraattipuolue vastustaa holhousyhteiskuntaa, jossa valtio puuttuu yksityiskohtaisesti jokaiseen elämän osa-alueeseen.

Moni miettii, kuinka voisi olla mukana. Jokaisen tukea tarvitaan. Voit auttaa paikallista ehdokastasi esimerkiksi rahallisesti tukemalla tai ottamalla osaa kampanjaan konkreettisesti. Voit levittää netissä vaaliviestintää ja osaltasi edesauttaa viestin kulkemiseksi ehdokkailta äänestäjille. Näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa jokaisella suomalaisella on mahdollisuus äänestää piraattia!

Alkava viisivuotiskausi ratkaisee vapauksiemme kohtalon

Tämä poliittisen piraattiliikkeen perustaja Rick Falkvingen kolumni julkaistiin alun perin vertaisverkkoasioihin keskittyvällä TorrentFreak-sivustolla:

Euroopan parlamentin vaalit ovat ovella. Äänestyksen alkuun on noin kuukausi aikaa, ja varsinaiset äänestyspäivät ovat 22.-25.5. Verkon vapautta puolustaneet aktivistit ja huolestuneet kansalaiset ovat saavuttaneet viiden viime vuoden aikana monia voittoja, mutta näyttää siltä, että ratkaisevat taistelut käydään seuraavan viiden vuoden aikana. Äänelläsi on väliä.

Euroopan parlamentin jäsenistä äänestettiin viimeksi kesäkuussa 2009. Vaalikausi on nyt lopuillaan, ja vaalit pidetään kuuden viikon kuluttua. Verkon vapautta puolustava liike on saanut ennennäkemätöntä menestystä ja pystynyt pitämään pimeyden voimat kahleissa kuluvana vaalikautena. Seuraavalla kaudella on pelkän pahan vastustamisen sijasta mahdollista kääntää muutoksen suunta ja saada aikaan parannuksia.

Kuten tiedätte, olen ensimmäisen, Ruotsin, piraattipuolueen perustaja. Ruotsin piraattipuolue menestyi vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa ja on sen kautta saanut paljon aikaan osana laajempaa vapausliikettä. Pysäytimme kolmesta poikki -lakien rantautumisen Eurooppaan. Monilta on tainnut jo unohtua, että oli olemassa aivan todellinen vaara siitä, että viihdeteollisuus olisi saanut oikeuden katkaista ihmisten nettiyhteyksiä pelkän sormella osoittelun perusteella. Myös ACTA-sopimuksen pysäyttämisessä oli tärkeää se, että meillä oli omat edustajamme parlamentissa. Verkkoneutraliteettia puolustava kantamme sai tärkeässä ensimmäisessä käsittelyssä juuri taakseen Euroopan parlamentin enemmistön. Onnistuimme myös saamaan merkittävää tukea radikaalille tekijänoikeusehdotukselle, joka muun muassa laillistaisi epäkaupallisen kopioinnin ja kieltäisi DRM-kopiosuojaukset. Tämä vain taustatiedoksi.

Viiden viime vuoden aikana vapausliikkeemme ja melkeinpä kokonainen sukupolvi on onnistunut pitämään pimeyden voimat aisoissa. Seuraavan viiden vuoden aikana meillä on mahdollisuus ottaa aloite omiin käsiimme ja oikeasti parantaa asioita sen sijaan että vain koetamme estää niiden menemisen huonompaan suuntaan. On mahdotonta korostaa liikaa tämän tilaisuuden tärkeyttä. Tilaisuuden hyödyntäminen riippuu kuitenkin siitä, että Euroopan parlamentissa on edustajia, jotka pystyvät olemaan yritysten lobbareita äänekkäämpiä.

Euroopan parlamentin jäsenen on itse asiassa aika helppo olla yrityslobbareita äänekkäämpi. Lobbareilla on valta silloin, ja vain silloin, kun parlamentin jäsenillä ei ole itsellään selkeää näkemystä käsiteltävästä asiasta. Kun parlamentissa on jäseniä, jotka pystyvät kuittaamaan lobbareiden paskapuheet paskapuheina, lobbareiden vaikutusvalta romahtaa nopeasti. Siksi europarlamentaarikoiksi on saatava ihmisiä, yksilöitä, jotka ymmärtävät näitä kysymyksiä ja osaavat pitää meteliä.

Seuraavan viiden vuoden aikana käsittelyyn tulee asioita, joiden kautta pääsemme liputtamaan vapauden puolesta. Euroopan parlamentissa on jo käsittelyssä verkkoneutraliteetin varmistava laki, jossa tehdään selväksi, että kaikki asiakkaat ovat tasa-arvoisia, eivätkä teleyritykset voi suosia yksittäisiä asiakkaita toisten kustannuksella. Tämä on ratkaisevan tärkeää. Kyse on siitä, haluammeko markkinoiden olevan oikeasti vapaita kaikille. Voitimme jo lain ensimmäisen käsittelyn, mutta lakia pallotellaan vielä edes takaisin eri EU-toimielinten välillä, joten asia ratkaistaan tulevalla vaalikaudella.

Verkkoneutraliteetista päätetään lopullisesti seuraavan viiden vuoden aikana.

Vieläkin tärkeämpää on se, että Euroopan Unionin koko tekijänoikeuslainsäädännön perusteet määritellään uusiksi tulevalla vaalikaudella. Aivan kirjaimellisesti kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, ja monet yritysten edunvalvojat pyrkivät lyttäämään valinnan- ja sananvapauden. Olemme kuitenkin jo oppineet olemaan heitä äänekkäämpiä ja menestyksekkäämpiä. On todellakin mahdollista saada pitkäaikaisesti varmistettua sananvapauden, viestintäsalaisuuden ja perusoikeuksien toteutuminen verkossa, ja täysin selvästi osoittaa että nämä oikeudet ovat vahvempia kuin voimakkaan, mutta nykyaikana pohjimmiltaan tarpeettoman viihdeteollisuuden kopiointimonopolit.

Tiedostonjakaminen voidaan laillistaa ja kopiosuojaukset kieltää seuraavan viiden vuoden aikana.

Verkon tulevaisuudesta päätetään kuuden viikon kuluttua. Euroopan tapahtumat vaikuttavat muuhun maailmaan. Jos kulttuurin ja tiedon jakaminen laillistetaan Euroopassa, sitä ei voida missään muuallakaan täysin kieltää. Nykypäivän naurettavan tekijänoikeusjärjestelmän kumoamiseen riittää yhdenkin maan päätös. Kunhan tiedostonjakaminen laillistetaan, ja tosiaankin painotan sen olevan aivan mahdollista, vaatimukset kovemmista keinoista tekijänoikeuksien rikkojia vastaan valuvat tyhjiin.

En halua käyttää TorrentFreakin [kolumnin alkuperäinen julkaisupaikka] palstoja vain yritykseen saada lisää ääniä piraattipuolueille. Se olisi tämän arvokkaan palstatilan väärinkäyttöä, eikä siihen ole tarvettakaan kun kaikki muutenkin tietävät, että olen piraattiliikkeen perustaja, ja osaavat suhtautua teksteihini sitä kautta. Lähdin perustamaan piraattiliikettä siksi, että silloin oli, ja edelleenkin on, huutava pula poliitikoista, jotka antavat näille asioille riittävästi painoarvoa. Toisin sanoen, on huutava pula vaaleilla luottamustehtäviin valituista vapausaktivisteista, jotka ymmärtävät verkon tärkeyden.

Pyydänkin kaikkia Euroopassa asuvia äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa. Äänestä ehdokasta, joka ottaa nämä asiat tosissaan.

Ehdokkaan puoluetaustalla ei ole niin väliä. Kaikki samalla asialla olevat ihmiset toimivat joka tapauksessa yhteistyössä Euroopan parlamentissa, puolueesta riippumatta. Tarvitsemmekin parlamenttiin juuri yksilöitä, jotka ymmärtävät verkkoneutraliteetin, perusoikeuksien ja tekijänoikeusjärjestelmän uudistamisen päälle. Jos luet tätä, kuulut hyvin todennäköisesti siihen joukkoon, joka ymmärtää näiden asioiden olennaisen ja arkipäiväisen merkityksen yhteisessä tulevaisuudessamme.

Toukokuussa valta on käsissämme. Pyydän vain, että olet mukana päättämässä.

Käännös: Piraattipuolue. Tekstin ja suomennoksen lisenssi: CC-by-nc
Kuva: Carl Johan Rehbinder / Wikimedia Commons (CC-by-sa)

Arhinmäki herätti henkiin tekijänoikeuslobbareiden sensuurilain

Itsekin elättelin viime eduskuntavaalien jälkeen toiveita, että Paavo Arhinmäki saattaisi kulttuuriministerinä tuoda edes hieman järkeä tekijänoikeuslakiin. Maanantaina pidetyn vuosittaisen tekijänoikeusfoorumin myötä nämä toiveet ovat karisseet. Arhinmäen retoriikka on kaunista, mutta teot rumia.

Arhinmäki kertoi maanantaiaamuisessa puheessaan ministeriön hänen pyynnöstään käynnistämästä tekijänoikeuslain muutosselvityksestä. Ajatuksia esittelivät ministeriön virkamiehet tarkemmin myöhemmin päivällä.

Puheissaan Arhinmäki on suhtautunut kielteisesti verkkosensuuriin, siis sivustoille pääsyn estämiseen tekijänoikeuksien rikkomisen perusteella. Hän ei kuitenkaan taannoin reagoinut mitenkään, siis esimerkiksi esittänyt lainmuutoksia, kun The Pirate Bay sensuroitiin nykyisen lain puitteissa. (Sensuuri ei toki käytännössä ole erityisen tehokas, mutta tämä on sivuseikka.)

Nyt Arhinmäen johdolla suunnitellaan, ei suinkaan sensuurin vähentämistä, vaan helpottamista. Kaavailtujen muutosten myötä tekijänoikeusjärjestöjen olisi helpompi vaatia ulkomaisia nettisivustoja pysyvästi sensuroiduiksi. Tällä hetkellä sensuuri on periaatteessa väliaikainen toimenpide, joka edellyttää kanteen nostamista myös sensuroitavaa verkkopalvelua vastaan, ja joka pitää hakea jokaisen teleyrityksen osalta erikseen. Ehdotettujen muutosten myötä toimenpiteestä tulisi pysyvä, ja sen voisi hakea kerralla kaikkia teleyrityksiä koskien.

Ehdotus on tältä osin käytännössä sama kuin pari vuotta sitten Musiikkituottajien Lauri Rechardtin johdolla suljettujen ovien takana viimeistä pilkkua myöten valmisteltu lakiehdotus, jonka Piraattipuolue tuolloin vuoti julkisuuteen.

Kyseisen ehdotuksen keskeisiä pointteja olivat juurikin, että sensuuria ei olisi sidottu kanteen nostamiseen verkkopalvelua vastaan, ja että sen voisi hakea kerralla kaikkia teleyrityksiä kohtaan. Juuri näitä samoja seikkoja korostivat ministeriön virkamiehet esitellessään kaavailtuja muutoksia nyt tekijänoikeusfoorumissa!

Lisäksi ministeriössä pohditaan jostain käsittämättömästä loukosta esiin putkahtanutta ehdotusta piratismiin liittyvän verkkoliikenteen hidastamisesta. Apuna käytettäisiin deep packet inspection -menetelmää, joka ei suinkaan ole ongelmaton yksityisyyden suojan suhteen. Ongelmavyyhti pikemminkin. Teleyritysten järjestön Ficomin edustaja suhtautuikin omassa puheenvuorossaan ideaan nihkeästi.

Ehkä tässä on jokin sellainen tausta-ajatus, että ehdotetaan niin älyttömiä keinoja, että ne tarkemmassa tarkastelussa osoittautuvat mahdottomiksi toteuttaa. Siten säilytettäisiin kasvot sekä tekijänoikeusjärjestöihin että nuoreen äänestäjäkuntaan päin. Toivossa on hyvä elää. Tekojen tasolla Arhinmäki kuitenkin toistaiseksi siis siunaa nettisensuurin.

Taannoin eduskunnan käsittelyssä oli niin kutsuttu varoituskirjelaki, joka raukesi vaalikauden päättymiseen. Laissa teleyritykset olisi valjastettu lähettelemään piratismista epäillyille varoituskirjeitä ilman mitään ”turhaa” oikeuskäsittelyä. Tekijänoikeusfoorumissa tehtiin nyt selväksi, että tätä lakia ei ole tulossa. Musiikkituottajien Lauri Rechardt kyllä ilmoitti edelleen toivovansa sellaista.

Nykyinen tekijänoikeusjärjestöjen kiristyskirjetoiminta Nalle Puh -läppärien takavarikointeineen saa kuitenkin Arhinmäen puolesta jatkua. Sitä ei esitetä mitenkään rajoitettavaksi.

Ministeriö aikoo kuitenkin selvittää, olisiko yksityishenkilöille koituvia seuraamuksia tekijänoikeusrikoksista tarvetta kohtuullistaa. Tämä on ehdotukseen kirjattu sen verran ympäripyöreästi, ettei mitään todellista muutosta kannata toivoa. Ehdotuksessa esitetty ajatus siitä, että rikosasioiden sovittelua voitaisiin soveltaa nuoriin tekijänoikeusrikollisiin, olisi käytännössä hyvin vähämerkityksinen. Jättikorvauksia se ei varsinaisesti estäisi. Nykyiselläänkin korvauksia voidaan sovitella, mutta sehän on täysin tekijänoikeusjärjestöistä ja viihdeteollisuudesta kiinni paljonko haluavat sovitella, ja niin olisi kyseisen muutoksen jälkeenkin.

Arhinmäki syytti puheessaan epäsuorasti Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen laatijoita harhaanjohtamisesta: ”aloitteeseen on kirjattu sisään paljon sellaisia esityksiä, jotka eivät ole käynyt ilmi aloitteen lyhyessä esittelyssä”. Arhinmäki myös vältti ottamasta mitään kantaa aloitteen sisältöön. Kannan ottaminen olisi ”kansalaisaloitteen ideaa vastaan”, koska ideahan on juurikin ohittaa ministeriövalmistelu viemällä asia suoraan eduskuntaan.

Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite jätetään eduskunnalle 26.11., jolloin asiasta järjestetään myös monipuolinen seminaari. Aloitteen lähetekeskustelu varmaankin nähdään ennen joulua, ja sen valiokuntakäsittely sijoittunee helmi-maaliskuulle. Toivo kohdistuu nyt tähän aloitteeseen. Mikäli aloitteen käsittelyn aikana valiokunta ilmaisee esimerkiksi paheksuntansa joistakin kohtuuttomista rangaistuksista tai kyseenelaistaa verkkosensuurin mielekkyyden, saattaisi tällä olla merkittävä vaikutus ministeriön suunnitelmiin.

Tärkeää on, että sivistysvaliokuntaan päätyy tällä kertaa kuultavaksi oikeasti monipuolinen asiantuntijajoukko.

Se olisi uutta.

Eduskunta on nimittäin juuri hyväksymäisillään erään tekijänoikeuslain muutospaketin. Sitä käsiteltäessä valiokunta kuuli pelkästään tekijänoikeusjärjestöjen ja viihdeteollisuuden lobbareita. Tämä siitä huolimatta, että niinkin hiljattain kuin viime keväänä julkisuudessa heräsi arvostelua valiokunnan yksipuolisia kuulemisia kohtaan.

Nyt eduskunnasta putkahtavassa paketissa on itse asiassa jotain hyvääkin. Niin sanottuihin orpoteoksiin liittyviä ongelmia vähennetään. Mediayhtiöt saavat myös mahdollisuuden helposti uudelleenjulkaista reilua kymmentä vuotta vanhempaa aineistoa vaikkapa verkkoarkistoissa. Näin historianopiskelijan näkökulmasta se on merkittävä muutos, joka parantaa arkistoaineistojen saatavuutta.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Tähän lainmuutokseen liittyy myös musiikkiäänitteiden suojan (nk. lähioikeuksien) pidentäminen 50:stä 70:een vuoteen.

Autojen satelliittipaikannus on torjuttava

Ajatus autojen satelliittipaikannukseen perustuvasta verotuksesta on kohdannut kritiikkiä. Suunnitelman keskeistä yksityisyysongelmaa on kuitenkin käsitelty lähinnä sivuasiana.

Sanakirja määrittelee [1, 2, 3] totalitarismin järjestelmäksi, jossa valtio pyrkii hallitsemaan kaikkia elämänalueita. Totalitarismissa valta ”ulottuu alueille, jotka länsimaissa yleensä käsitetään kansalaisten yksityiselämään kuuluviksi”.

Kylmän sodan aikana kansalaisten laajamittainen valvonta nähtiin itäblokin epädemokraattisten järjestelmien ominaispiirteenä. Kylmän sodan päätyttyä katosi tarve ylläpitää tätä viholliskuvaa. Samalla länsimaiden turvallisuuskoneistoilta katosivat melkein kaikki pidäkkeet kansalaisten valvonnan suhteen. Kun ei ollut pahaa vertailukohtaa idässä, valvonnan lisäämistä alettiin propagoida hyvien arvojen puolustamisena.

Passien sormenjälkirekisterin myötä Suomi astui jo askeleen totalitaariseen suuntaan. Vastaavaa rekisteriä ei suinkaan joka EU-maassa toteutettu. Autolla liikkumisen satelliittipaikannus olisi vielä paljon suurempi yksityisyyden loukkaus.

Asiaa ei voi verrata kännyköiden paikantamiseen. Kännykän saa halutessaan helposti pois päältä. Lisäksi sen saa paikantaa vain rikostutkintaa tai pelastamista varten. Verotuksen tehostaminen ei ole riittävä peruste luoda mittasuhteiltaan järisyttävää kyttäysjärjestelmää. On toki myös kyseenalaista, miten verotus tehostuisi. Meillä on jo auton käyttöön perustuva vero, jota kutsutaan polttoaineveroksi.

Autojen satelliittipaikannusta ja vastaavia suunnitelmia voisi luonnehtia pehmeäksi totalitarismiksi. Niissä ei käytetä raakaa väkivaltaa, mutta kylläkin heikennetään ihmisoikeuksien tasoa lakiin perustuvalla pakolla.

Autojen pakollinen satelliittipaikannus ulottaisi valtion valtaa alueelle, joka aiemmin on länsimaissa yleensä käsitetty kansalaisten yksityiselämään kuuluvaksi. Yksityisyysongelma ei ole kilometriverotuksen sivujuonne, jonka voi kuitata parilla lauseella. Se on ydinkysymys, jonka myötä koko suunnitelma muuttuu täysin mahdottomaksi hyväksyä.

Suunnitelmaa käsittelevän työryhmän raportti valmistuu vuoden loppuun mennessä. Silloin selviää, kuinka tosissaan pakollista satelliittivalvontaa ollaan esittämässä.

Piraatitko friikkejä?

Jussi Ahlroth kirjoitti Helsingin Sanomien verkkosivujen kolumnissaan piraateista sanoen, että olemme oikeassa, mutta silti friikkejä. Tässä hieman kirjoituksen herättämiä ajatuksia.

”Salaliittoteorioista on vähän mennyt maku. Ei jaksa enää naureskella spekulaatioille kaikkialle piilotetuista seurantajärjestelmistä”, toteaa Ahlroth viitaten jatkuvasti paljastuviin uusiin vakoiluskandaaleihin.

Maailmanlaajuiset seurantajärjestelmät eivät ole pitkään aikaan olleet mitään spekulaatioita vaan selkeitä tosiasioita. Euroopan unionin raportti totesi jo vuonna 2001, että Yhdysvaltain NSA:lla oli Echelon-niminen maailmanlaajuinen teleliikenteen valvontajärjestelmä. Raportti on ollut koko ajan kenen tahansa luettavissa verkossa. Kesällä paljastunut Prism on käytännössä vain seuraavan sukupolven versio Echelonista. Harmi, että Ahlrothin yleissivistyksessä on ollut tässä kohtaa aukko.

Vuonna 2008 Piraattipuolue onnistui nostattamaan hieman julkista keskustelua Ruotsin armeijan tiedustelun FRA:n harjoittamasta vakoilusta. FRA oli harjoittanut vakoilua aiemmin laittomasti, mutta hommasta haluttiin tehdä laillista, ja asiasta säädettiin laki. FRA saa vakoilla kaikkea ulkomailta tulevaa Ruotsin kautta kulkevaa viestintää, siis käytännössä kaikkien suomalaisten verkkoviestintää, ilman mitään rikosepäilyjä tai tuomioistuimen päätöksiä.

FRA:lla oli tuolloin yksi maailman tehokkaimmista supertietokoneista – parhaimmillaan maailman viidenneksi tehokkain. Miksihän Ruotsin kokoisen maan tiedustelu oli sellaisen hankkinut? Päivänselvästikin siihen, että sillä saisi käsiteltyä paljon tietoja, joilla voisi käydä kauppaa jonkun muun kanssa. Kenenkähän muun? Epäilemättä Yhdysvaltojen. Tämä oli kaikille asiaa seuraaville aivan selvää jo vuonna 2008. Kuinka ollakaan, nyt on Euroopan parlamentin selvittelyissä paljastunut, että FRA on tehnyt tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltain NSA:n ja brittien GCHQ:n kanssa.

Piraatit peräänkuuluttivat jo vuonna 2008, että Suomen pitäisi ohittaa Ruotsi ja rakentaa telekaapelit suoraan Saksaan. Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen vaati pari kuukautta sitten samaa. Friikkiä?

Ihan kiva, että suurempi yleisö on herännyt vihdoin tähän asiaan. Mutta silloin kun te piditte niitä salaliittoteorioina, oli jo selvää että kyse on ihan faktoista. Erityisen hälyttävää on, että ilmeisesti nämä asiat tulivat puolustusministerillekin täysin yllätyksenä. Kannattaisi ehkä pitää silmät vähän paremmin auki tulevaisuudessa tällaisten ilmiöiden varalta.

Nyt kannattaisi toimittajien kysellä vaikkapa sitä, mitä Suomessa toimivat Viestikoelaitos (FRA:n vastine Suomessa) ja pääesikunnan tiedusteluosasto tekevät. Epäilemättä vakoilevat samalla tavalla ulkomailta tulevaa viestintää, toki paljon pienemmin resurssein. Varmasti saavat myös tietoja FRA:lta. Veikkaisinpa, että vakoilevat myös kotimaisia tahoja, laittomasti.

Paheksuin vuonna 2009 Helsingin Sanomien mielipidepalstalla ja vuonna 2011 eräässä ihmisoikeusseminaarissa sitä, että valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta oli unohdettu yksityisyysasiat kokonaan. Seminaaripuheenvuorossani viittasin Echelon-järjestelemään ja valittelin myös, ettei salaisten pakkokeinojen käyttöä valvota Suomessa. Jälkimmäinenkin asia pomppasi viimein kesällä laajasti julkisuuteen.

Yksityisyydensuoja on yhtä tärkeä ihmisoikeus kuin kaikki muutkin, mutta se on jatkuvasti jätetty täysin huomiotta, vaikka tiedossa on ollut monta vakavaa yksityisyysuhkaa.

Piraatit ja PR

Ahlroth moitti piraatteja myös huonosta pr-strategiasta lapsipornografian levittämisen estotoimia koskevan lain suhteen. Varsinainen kampanja lakia vastaan tapahtui ennen kuin puoluetta oli edes perustettu. Olemme kyllä asiasta sittemmin puhuneet.

Kyse on laista, josta Keskusrikospoliisi lausui ennen sen hyväksymistä: ”laki ei valitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan”. Perkasin lain ja sen soveltamisen huonoja puolia hiljattain blogikirjoituksessa. Kukaan ei tullut kommenteissa friikiksi haukkumaan. Vasemmistonuorten aktiivi Saara Huttunen sen sijaan kommentoi: ”Lähdetään kyllä vaarallisille vesille jos linkin (kirjallisessa muodossa taikka klikattavana) levittäminen on yhtä kuin lapsipornon levittäminen.” No, friikkiporukaksi jotkut Vasemmistonuoriakin nimittävät. Kokoomusnuorista nyt puhumattakaan!

Ahlroth piti ”friikkiyden” ilmentymänä myös sitä kun Piraattipuolue totesi, ettei Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite mene tarpeeksi pitkälle. Vaan mitäpä tekijänoikeuksien asiantuntija, professori Tuomas Mylly kirjoitti aloitteesta pari päivää sitten? Näin: ”Aloite ei ehkä mene kaikilta osin riittävän pitkälle.” Friikki mikä friikki.

Mitä ihmeen hyötyä piraateille olisi ollut pelkästä aloitteen kiittelemisestä? Lähes kaikkien eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöt olivat jo sen takana. Oli tärkeää muistuttaa, ettei aloite toteuttaisi Piraattipuolueen perusvaatimuksia. Tekijänoikeusjärjestöt yrittävät leimata aloitteen ”piraattialoitteeksi”. Totta kai meidän pitää sanoa, ettei se ole piraattialoite, kun se ei ole.

Ahlroth tuntui kolumnissaan ottavan ymmärtävän, jopa eräiltä osin puoltavan asenteen piraatteihin. Tähän nähden on valitettavaa, että hän käytännössä lähinnä levitti puolueesta huonosti perusteltuja stereotypioita sen sijaan, että olisi syventynyt aiheeseen hieman paremmin.

Äärimmäiset linjaukset?

Piraattipuolueen ”on tehtävä politiikkaa, jota valtavirta ymmärtää ja luovuttava äärimmäisimmistä linjauksistaan”, väittää Ahlroth.

Höpö höpö. Mikään uusi poliittinen liike ei ole koskaan menestynyt sillä, että se olisi kiltisti mukautunut olemassaolevaan poliittiseen keskusteluun. Uudet poliittiset liikkeet menestyvät pyrkimällä aggressiivisesti muokkaamaan uusiksi ne raamit, joiden sisällä joistakin asioista keskustellaan. Näin toimi viimeksi perussuomalaiset ja menestyi. Valtavirtaan mukautuneiden vihreiden kannatus sen sijaan on jämähtänyt paikoilleen. Ongelma on ennemminkin, että Piraattipuolue ei ole ollut riittävän aggressiivinen.

Mitä tulee valtavirtaan, NSA-paljastusten myötä valtavirta on yksityisyysasioissa tullut kohti piraatteja. Samoin on tapahtumassa tekijänoikeuksien suhteen sekä taloustieteen että oikeustieteen piirissä.

Me ”friikit” olemme ”äärimmäisillä linjauksillamme” onnistuneet pääsemään Euroopan parlamenttiin Ruotsista, kansalliseen parlamenttiin Islannissa ja Tsekeissä ja useisiin osavaltioparlamentteihin Saksassa.

Ahlroth toteaa, että ”kriisiaikana yksityisyydensuojan rajat saattavat hyvinkin muuttua – muistan kuulleeni sen jo vuosia sitten vihreiden Jyrki Kasvilta”. Vihreiden Jyrki Kasvi vain sattui tippumaan eduskunnasta, koska vihreät osoitti epäuskottavuutensa hänen ydinkannattajakuntansa kannalta tärkeissä asioissa. Äänivuotoa tapahtui mitä ilmeisimmin ainakin Piraattipuolueen Pasi Palmulehdolle. Palmulehto oli eduskunnan ulkopuolisten puolueiden valtakunnallinen ääniharava.

Kasvi oli hallituspuolueen edustajana muun muassa hyväksymässä kansallista passinhaltijoiden sormenjälkirekisteriä, josta nyt on viime viikkoina käyty Helsingin Sanomien yleisönosastossa kriittistä keskustelua.

Mainittakoon, että eräs saksalainen piraattinuori oli kesällä aivan äimän käkenä kun kerroin, että Suomessa nämä passien sormenjäljet tosiaan kerätään rekisteriin. Saksassa sellainen ei ikinä olisi onnistunut, sillä saksalaiset ovat, tutkimusten mukaan, eurooppalaisista kiinnostuneimpia yksityisyydestään (ks. raportti Attitudes on Data Protection and Electronic Identity in the European Union, taulukko s. 21, vrt. erityisesti Saksa ja Suomi).

Suomessa vihreät ajoi yksityisyyden suojan kannalta täysin katastrofaalisen autojen satelliittivalvontahankkeen nykyiseen hallitusohjelmaan ja Oras Tynkkynenkin tukee ideaa. Vihreät, jos joku, on kansalaisten massavalvontaa koskevilla ”äärimmäisillä linjauksillaan” ajautumassa marginaaliin.

Tarvitaanko Piraattipuoluetta?

”Sillä vaikka piraatit ehkä niin uskovat, suomalaiset eivät Piraattipuoluetta eduskuntaan välttämättä tarvitse”, Alroth toteaa.

Jyrki Kasvin eduskunnasta putoamisen myötä lopahti käsittääkseni myös eduskunnan vapaamuotoisen tietoyhteiskuntaryhmän toiminta. Ei siellä kukaan tällä hetkellä huolehdi näistä asioista. Vihreät ovat aivan kipsissä insinööri- ja kukkahattusiipiensä välisten kitkojen vuoksi. Sieltä ei mitään hyviä tietoyhteiskunta-aloitteita ole tulossa. Jonkin verran hyviä paikallisia vaikuttajia puolueessa toki on.

Kokoomuksessa kansanedustaja Lasse Männistö taustajoukkoineen yrittää ajaa jotain myönteistä puolueen ohjelmaan ensi kesän puoluekokouksessa. Jos siitä ylipäänsä tulee mitään, niin laimeaa se tulee olemaan. SDP, Keskusta ja Perussuomalaiset ovat vielä paljon surkeammassa jamassa. Niissä eletään täysin menneessä maailmassa. Vasemmistoliiton kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei ole juuri mitään myönteistä saanut aikaan, ja hänkin saattaa vielä Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen käsittelyn yhteydessä kyyristyä tekijänoikeusjärjestöjen paineen alla.

Suomi ja koko Eurooppa ovat viime vuosina jääneet jälkeen tietoyhteiskunnan kehityksessä ja verkon kaupallisten mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Olin hiljattain kuuntelemassa Aalto-yliopiston professori Erkki Ormalan aihetta koskevaa esitystä Helsingin Edistyskokoomuksen tilaisuudessa. Ormala valitteli muun muassa ylitiukkoja tekijänoikeussäännöksiä, jotka ovat liiaksi rajoittaneet verkkopalveluiden ylläpitäjien vastuuvapautta. Esityksen voisi aikalailla sellaisenaan kopioida Piraattipuolueen eurovaaliohjelmaksi. No, ehkä Ormalakin on friikki.

Ormalan tai muidenkaan kriittiset näkemykset eivät ole vielä osa politiikan valtavirtaa. Piraattipuoluetta tarvitaan nimenomaan linjauksineen, jotka yleissivistymättömille ja naiiveille silmille saattavat näyttää ”äärimmäisiltä”. Piraatit ovat tärkeä osa sitä monipuolista joukkoa ihmisiä, joka pyrkii tekemään niistä valtavirtanäkemyksiä.